Helmet-lukuhaaste 2019

Vuosi 2019 oli minulle lukuhaasteiden vuosi. Ensimmäistä kertaa päätin yrittää suorittaa muun muassa Helmet-lukuhaasteen. Luin kaikkiaan 136 kirjaa vuonna 2019 ja näin asettelin 50 niistä eri haastekohtiin. Kirjailijan ja kirjan nimestä on linkki blogipostaukseeni, jos olen sellaisen kirjoittanut.

1. 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot: Emma Rous, Au pair
   2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Ninni Schulman, Tyttö lumisateessa (Tammi, 2017; Flickan med snö i håret, suomentanut Maija Kauhanen)
      
   3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue: Sanna Hukkanen, Juuri (Arktinen Banaani, 2015). En yleensä lue sarjakuvaromaaneja.
      
   4. Kirjailijan ainoa teos: Tara Westover, Opintiellä – muistelma. (Tammi, 2019; Educated, suomentanut Tero Valkonen). Yhdysvaltalaisen naisen uskomaton omaelämäkerta on ainakin toistaiseksi hänen ainoa teoksensa.
   5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi: Tatu Kokko, Kävelevien patsaiden kaupunki. Romaani oli Savonia-kirjallisuuspalkinto-ehdokas.
   6. Rakkausromaani: Niina Mero, Englantilainen romanssi.
   7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt: Ian Rankin, Piru mieluummin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Edinburghiin, jossa olen päässyt käymään kahdesti. Listasin samaan kohtaan 33 muutakin kirjaa, mutta koin hankalana päättää, mitä jossain paikassa käymisellä tarkoitetaan. Olen esimerkiksi usein käynyt Kuopiossa, jossa nykyisin asun. Ja miten tarkasti paikka pitäisi määritellä — maan, kaupungin, kaupunginosan tarkkuudella? Entä, jos aletaan puhua muista paikoista, vaikkapa kirjastoista?
   8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu yleissivistykseen: Charles Dickens, Saiturin joulu (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878, äänikirja Elisa Kirja, 2013; A Christmas carol, suomentanut Waldemar Churberg, lukija Eija Peltonen).
   9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Jyri Paretskoi, Shell’s Angles (Karisto, 2013).
   10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja: Michelle Obama, Minun tarinani (Otava, 2018; Becoming, suomentanut Ilkka Rekiaro)
       
   11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa: Suvi Ahola, Mitä Minna Canth todella sanoi?
       
   12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan: Adam Kay, Kohta voi vähän kirpaista (ArtHouse, 2019; This is going to hurt, suomentanut Ari Jaatinen)
       
   13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja: Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni, Minna
   14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi: Sofi Oksanen, Koirapuisto (Like, 2019)
   15. Kirjassa käsitellään jotain tabua: Mikael Niemi, Karhun keitto
   16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla: Maria Adolfsson, Harha-askel (Tammi, 2019; Felsteg, suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom). Realistinen dekkari tapahtuu täysin keksityssä maassa, Doggerlandin saarivaltiossa Britannia ja Skandinavian välissä, rajamailla siis hyvinkin.
   17. Kirjassa on kaksoset: Sarah Crossan, Yksi
   18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Malin Persson Giolito, Tapaus Youssuf K. (Johnny Kniga, 2019. Processen, 2018; Suom. Tarja Lipponen. 94 sivua). Tällaisia oli suurin osa lukemistani kirjoista, mutta valitsin tähän hyytävän ruotsalaisen pienoisromaanin, jonka alkuperäinen nimi on sama kuin Franz Kafkan Oikeusjutun nimi. Kafkan romaani päähenkilö on Josef K. ja se alkaa lähes samoilla sanoilla kuin tämä teos. Youssuf ja Josef joutuvat molemmat ilman syytä oikeuslaitoksen rattaisiin. Kumpikaan heistä ei saa tietää, mikä heidän oletettu rikoksensa on.
   19. Et pidä kirjan nimestä: Pierre Lemaitre, Petoksen hinta (Minerva, 2019; Cadres noirs, 2010; suomentanut Kaila Holma; 520 sivua). Monimerkityksisen nimen — kirjaimellisesti muun muassa mustat puitteet, mutta myös esimerkiksi Ranskan armeijan ratsastusakatemia ja sen univormu — olisi mielestäni voinut kääntää paremminkin.
       
