Myytin takana on ihminen, ei patsas eikä symboli

Katri Vala oli Karin Alice Wadenströmin, sittemmin Heikelin (1901–1944) taitelijanimi. Elämäkerta Katri Vala – kulkuri ja näkijä (Otava, 2021; 414 sivua) on jälleen Minna Maijalalta tarkkaa, tärkeää ja taitavaa työtä.

Muoniossa syntynyt Karin/Katri/Kati asui eri puolilla Suomea aineellisesti yleensä hyvin niukkaa, paikoin suorastaan köyhää, ja nuoresta asti vastuunkantajan elämää, joka sisäisesti oli rikasta. Maijala pureutuu laajan lähdeaineiston pohjalta niin kohteensa elämään ja ihmissuhteisiin kuin tuotantoonkin perusteellisesti.

Katri Valan säilyneissä kirjeissä ei … näy masentuneisuutta tai yksinäisyyden tuskaa, joista Erkki Wadenström oli huolissaan … Kati kirjoittaa veljilleen elävänsä keskellä vilkasta sosiaalista elämää.

Kuten Canth-elämäkerrassakin kirjoittaja kumoaa myyttejä, tarkentaa ja korjaa kirjallisuushistoriaa.

Vienolan boheemijuhlien todisteena on useissa julkaisuissa käytetty kuvaa, jossa kaksi haaremiorjatarta ja mahakas ”bagdadilainen kauppias” poseeraavat Vienolan portailla. Ongelmana vain on, että kuvassa eivät ole Katri Vala, Elina Vaara ja Lauri Viljanen, kuten on väitetty… kuvassa on todennäköisesti Paavolaisen serkkuja.

Maijalan teos on myös tärkeä aatteellinen ja poliittinen ajankuva; kokihan Katri Vala niin sortovuodet, sisällissodan, 1930-luvun kuohunnan kuin vielä sotavuosiakin. Aika oli jopa omituinen, vähintäänkin kaksijakoinen, murroksellinen ja myrskyisä; sen ihanteet suorastaan ihmetyksen aiheita.

Tuberkuloottinen nainen oli siis eroottisesti kiehtova samaan aikaan, kun valistuskampanjat varoittivat taudin tartuttavuudesta ja parantolat pyrkivät eristämään sairaat yhteiskunnan ulkopuolelle. Vielä 1930-luvun vaihteessa valistus ei kuitenkaan ollut pystynyt murtamaan 1800-luvulla rakentunutta kiehtovan romanttista käsitystä tuberkuloosista taiteilijain ja boheemien sairautena, joka veti ihailijoita myös Katri Valan puoleen … Suomessa tuberkuloosi sai leiman erityisesti runoilijoiden sairautena.

Muoti-ilmiöiden luoja ja dekadentti esteetikko Paavolainen pyrki … luomaan elämästään ja kirjallisesta seurapiiristään taideteosta, jonka osaksi hän halusi asetella myös Katri Valan, tämän vastusteluista huolimatta.

Katri Valaa paiskattiin monenlaisilla määreillä: modernin runon airut, eksotiikan papitar, tulenkantaja, rauhanaktivisti, poliittinen vanki, keuhkotautinen. Hän oli etsijä, oikeastaan aina jotenkin koditon, mutta silti vankka, periksiantamaton, periaatteellinen. Paitsi runoilija, hän oli myös opettaja ja äiti.

Runoilijan kyvyt huomattiin ja tunnustettiin jo nuorena, mutta niitä osattiin kyllä myös kyseenalaistaa, jopa naurettavin tavoin:

… Arti käsitteli runon syntyä Katri Valan runoudesta ottamiensa esimerkkien kautta. … piti … mitatonta runoutta luonnosmaisena ja korjasi omasta mielestään keskeneräisen … runon mitalliseksi.

Katri Valan rinnalla kirjan tärkeä henkilö on hänen veljensä Erkki, joka oli Nuoren Voiman ja Tulenkantajien keskeisiä hahmoja, vaikka hänen merkityksensä tulenkantajille on kirjallisuushistorioista häivytetty.

