Dekkariviikko 2016 — ruotsalainen tapaus

Lotus Blues (WSOY, 2016; Lotus Blues, 2016, suomentaneet Antti Autio ja Pekka Marjamäki; 418 sivua) ei jatka Kristina Ohlssonin Fredrika Bergman -sarjaa, vaan tuo päähenkilöksi asianajaja Martin Bennerin, itsevarman, rikkaan, komean ja menestyvän seksiaddiktin, jolla onneksi on myös pehmeä kohtansa eli huollettavansa: sisaren orvoksi jäänyt tytär, nelivuotias Belle. Tarinan alussa Bobbyksi esittäytyvä mies haluaa Martinin… Continue reading Dekkariviikko 2016 — ruotsalainen tapaus

Hirveän hyvä

Marko Kilpi on jälleen kirjoittanut vaikuttavan rikosromaanin. Kuolematon (Gummerus, 2013) on kirja pahuuden kierteestä. Kilpi ei kuitenkaan mässäile julmuuksilla, vaan annostelee väkivaltakuvauksia niin maltillisesti kuin pedofiliasta kertovassa romaanissa vain voi, lukijaa säästäen. Pääosissa ovat poliisit Olli Repo ja Elias Kaski. Kaikki alkaa pikkurikollisen näyttävästä itsemurhasta, jonka he yrittävät estää. Pian tapauksen selvittelyyn kytkeytyy valtava vyyhti… Continue reading Hirveän hyvä

Uskottavasti ihmissuhteista

Karin Alvtegenin uusin romaani Todennäköinen tarina (WSOY, 2012. En sannolik historia, 2010; suomentanut Laura Jänisniemi) ei ole rikosromaani niin kuin hänen aiemmat teoksensa ovat ainakin jossain mielessä kaikki olleet. Kyse on psykologisesta ihmissuhderomaanista. Alvtegenin aiempien teosten tavoin tarina imaisi minut välittömästi maailmaansa. Tapahtumapaikkana on pieni kylä ja sen maaseutuhotelli Norlannissa. Hotellin omistaja Helena on keski-ikäinen… Continue reading Uskottavasti ihmissuhteista