   20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria: Kim Thuy, Ru. Listasin tähän kohtaan myös 10 muuta kirjaa.
   21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja: Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo, Vihan ja inhon internet (Kosmos, 2017; 147 sivua). Yleisradion Valheenpaljastaja-blogin ja -podcastin tekijä Johanna Vehkoo on toimittaja, joka on tutkinut journalismin faktantarkistusta ja laatujournalismia. Hän on yksi Long Play -verkkojulkaisun perustajista ja kuuluu Ajatushautomo Hatun johtajistoon. Hän oli Julkisen sanan neuvoston jäsen kolmivuotiskauden 2016–2018. Julkisuuden valokeilaan Vehkoo nousi, kun häntä vastaan nostettiin syyte oululaisen kaupunginvaltuutetun halventamisesta ja etenkin, kun hän sai käräjäoikeudessa tuomion (ei lainvoimainen) kunnianloukkauksesta. Journalistiliitto pitää tuomiota kohtuuttomana. Tutkivan journalismin yhdistys myönsi Johanna Vehkoolle Jääraappa-tunnustuspalkinnon yhteiskunnan avoimuuden edistämisestä vuonna 2016 ja Suomen PEN sananvapauspalkinnon vuonna 2019.
       
   22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja: Emma Puikkonen, Lupaus
   23. Kirjan nimessä on jokin maa: Kimmo Taskinen & Vesa Sisättö, Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa ja kaksi kirjaa, joiden nimessä on Italia.
   24. Sokkona hyllystä valittu kirja: Jessie Burton, Muusa
   25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Gail Honeyman, Eleanorille kuuluu ihan hyvää
   26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan: Annett Gröschner, Vappuaatto (WSOY, 2013; Walpurgistag, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen). Tämä oli ainoa kirja, jonka koko vuonna tähän kohtaan bongasin. Näin toki ihmisten lukevan kirjoja, mutten nähnyt, mitä kirjaa he lukivat, tai olin jo lukenut kirjan, jos tunnistin sen. Kiitos tuntemattomalle lukijalle Kuopion Vilkku-bussissa numero 29!
   27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja: Neil Gaiman, Pohjoisen mytologia (Like 2019; Norse mythology, suomentanut Jouko Ruokosenmäki)
   28. Kirjan kannessa on kuu: Simone Buchholz, Krokotiiliyö
   29. Kirjassa nähdään unia: Dolores Redondo, Tämän kaiken minä annan sinulle
   30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema: Sofie Sarenbrant, Avoimet ovet
   31. Kirjassa kuljetaan metrolla: Kimmo Tuominen, Pimeän verkon oraakkeli
   32. Kirjan nimessä on ammatti: Kirsi Pehkonen, Käsikirjoituksesta kirjaksi – miten kirjailijat muokkaavat tekstiään?
   33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan: Vikas Swarup, Slummien miljonääri
   34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia: Markku Kaskela, Tomi Kontio, Sari Rainio, Heli Pekkarinen, Teemu Vass, Brent Morrissey, Nanna Susi, Harry Salmenniemi, Arto Kivimäki, Taru Nyström, Jari Järvelä, Vaelluksia Italiassa
   35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Teemu Luukka, New Yorkin uhmatar
   36. Kirjassa ollaan yksin: Stina Jackson, Hopeatie
   37. Pienkustantamon julkaisu: Marja-Leena Tiainen, Kanslian naiset
   38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: Sally Salminen, Katrina
   39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja: Donna Leon, Maalliset jäänteet. Kirjan yksi aihe on mehiläisten ja ihmiskunnan kohtalokas suhde.
   40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia: Emma Luoma, Vain huonoja vaihtoehtoja (Myllylahti, 2019; 349 sivua). Lääkärin viihdyttävässä esikoisdekkarissa käsitellään mielenterveydenkin ongelmia monella tavalla.
       