Viljaisen perinteen hallitsemassa kirjallisuushistoriallisessa kertomuksessa Erkki Valan tulenkantajuus on siivottu pois… Hän ei saanut mahdollisuutta kiistää vallalla ollutta kertomusta.

Veljen kirjoittama julkaisematon, keskeneräinen ja siten arkistoon hautautunut elämäkerta sisarestaan on lukuisten kirjeiden lisäksi ollut Maijalalle keskeinen lähde. Käsitys tulenkantajistakin saa kyytiä:

Paavolaisen ympärille löyhästi ryhmittyneen 1920-luvun kirjailijapiirin nimeäminen tulenkantajiksi onkin jälkeenpäin luotu kirjallisuushistoriallinen kertomus, …ryhmä ei ollut yhtenäinen, eivätkä he jakaneet samanlaista käsitystä nykyaikaisen runouden ihanteista. Päin vastoin, Lauri Viljanen itse hyökkäsi voimakkaasti vapaata mittaa kirjoittanutta Katri Valaa vastaan, vaikkakin juuri hän halusi … profiloida varsin hajanaisen joukon yhtenäiseksi ryhmäksi … halusi pitää yllä itämaista saagaa, josta oli tullut olennainen osa tulenkantajien legendaa.

Hienon runoilijaelämäkerran lisäksi teos on kattava esitys Katri Valan elinajan (ja osin sen jälkeisestäkin) suomalaisesta kulttuuri-ilmastosta, aikakauden aatteellisista kiistoista ja kärkevästä vastakkainajattelusta. 1930-luvun kärjistyneessä poliittisessa ilmapiirissä rauhanaatteellinen niin fasismin kuin kommunisminkin vastustaja jäi kaikkien tukea vaille.

…1930 vahvistettu uusi yhdistyslaki mahdollisti ”vastoin lakia ja hyvä tapoja” toimivien yhdistysten lakkauttamisen…Juuri tähän lakiin vedoten lakkautettiin keväällä 1932 Suomen Clarté*, Hiilet-yhdistys, jossa Katri Vala oli mukana. Monia yhdistyksiä, niin myös Tulenkantajain seuraa, ryhdyttiin tarkkailemaan ja valvomaan.

Kirjassa on (nykyisin melko harvinaisesti) kattava henkilöhakemisto. Minua olisi helpottanut, jos Erkki Vala (joka, toisin kuin sisarensa, vuonna 1928 muutti nimensä virallisesti) olisi löytynyt hakemistosta myös Erik Wadenströminä. (Ja on toki harmi, että Klaus on hakemistossa Kalaus.)

*Toisen maailmansodan jälkeinen kansainvälinen sodan- ja nationalisminvastainen liike

Kun kaikki katoaa

Mutta vaikka kuinka tuijotin piikkejä, lehtiä ja varsien muotoja, vaikka lueskelin lajikkeet kertovia kylttejä, huomasin, etten kyennyt enää palauttamaan mieleeni ruusun kukan muotoa.

Yoko Ogawan Muistipoliisi (Tammi, 2021. Hisoyaka na Kessho / 密やかな結晶, 1994; suomentanut Markus Juslin; 362 sivua) on dystopia katoamisiin alistuvasta ja salaisen poliisin tekemien muistinmetsästysten pelossa elävästä saarelaisyhteisöstä.

Saarelaiset eivät muista, mitä saaren ulkopuolella on, tai onko mitään. Kartat ovat kadonneet. Lähes joka viikko jotakin muutakin katoaa – maailmastako vai vain ihmisten mielistä ja muistoista? Naapurin hatuntekijä alkoi mukisematta tehdä sateenvarjoja, kun hatut katosivat. Lentävätkö linnut yhä vai katosivatko vain niiden nimet ja muistot niistä? Kertojan isä tutki lintuja työkseen.

