Dekkariviikko 2016 — vanhanaikainen tapaus

Terttu Autere kirjoittaa kepeitä ja perinteisiä, menneisyyteen sijoittuvia dekkareita, joiden parissa on mukavaa viettää rentouttava parituntinen. Kuolemaa Eedenissä (Karisto, 2016; 315 sivua) ei voi luonnehtia kihelmöivän jännittäväksi, mutta sujuva ja juonikas se on.

Eletään 1930-luvun hellekesää (oletettavasti) Terijoen hiekoilla. Onerva Ojala, joka odottelee vastauksia opettajanpaikan hakemuksiinsa, on kesätöissä täysihoitola Eedenissä, johon on asettunut pieni lomalaisjoukko: kauppaneuvos rouvineen, kuherruskuukauttaan viettävä pariskunta, kaksi nuorta naista, poikamieshammaslääkäri, kampaamoyrittäjä, laulaja sekä kirjailija, joka murhataan. Silloin paikalle hälytetään lääninetsivä Juhani Kuikka, eikä Onerva tilanteesta huolimatta voi olla ilahtumatta tuttavuuden uusimismahdollisuudesta.

Juoni kulkee, karikatyyrimäiset henkilöt sopivat tyyliin ja tunnelma on ihanan kesäinen.

Oksan hyllyltä haastoi Dekkariviikolle.

On sitä kesäyön valoa muuallakin kuin meillä

En näköjään ole kovin provosoiva kirjoittaja, kun kellään ei ole halua, intoa eikä tarvetta kommentoida tekstejäni. Olen kyllä tottunut yksipuoliseen keskusteluun 20 vuoden sanomalehtiarvostelu-”urallani”, mutta luovuttuani siitä ajattelin, että verkkoon kirjoittamisessa olisi ainakin se ero, että voisin myös saada palautetta kirjajuttujeni lukijoilta…

Ann Cleevesin Valoisat illat (Karisto,  2008) on hänen toinen Shetlandinsaarille sijoittuva dekkarinsa, jonka päähenkilö on komisario Jimmy Perez. Tässä kirjassa eletään keskikesän valoisia öitä, muttei sentään ihan yöttömiä, koska ollaan suunnilleen eteläisen Suomen korkeudella.

Dekkarista kun on kyse, kulkee kesäyössä myös murhaaja. Ensimmäisen ruumiin henkilöllisyyden selvittämiseen menee melkein puolet kirjasta, mutta sen jälkeen, kun löytyy toinenkin ruumis, on selvää, ettei hän ollut satunnainen matkailija, vaan liittyy saarelaisten menneisyyteen. Joku pikkuisen Biddistan kylän asukkaista on murhaaja.

Murhien selvittelyn lisäksi Cleeves kirjoittaa laveahkosti paitsi Perezin rakkauselämän kehittymisestä myös muiden saarelaisten arjesta. Miljöö onkin romaanissa tärkeä tunnelmanluoja ja yksi sen viehättävyystekijöistä. Juonellisesti teos ei mielestäni yllä sarjan aloitusteoksen Musta kuin yö (2007) tasolle.