   41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää: Ida & Riikka Salminen, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. En tiedä, millä muulla aikakaudella kuin tällä olisin halunnut elää, joten valitsin kirjan, jossa eletään useammalla.
   42. Kirjailijan nimi viehättää sinua: L. M. Montgomery, Yrttitarha. Nimen viehätys liittyy lähinnä lapsuuden ja nuoruuden lukukokemusnostalgiaan.
   43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi: Elena Ferrante, Loistava ystäväni & Uuden nimen tarina
   44. Kirja kertoo Berliinistä: Jenny Erpenbeck, Mennä, meni, mennyt
   45. Kirjan nimessä on kieltosana: Nina Lykke, Ei, ei ja vielä kerran ei. Näitä oli ainakin seitsemän, mutta tässä on eniten.
   46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö: Olga Tokarczuk, Päivän talo, yön talo
   47. Kirjassa on alle 100 sivua: Arthur Conan Doyle, Sodassa ja rakkaudessa – jännitysnovelleja (Helmivyö, 2019. Neljä kertomusta kokoelmasta Stories of War and Sport; suomentanut Väinö Hämeen-Anttila; suomennoksen muokannut & jälkisanat Reijo Valta; 88 sivua). Parhaiten Sherlock Holmesista tunnetun kirjailijan neljä pientä kertomusta ”Mustan linnan kreivi”, ”Uusi katakombi”, ”Majuri Joycen oppitunnit” ja ”Suura Koraanista” eivät ole erityisen mieleenpainuvia, mutta pieni kirjanen lienee tarpeellinen täydennys kirjailijan fanien kokoelmiin. 
       
   48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä: Olli Jalonen, Merenpeitto (Otava, 2019; 461 sivua). Taivaanpallosta tuttu Angus menettää kirjan mittaan näön toisesta huipputarkasta silmästään eikä kuulokaan liene aivan ennallaan sukelluskelloeksperimenttien jälkeen.
   49. Vuonna 2019 julkaistu kirja: P. D. James, Kuolema joulupäivänä – kuusi murhaavaa kertomusta (Otava, 2019; Sleep no more, suomentanut Jaakko Kankaanpää; 185 sivua). Näitä kertyi kaikkiaan 75. Arpa osui tähän laadukkaaseen rikosnovellikokoelmaan, jonka tarinoita yhdistää koston tematiikka.
   50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Kate Atkinson, Transcription (Black Swan, 2019; 388 sivua). Viihdyttävä vakoilutarina, jonka suosittelija on töissä kirjastossa.
       

Voi olla, että osallistun myös vuoden 2020 haasteeseen.

Pohjoinen lukuhaaste 2019

Olen tänä vuonna innostunut monenlaisista lukuhaasteista ja tämä OUTI-kirjastojen Pohjoinen lukuhaaste on yksi niistä. Linkitän blogipostauksiini ja sellaisen puuttuessa luonnehdin kirjaa muutamalla sanalla.

1. 1. Kirja, joka on julkaistu syntymävuotenani: J. R. R. Tolkien, Puu ja lehti (WSOY, 2002; Tree and Leaf, 1964; suomentaneet Vesa Sisättö, Kersti Juva, Johanna Vainikainen-Uusitalo). Teos sisältää Tolkien laajan, ja mielestäni aika puisevan, esseen Saduista (On Fairy-Stories) ja mielenkiintoisen sadun Niukun lehti (Leaf by Niggle) sekä runon Mythopoeia. Esipuheen on kirjoittanut Christopher Tolkien.
   2. Aikanaan sensuroitu kirja: Sally Salminen, Katrina, jonka myynti kiellettiin Saksassa vuonna 1938. Kirja oli suosittu, mutta natsimakuun liian vasemmistolainen.
   3. Finlandia-palkittu teos: Maria Turtschaninoff, Maresi. Upea romaani sai Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2014.
   4. Kirja, jonka nimessä on kieltolause: Erin Kelly, Älä jää pimeään (Gummerus, 2019; He Said/She Said, 2017; suomentanut Päivi Pouttu-Delière; 486 sivua). Epäluotettavien kertojien tekniikkaa käyttävä jännitysromaani, joka viihdytti ihan mukavasti, vaikkei olisi kärsinyt tiivistämisestä.
      
