Puhumaton perhe

Tommi Kinnusen esikoisromaania Neljäntienristeys (WSOY, 2014; 334 sivua) ei ole ylistetty turhaan. Se on vaikuttavan valmis sukuromaani Koillismaan selkosilta. Tarina on ehjä ja tiivis, vaikka tapahtuma-aika on lavea: vuodet 1895-1996. Keskeisiä henkilöitä on neljä. Romaani alkaa pitäjänkätilö Mariasta, joka on itsellinen ja itsenäinen nainen. Työtäpelkäämätön ja omanarvontuntoinen Maria voittaa ennakkoluulot ja saa ansaitsemansa arvostuksen, muuta… Continue reading Puhumaton perhe

Painajaisyhteiskunta

Johanna Sinisalo on spekulatiivisen fiktion taitaja. Auringon ydin (Teos, 2013) kertoo painajaismaisesta vaihtoehto-Suomesta, jonka valtiomuoto on eusistokratia. Eletään vuotta 2016, mutta historia on kirjoitettu uusiksi jo 1800-luvulta alkaen. Valtaa pitää mahtava Terveysvirasto. Demokratia on ajatuksenakin kauhistus. Televisiosta näkyy kaksi kansallista kanavaa, matkapuhelimia ei ole, maassa on yksi tietokone - Lotto-arvontaa varten! Pohjois-Korea tulee etsimättä mieleen,… Continue reading Painajaisyhteiskunta

Taas yksi hieno ruotsalaisdekkari

Ihmetyttää, etten ole kirjoittanut Tove Alsterdalin esikoisdekkarista Kadonneet, joka oli hyvä lukukokemus. Kirjoitanpa siis hänen toisesta romaanistaan Haudattu hiljaisuudessa (Gummerus, 2013; I tystnaden begravd, 2012; suom. Katriina Huttunen), josta pidin esikoistakin enemmän. Kyseessä ei ole sarja, joten taitavan Alstedalin lukemisen voi aloittaa kummasta tahansa. Ruotsalainen toimittaja Katrine on juuri menettänyt työpaikkansa Lontoossa, kun hänen on… Continue reading Taas yksi hieno ruotsalaisdekkari