Hirveän hyvä

Marko Kilpi on jälleen kirjoittanut vaikuttavan rikosromaanin. Kuolematon (Gummerus, 2013) on kirja pahuuden kierteestä. Kilpi ei kuitenkaan mässäile julmuuksilla, vaan annostelee väkivaltakuvauksia niin maltillisesti kuin pedofiliasta kertovassa romaanissa vain voi, lukijaa säästäen.

Pääosissa ovat poliisit Olli Repo ja Elias Kaski. Kaikki alkaa pikkurikollisen näyttävästä itsemurhasta, jonka he yrittävät estää. Pian tapauksen selvittelyyn kytkeytyy valtava vyyhti nykyisiä ja menneitä rikoksia, joiden takana asuu äärimmäinen pahuuden jatkumo.

Kilven synkkä romaani on vahvasti yhteiskunnallinen. Kirjailija osaa kertoa niin poliisien kuin rikollistenkin ajatuksista ja tunteista satuttavasti, rehellisesti, todenmakuisesti, ajatuksiaherättävästi. Miten suojella lapsia; miten katkaista kierre, jossa kaikkein heikoimmat kärsivät?

Kilpi kirjoittaa lennokkaasti ja etenkin toimintakohtauksissa lyhyin, iskevin lausein. Dialogi on luontevaa, tyyli kunnossa, aihe hallussa.

Uskottavasti ihmissuhteista

Karin Alvtegenin uusin romaani Todennäköinen tarina (WSOY, 2012. En sannolik historia, 2010; suomentanut Laura Jänisniemi) ei ole rikosromaani niin kuin hänen aiemmat teoksensa ovat ainakin jossain mielessä kaikki olleet. Kyse on psykologisesta ihmissuhderomaanista.

Alvtegenin aiempien teosten tavoin tarina imaisi minut välittömästi maailmaansa. Tapahtumapaikkana on pieni kylä ja sen maaseutuhotelli Norlannissa. Hotellin omistaja Helena on keski-ikäinen nainen, joka on viettänyt ankean lapsuutensa onnellisimmat hetket kesälapsena tässä kylässä. Naapurissa asuu yhä lapsuuskesien ystävä Anna-Karin; hieman kauempana kummajaiseksi leimattu Verner.

Hotellilla ei mene kovin hyvin eikä se ole kokonaan valmis, kun Helenan mies päättää lähteä takaisin Tukholmaan. Pariskunnan teini-ikäinen tytär Emelie jää äitinsä luo lojaaliudesta, ei siksi että viihtyisi pienessä kylässä ilman yhtäkään samanikäistä ystävää.

Toinen keski-ikäinen päähenkilö on rikas liikemies Anders, joka on kadottannut elämänhalunsa, kun päätyy sattumalta Helenan hotelliin. Kyynikko kohtaa katkeran naisen, mutta heidän välilleen syntyy jotakin positiivista.

Yhdenkään kirjan aikuishenkilön lapsuusmuistoissa ei paljon onnellisuutta ole. Helenalla oli juoppo äiti eikä lainkaan isää; Andersin äiti kuoli ja isä leijaili kvanttifysiikan maailmassa jalat tukevasti ilmassa; Anna-Karin kasvoi suvaitsemattomuuden keskellä; Verneriä pidettiin hädin tuskin ihmisenä. Se vaikutti siihen, mitä heistä tuli, mutta he kaikki eivät jääneet lapsuutensa vangeiksi.

Romaani onnistuu olemaan sekä viihdyttävä että ajatuksia herättävä. Sitä on helppo lukea, vaikka siinä puhutaan isoista asioista: kuka olen, mistä tulen ja minne menen; miten kohtelen toisia ihmisiä; katsonko eteenpäin vai olenko jumittunut menneisyyteen; mitä minulla on annettavana muille ja maailmalle sen sijaan, että vaatisin ja olettaisin aina vain jotakin maailmalta ja muilta itselleni.

Kannattaa lukea.

Veljen hautajaiset

Valvojaiset (Otava 2010; suom. Tarja Kontro; alkuteos The Gathering) on irlantilaisen Anne Enrightin neljäs romaani, ensimmäinen suomennettu. Teos sai sai Booker-palkinnon vuonna 2007.

Hegartyn 12-lapsisen perheen tarinaa kertoo yksi sisaruksista, Veronica, tilanteessa, jossa alkoholisoitunut Liam-veli on hukuttautunut ja suku kokoontuu hautajaisiin. Tarina alkaa kauan ennen kuin kukaan heistä oli syntynyt, aikana, jolloin heidän isoäitinsä Ada tutustui tulevaan mieheensä. Tarina jatkuu myöhemmin kesänä, jolloin äiti lähetti osan lapsista isoäidin hoiviin. Tarina ei ole kaunis, mutta se on kerrottava. Tarinassa on paljon aukkoja; se on muistinvarainen, hämärä, ehkä osittain valheellinen.

Hegartyn perheen äiti oli epämääräinen ja henkisesti poissa, isä muualla tai lapsiaan läimäyttevä. Varsinaisesta kaltoinkohtelusta ei ajan mittapuun mukaan voine puhua, mutta tuuliajolla lapset ovat kasvaneet; kunnollista huolenpitoa vailla; toisiaan erilaisin keinoin kasvattaen ja koulien. Miksi Liam vahingoittui muita enemmän? Vai vahingoittuiko? Ovatko Veronican kaikki muistikuvat todellisia?

Enright ei kirjoita kronologisesti tai järjestelmällisesti. Hän purkaa Veronican ajatuksia, muistoja, kokemuksia, tunteita ja kuvitelmia välähdyksenomaisina kohtauksina, pieninä kurkistusaukkoina menneisyyden huoneisiin, hetkellisinä oivalluksina kun mielleyhtymät kohtaavat. Taitavasti, vaatien, keskittymistä edellyttäen. Hieno romaani.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Kirjavinkit

Yli 10 000 lukemisen arvoista kirjaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: