Pudonnut vainaja lammessa, kadonnut tyttö… missä?

Erlendur Sveinsson on islantilaisdekkaristi Arnaldur Indriðasonin luoma poliisipäähenkilö, jonka aikaa nuorena poliisina 1970-luvun Reykjavikissa kirjailija on siirtynyt kuvamaan sen jälkeen, kun kirjoitti teokseen Menneet ja kadonneet (2012) sellaisen lopun kuin kirjoitti. Vuoteen 1979 sijoittuvassa romaanissa Muistin piinaamat (Blue Moon, 2016; Kamp Knox, 2014; suomentanut Seija Holopainen; 295 sivua) Erlendur tutkii päällikkönsä Marion Briemin kanssa hankalaaksi… Continue reading Pudonnut vainaja lammessa, kadonnut tyttö… missä?

Poika jota ei ollut

Taiteilijanimeä Sjón käyttävän islantilaisen kirjailijan ja muusikon Sigurjón Birgir Sigurðssonin neljäs suomennettu teos Poika nimeltä Kuukivi (Like, 2014; Mánasteinn -- Drengurinn sem aldrei var til, 2013; suomentanut Tuomas Kauko; 152 sivua) on lumoava. On vuosi 1918. Manner-Euroopassa soditaan. Islannissa Katla purkautuu. Itsenäistymisen aattona espanjantauti tavoittaa syrjäisen saarivaltion. Näistä aineksista voisi kirjoittaa paksun historiallisen romaanin, mutta Sjón… Continue reading Poika jota ei ollut

Ennen Erlendurin aikaa

Mestaruusottelu (Blue Moon, 2013; Einvígiđ, 2011; suomentanut Seija Holopainen) on Islannin tunnetuimman dekkaristin Arnaldur Indriđasonin rikosromaani, joka sijoittuu vuoteen 1972, jolloin Reykjavikissa pelasivat shakin maailmanmestaruudesta neuvostoliittolainen Boris Spasski, tyyni hallitseva mestari, ja yhdysvaltalainen Bobby Fischer, diivaileva haastaja. Pieni maa on hetken kylmän sodan aikakauden maailmanpolitiikan keskipisteessä. Pelaajien ja heidän joukkojensa suojeleminen työllistää pientä poliisikuntaa, mutta… Continue reading Ennen Erlendurin aikaa