   5. Kirja, jonka nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa: Sisko Savonlahti, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus, 2018; 304 sivua). Pinnallinen ja pitkästyttävä jaaritus, jonka suosio menee yli ymmärrykseni. Ilmiselvästi en kuulu kohderyhmään.
      
   6. Kirja, jonka valitsin kannen perusteella: Kimmo Taskinen & Vesa Sisättö, Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa
   7. Kirja unelma-ammatistani: Ida & Riikka Salminen, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. Kun ei ole yhtä unelma-ammattia, täytyy valita tällainen kirja, jossa niitä on monta. Maailman muuttamisesta en kuitenkaan unelmoi.
   8. Kirja, josta on tehty elokuva: Vikas Swarup, Slummien miljonääri
   9. Kirja, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen: Timo Sandberg, Kullanhuuhtoja (Karisto, 2019). Haaste sai minut lukemaan ensimmäisen Komisario Heittola -dekkarini, vaikka teos on jo sarjan 11. osa. Äijämeininkiä Lapissa, jonne lahtelaispoliisi lähtee kolmen kaverinsa kanssa.
   10. Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla: Olga Tokarczuk, Päivän talo, yön talo (Otava, 2004/2019; Dom dzienny, dom nocny, 1998: suomentanut Tapani Kärkkäinen). Tuoreen Nobelistin (vuoden 2018 palkinto, joka jaettiin tänä vuonna) nimikirjaimet ovat toisin päin kuin omani, mutten anna sen häiritä. Tokarczukin ensimmäinen suomennettu proosateos, josta on nyt otettu uusi painos, sekoittaa muistoja, unia, pyhimyslegendoja, ruokaohjeita, historiaa, fantasiaa. Yhtenäistä juonta ei ole, vaan kokonaisuus koostuu lukuisista lyhyemmistä ja pidemmistä, näennäisen sattumanvaraisesti limittyvistä tarinoista. Kuulostaa haastavalta, muttei ole. Yllättävän koukuttava.
   11. Alkuperäiskansan jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja: Mikael Niemi, Karhun keitto
   12. Kirjan nimi on mielestäni kaunis: Emma Puikkonen, Lupaus
   13. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Elena Ferrante, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Helinä Kangas sai Jarl Helleman -palkinnon vuonna 2017.
   14. Sarjakuvaromaani: Sanna Hukkanen, Juuri (Arktinen Banaani, 2015; 72 sivua). En lue juuri koskaan sarjakuva-albumeja, mutta tämä oli miellyttävä kokemus. Selkeä piirrostyyli ja kiinnostava tarina paluumuutosta Pohjois-Karjalaan veivät mukanaan.
   15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Kim Thuy, Ru
   16. Kirja, jonka nimessä on väri: Minna Maijala, Punaiset kengät
   17. Läheisen suosittelema kirja: Kate Atkinson, Transcription. (Black Swan, 2019; 388 sivua). (Toistaiseksi) suomentamaton vakoilutarina toisen maailmansodan ajan Lontoosta. Erinomaisen viihdyttävä atkinsonilaiseen tapaan, sillä hänen vakoilutarinansa on loppujen lopuksi jotain aivan muuta. Sain kirjan lahjaksi ystävältäni ja toinen ystäväni kehui sitä.
   18. Kirja, jossa on yli 500 sivua: Elena Ferrante, Kadonneen lapsen tarina
   19. Novellikokoelma: Minna Canth, Ihmisen kuvia
   20. Näytelmä tai runokirja: Heli Laaksonen, Aurinko. Porkkana. Vesi (WSOY, 2019; 95 sivua). Itäne ihmine ei ain ymmärrä, mutta onhan sanamaijan titteliä käyttävä Laaksonen ilmiö. Runojen lukemisessa en ole kovin ahkera.
   21. Kiinnostava tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi: Kirsi Pehkonen, Käsikirjoituksesta kirjaksi: Miten kirjailijat muokkaavat tekstiään? (Reuna, 2019; 113 sivua). En tiennyt ennen, miten monella tavalla ja tyylillä eri kirjailijat työskentelevät. Yksi suoltaa valmista tekstiä, toinen muokkaa melkein loppumattomiin. Yksi asetta työpäivälle tiukan liuskamäärän, toinen viilaa viikon lausetta ja kahta. Tapani Bagge, Asta Ikonen, Jukka Itkonen, Niina Hakalahti, Antti Heikkinen, Anneli Kanto, Tatu Kokko, Sirpa Kähkönen, Anne Leinonen, Mikko Rimminen ja Jasu Rinneoja kertovat omasta työstään. Omasta kirjoitustavastaan Pehkonen ei sen sijaan paljasta mitään.
       
