Haastevastaus: ”Unpopular bookish opinions”

Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja haastoi (ajat sitten) tämmöiseen vaikeaan:

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Kaikki ja kaikki… Tuskinpa olen yksin minkään ei-mieltymykseni kanssa. Mutta sanotaan nyt vaikka lähes kulttimaineinen Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi, joka ei minuun kolahtanut.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Kukaan ja kukaan… Ilmeisesti Amanda Crossin (oik. Carolyn Gold Heilbrun) älykäs ja väkivallaton Kate Fansler -dekkarisarja ei ole kovin suosittu. Suomennokset ovatkin pääosin luokattomia. Lukekaa alkukielellä.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Emily Brontën Humisevan harjun Catherine ja Heathcliff kuuluvat ilman muuta yhteen, mutta Catherine nai sen Edgarin. En sitten tiedä, onko se varsinainen kolmiodraama.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Kauhukirjallisuus. Ja haluaisin pitää muustakin fantasiasta kuin J. R. R. Tolkienin Tarusta Sormusten herrasta, mutta satuin lukemaan sen niin suotuisassa iässä niin intensiivisesti, että sen jälkeen melkein kaikki fantasia on tuntunut kesyltä, kopionnilta tai turhalta.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

No ainakin se Pikku prinssi, ks. kohta 1. Ja Harry Hole, esimerkiksi.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

Tarkoittanee, jonka tuotannosta en pidä? (En nimittäin tunne yhtään kirjailijaa niin hyvin, että voisin sanoa, pidänkö hänestä vai en.) Noh, ainakin Paulo Coelho, Michel Houellebecq, Martin Page, Panu Rajala…

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Tulen ja jään laulu, Fifty shades of Grey, Taisteluni (Knausgård), Iijoki…

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.

Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Leffa on gonzo-kirjaa (Hunter S. Thompson, 1971) parempi, koska Johnny Depp ja Benicio Del Toro näyttelevät niin hyvin. Silti en halua nähdä sitä sekolua uudelleen. Mutta suosittelen toki sekä kirjaa että elokuvaa.

 

Haasteen saavat DesDemona, Kirjakko ruispellossa ja Kirjanurkkaus.

Haasteen säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

Mainokset

Rakkautta sodan varjossa (insalata)

Anilda Ibrahimin toinen romaani Ajan riekaleita (Tammi, 2013; L’amore e gli stracci del tempo, 2009, suomentanut Helinä Kangas; 328 sivua) kertoo Balkanin sodan jalkoihin jäävän nuorenparin tarinan kauniin pakahduttavasti.

Albaaniperheen tytär Ajkuna ja serbiperheen poika Zlatan ovat kosovolaisia ystäväperheiden lapsia ja lapsuudenystäviä — kuin sisar ja veli — kunnes heistä tulee rakastavaisia. Sitten sisällissota tempaa heidät eroon toisistaan.

He pitävät kiinni nuoruuden lupauksistaan läpi pakolaisvuosien ja uusien ihmissuhteiden, mutta kantaako suurinkaan rakkaus läpi rankkojen sotakokemusten ja yli ajan, joka väistämättä muuttaa ihmistä?

Albanialaissyntyinen italialaiskirjailija Anilda Ibrahimi kirjoittaa kauniisti ja lämmöllä, joten traagista tarinaa ei ole raskas lukea. Henkilökuvaus on luontevaa. Erityisen läheiseksi tulee Ajkuna, joka kätkee ahdistuksensa ahkeruuteen ja piilottaa pelkonsa sääntöjen tarkkaan noudattamiseen.

Romaanin tunnelma on kauniin surumielinen.

 

Tämä on kuudes kirja-annos omassa Italia-haasteessani.

 

Vaikuttava pienoisromaani (aperitivo)

Aloitan oman italialaisen ateriani Alessandro Bariccon pienoisromaanilla Verta vuodattamatta (WSOY, 2006. Senza sangue, 2002; suomentanut Hannimari Heino; 84 sivua). Lyhyt, tiivis tarina sopii hyvin aperitiiviksi. Teoksen aluksi kirjailija kertoo, etteivät kirjan tapahtumat sijoitu mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan.

Kerotmus jakautuu kahteen osaan. Alkupuoliskossa eletään raa’an sisällissodan viime hetkiä. Kolmen miehen joukko tappaa kostoksi miehen ja tämän pojan, mutta nuorin heistä jättää muiden tietämättä eloon perheen tyttären. Jälkipuoliskossa, viisikymmentä vuotta myöehmmin, tyttö ja nuorukainen, nyt jo keski-ikäinen nainen ja vanha mies, kohtaavat uudelleen. On joko koston tai anteeksiannon aika.

Pieni mutta dramaattinen teos on täynnä vastakohtaisuuksia: kauneus ja julmuus, herkkyys ja raakuus, armo ja kosto, selitykset ja selittämättömyys, tyylikkyys ja karkeus, tiiviys ja kaikenkattavuus. Vähin sanoin kirjailija luo kokonaisen maailman.

Vuonna 1958 syntynyt torinolainen Alessandro Baricco tunnetaan erityisesti pienoisromaanistaan Silkki (1997).