Kaiken se kestää

Miten ruman ja julman tarinan kertokaan Aris Fioretos romaanissa Mary (Teos, 2016; Mary, 2015; suomentanut Liisa Ryömä; 337 sivua)! Ja samalla niin pakahduttavan kauniin. Miten on mahdollista kirjoittaa diktatuurista, vankeudesta, mielivallasta, kidutuksesta ja eristämisestä näin?

Nimihenkilö on 23-vuotias arkkitehtiopiskelija, joka elää nuoruuttaan Ateenassa sotilasdiktatuurin aikana 1970-luvulla. Poikaystävä Dimos kuuluu sotilashallintoa vastustavaan opiskelijaliikkeeseen. Nuori nainen vangitaan, kun hän mielenosoituksen melskeessä etsii Dimosta kertoakseen tälle olevansa raskaana.

Vankilassa Mary ei suostu kertomaan mitään, ei edes nimeään. Hänet karkotetaan Rottasaarelle muutamaan muun naisvangin, joista yhdellä on mukanaan pieni poikansa, kanssa. Naisten on määrä sotilaiden vartioimina valmistella aiemminkin vankilana toimineet, mutta sittemmin kansainvälisestä painostuksesta johtuen tyhjennetyt, vankilarakennukset jälleen diktatuuria uhmaavien miesvankien käyttöön.

Mary on vahvan naisen tarina ja intensiivinen kannanotto vapauden puolesta. Luvut, jotka kuvaavat elämää ennen vankilaa, keventävät muuten ahdistavan raskasta tarinaa.

 

naistenviikko2017
Tuijata. Kulttuuripohdintoja kokoaa yhteen kirjabloggaajien naistenviikkopostaukset.

 

 

 

Mainokset

Synkempi Solsidan

Solsidan, hyvintoimeentulevien asuinalue Tukholman vieressä Nackan kunnassa, on monille tuttu samannimisestä suositusta tv-sarjasta, joka on komedia. Liza Marklundin dekkarissa Ajojahti (Otava, 2013; Lyckliga gatan, 2013, suomentanut Kari Koski) Solsidan ei ole hauska paikka, vaan kätkee synkkiä salaisuuksia. Paikallista poliitikkoa Torsten Lerbergiä kidutetaan julmasti ja hänen vaimonsa Nora katoaa.

Kvällspressenin toimittaja Annika Bengtzon kirjoittaa tapauksesta apunaan yllättävän noheva toimitusharjoittelija, joka kuuluu lehden omistajasukuun. Kotonakaan Annikalle ei mene niin surkeasti kuin joskus aiemmin, vaikka uusperheessä omat ongelmansa onkin. Annikan aina yhtä inhaksi kuvattu narsistinen ex-mies kärvistelee itsekeskeisyydessä ja -säälissä omalla tahollaan. Annikan esimies, päätoimittaja Anders Schyman joutuu hurjaan julkisuuden riepotukseen aikoinaan tekemänsä palkitun dokumentin vuoksi. Keskusrikospoliisissa Solsidanin tapaus on Annikalle tutun Nina Hoffmanin kontolla.

Siinä ainekset rikosromaaniin, jossa Marklund jälleen kerran raottaa kansankodin pimeää puolta: poliittista kähmintää ja vallan väärinkäyttöä. Samalla valotetaan myös journalismin murrosta tilanteessa, jossa sosiaalinen media määrää tahdin ja vauhdin. Aiheita ja asiaa on paljon, mutta melko pintapuoliseksi jää suurten teemojen käsittely – esittelyksi.

Pakkomielteinen rakkaus kohtaa poliittisen väkivallan

Sofi Oksasen Puhdistus oli ensin näytelmä – kiitetty, kehuttu – ja nyt se on laajentunut romaaniksi, joka on Finlandia-palkintoehdokkuutensa – ja itse palkinnonkin, jos minulta kysytään – ansainnut: hienosti kirjoitettu, syvältä kouraiseva ja kertakaikkisen vaikuttava.

Puhdistus kertoo kahden naisen kohtaamisesta Viron maaseudulla 1990-luvun alussa heti Viron itsenäistymisen jälkeen. Parin päivän tapahtumasarjassa kohtaavat ja yhdistyvät eri-ikäisten naisten elämänkohtalot ja -historiat siten, että romaanissa liikutaan samalla taitavasti myös useilla muilla aikatasoilla. Esiin piirtyy yhden virolaisen suvun julma kronikka.

Naisista toinen on iäkäs yksinasuja Aliide Truu, jonka pihalle parikymppinen, mustelmainen Zara pyörtyy. Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään, mutta hiljalleen käy ilmi, millaiset epätoivoiset ratkaisut ovat tuoneet tytön Aliiden luo. Samoin paljastuu, millainen on ollut Aliiden kohtalo sota-aikana ja kommunismin vuosina.

Oksasen romaanissa pala Viron vaiettua lähihistoriaa saa äänen. Kirjan teemat – pakkomielteinen rakkaus, käsittämätön petos, loputon häpeä, jatkuva vaino, vaiettu väkivalta, vaientava hyväksikäyttö – ovat rumia ja synkkiä, mutta silti sitä on ilo lukea, koska se on kirjoitettu niin kauniisti – ja kuitenkin julman suorasukaisesti, kenenkään tekoja peittelemättä.