   22. Kirja, joka on yli 100 vuotta vanha: L. M. Montgomery, Yrttitarha (Minerva, 2018; suomentanut Saana Rusi; 233 sivua). Kaksitoista novellia kirjailijan vuosilta 1896-1918. Vanhanaikaisen viehättävää huumoria, romantiikkaa ja hieman jännitystäkin.
   23. Muistelmateos tai elämäkerta: Michelle Obama, Minun tarinani (Otava, 2018; Becoming, 2018; suomentanut Ilkka Rekiaro; 510 sivua). Minun makuuni liiankin yksityiskohtaiset Yhdysvaltain edellisen presidentin puolison muistelmat. Melkoinen nainen, muttei mikään loistava kirjoittaja. Tai sitten suomentajalla on ollut liian kiire.
   24. Umpimähkään valittu kirja: Jessie Burton, Muusa. Tämän poimin ilman ennakkotietoja kirjaston uutuuskirjakarusellista.
   25. Kirja, jonka nimessä on vain yksi sana: Piia Leino, Taivas

Kaikkiaan olen tänä vuonna lukenut 135 kirjaa ja vielä on muutama päivä aikaa.

Haastevastaus: ”Unpopular bookish opinions”

Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja haastoi (ajat sitten) tämmöiseen vaikeaan:

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Kaikki ja kaikki… Tuskinpa olen yksin minkään ei-mieltymykseni kanssa. Mutta sanotaan nyt vaikka lähes kulttimaineinen Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi, joka ei minuun kolahtanut.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Kukaan ja kukaan… Ilmeisesti Amanda Crossin (oik. Carolyn Gold Heilbrun) älykäs ja väkivallaton Kate Fansler -dekkarisarja ei ole kovin suosittu. Suomennokset ovatkin pääosin luokattomia. Lukekaa alkukielellä.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Emily Brontën Humisevan harjun Catherine ja Heathcliff kuuluvat ilman muuta yhteen, mutta Catherine nai sen Edgarin. En sitten tiedä, onko se varsinainen kolmiodraama.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Kauhukirjallisuus. Ja haluaisin pitää muustakin fantasiasta kuin J. R. R. Tolkienin Tarusta Sormusten herrasta, mutta satuin lukemaan sen niin suotuisassa iässä niin intensiivisesti, että sen jälkeen melkein kaikki fantasia on tuntunut kesyltä, kopionnilta tai turhalta.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

No ainakin se Pikku prinssi, ks. kohta 1. Ja Harry Hole, esimerkiksi.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

Tarkoittanee, jonka tuotannosta en pidä? (En nimittäin tunne yhtään kirjailijaa niin hyvin, että voisin sanoa, pidänkö hänestä vai en.) Noh, ainakin Paulo Coelho, Michel Houellebecq, Martin Page, Panu Rajala…

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Tulen ja jään laulu, Fifty shades of Grey, Taisteluni (Knausgård), Iijoki…

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.

Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Leffa on gonzo-kirjaa (Hunter S. Thompson, 1971) parempi, koska Johnny Depp ja Benicio Del Toro näyttelevät niin hyvin. Silti en halua nähdä sitä sekolua uudelleen. Mutta suosittelen toki sekä kirjaa että elokuvaa.

 

Haasteen saavat DesDemona, Kirjakko ruispellossa ja Kirjanurkkaus.

Haasteen säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.