Naistenviikko 2019 – Kirsi

Tuijata-blogissa on tämänvuotinen naistenviikon lukuhaaste. Tällä kertaa kuittaan viikon yhdellä jutulla ja viikon viimeisen nimipäiväsankarin kirjalla.

Naistenviikon nimipäivät ovat
18.7. Riikka
19.7. Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli, Salla
20.7. Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta
21.7. Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna
22.7. Leena, Matleena, Leeni, Lenita
23.7. Olga, Oili
24.7. Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja

naistenviikko-2019

Kirsi Pehkosen maalaisromanttisen Jylhäsalmi-sarjan kolmas osa Juuret Jylhäsalmella (Karisto, 2019; 264 sivua) on kevyen viehättävää kesälukemista, vaikka mukana on myös hieman synkempiä sävyjä yhden traagiseltakin vaikuttavan sivuhenkilön muodossa.

Tällä kertaa ei eletä kesää, vaan kevättalvea ja kevättä. Lomautettu Ella-Maria eli Emppu auttaa ystävänsä Helin lapsiperhettä ja pitopalvelua Jylhäsalmella, josta on lähtöisin. Hän törmää vanhoihin kavereihin ja uusiin tuttavuuksiin.

Synkkaako Empulla enemmän huimapäisen Sampon vai leskimies Paulin kanssa? Liekö sittenkin parempi unohtaa molemmat, kun ei valumuotintekijä Jylhäsalmella taida pystyä itseään elättämään?

Rinnakkaistarinana kuljetetaan aiemmista kirjoista tutun Kala-Sepen sydämenasioita. Muistin miehen lähinnä kylän Lossari-kahvilassa kaljaa kittaamassa, joten viehätyin kovasti, kun hänelle saatiin muutakin elämää.

Romantiikkaa ilman siirappia, itäsuomalaistyyppistä huumoria ja jännityksen hippusia. Sujuvaa suomen kieltä, leppoisa tunnelma ja viihdyttävä juonen kulku. Näistä syntyy miellyttävä lukupaketti niin helteiseen kuin vilpoisaankin kesätunnelmaan.

Dekkarin ystävänä toivoisin silti, että Pehkonen jatkaisi senkin genren parissa, – onhan Karhuvaaran uhri mitä mainioin jännäri.

 

Maaseuturomanttisen sarjan avaus

Kirsi Pehkosen Sydämenasioita Jylhäsalmella (Karisto, 2017; 190 sivua) aloittaa maalaisromanttisen kirjasarjan. En ole tämäntyyppisen kirjallisuuden suurkuluttaja, mutta luin sujuvan ja leppoisan romaanin oikein mielelläni ja viihdyin sen parissa.

Romaanin päähenkilö Riina on vastavalmistunut opettaja, joka avopuolisostaan juuri eronneena ja työpaikkahakemuksiin vastauksia odotellessaan tulee kesätöihin itäsuomalaiselle pikkupaikkakunnalle lossirannan kahvilaan. Asumuksekseen hän saa läheisen pikkumökin, jota niin Lossari-kahvilan kuin pari mökkiäkin omistava Sirkka-täti ei nykyajan mukavuuksien puuttuessa enää vuokraa ulkopuolisille. Onneksi sää suosii koko kesän Riinan aamu- ja iltauintirituaaleja.

Lossari on suosittu kahvila vilkkaasti liikennöidyn reitin varrella, ja kun omistaja loukkaa polvensa leikkauskuntoon, saavat sen kolme työntekijää — Riinan lisäksi rempseä lukioikäinen kevarimotoristi Karoliina ja osa-aikainen pitopalveluyrittäjä Heli — huhkia pitkiä vuoroja leipomisen, myynnin ja siivouksen parissa. Töiden ohella ennättää silti jutella niin paikallisten kanta-asiakkaiden ja -asukkaiden, uuden nuoren lossikuskin, erimaalaisten turistien kuin veneilijöidenkin kanssa. Yhden kommellusten illan jälkeen alkaa yksi vihreäsilmäinen purjeveneilijä vierailla Lossarissa tuiki tiheään.

Ihmiset on kuvattu aidoiksi ja itäsuomalaiset kirjoitettu puhumaan murretta luontevasti. Miljöökuvaus luo täydellisen kesäisen idyllin. Juoni kulkee niin kuin tämäntyyppisessä tarinassa kuuluukin: pienten humorististen kommellusten, hullunkuristen väärinkäsitysten ja lievän jännityksenkin kautta kohti romanttista loppua. Ei suositella kyynikoille.

Sarjan seuraavan osan luvataan ilmestyvän keväällä 2018.