Olen todella iloinen siitä, että lintujen kadotessa isä oli jo kuollut.

Nimetön kertojaminä on kirjailija, joka asuu lapsuudenkodissaan. Kuvanveistäjä-äiti kuului ihmisiin, joilta mikään ei kadonnut. Hänet salainen poliisi vei.

Vähitellen kävi ilmi, että on olemassa äitini kaltaisia erityisiä ihmisiä, jotka eivät menetä muistojaan, ja salainen poliisi yrittää viedä heistä jokaisen. Mutta kukaan ei tiedä, millaiseen paikkaan heitä oikein kerätään.

Nyt naisella on perheenään enää edesmenneen kodinhoitajansa mies, jota hän kutsuu papaksi ja joka kutsuu häntä nuoreksi neidiksi. Pappa asuu ”kadonneella” lautalla, jonka mekaanikkona ennen teki töitä.

Kun kalenterit katoavat, eivät vuodenajat enää vaihdu. Paksu lumi jää maahan. Erilaisia ruokia on ennestäänkin niukasti, koska muun muassa hedelmät ovat kadonneet. Kun kirjat katoavat, ei nainen voi enää olla kirjailija. Hän pestautuu töihin maustekauppaan tilannetta sen kummemmin murehtimatta. Kirjat poltetaan, saaren kirjasto roihuaa pitkään.

Suuri huoli hänellä kuitenkin on, sillä papan avustamana hän on piilottanut kotiinsa kustannustoimittajansa R:n, jolta asiat ja tavarat ja muistot eivät katoa. Mies yrittää epätoivoisesti saada myös hyväntekijänsä pitämään kiinni muistoistaan, mutta se on heille mahdotonta.

Hän painoi ohimoitaan ja huokaisi. Katoamisista puhuminen on aina tällaista. Vaikka kuinka yritämme nähdä vaivaa ymmärtääksemme toisiamme, sydämemme eivät kohtaa pienimmässäkään määrin. Mitä enemmän puhumme, sitä yksinäisemmältä se tuntuu.

Kun muistaa ei saa, mitä jälkiä mistään jää? Katoaako kaiken myötä lopulta myös koko ihminen?

Kun antautui päälle hyökyvien katoamisten aaltojen vietäväksi, ne kantoivat luonnostaan jonnekin, minne oli tarkoituskin asettua.

Romaanin sisällä etenee päähenkilön kirjoittama tarina, joka sekin kertoo kadottamisesta ja katoamisesta. Sen fonttina on kertomukseen sopien vanhanaikainen kirjoituskoneen kirjaimisto, mutta luvattoman suttuisena, vaikealukuisena.

Romaani on surumielisen kiehtova ja oudosti kaunis, mutta myös pelottava. Lähes kaksi vuosikymmentä sitten ilmestyneenä se on ihmeen ajankohtainen näinä valeuutisten ja salaliittoteorioiden aikoina.

Minna Canthin päivänä 19.3.2021

Minna Canth syntyi vuonna 1944 Tampereella, muutti 9-vuotiaana Kuopioon, asui Jyväskylässä vuosina 1863-79 ja lopun elämänsä vuoteen 1897 Kuopiossa.

Kuopion vuosina Canth loi uransa kirjailijana, journalistina ja yhteiskunnallisena keskustelijana samalla, kun toimi kauppiaana ja oli suurperheen äiti. Kauppa- ja kotitalossaan Kanttilassa hän piti niin sanottua salonkia eli hänen luokseen kokoonnuttiin keskustelemaan kirjallisuudesta ja ajankohtaisista asioista.

Miten Canth Kanttilassa eli ja etenkin työskenteli? Siitä kertoo lyhyesti Timo Niirasen kirjanen Miten Minna Canth asui Kuopiossa? (Snellman-instituutti, 1986; 44 sivua; English summary by Dora Kujanen).

Kirjasen perusteella huone oli runsaasti sisustettu. Canth kirjoitti ja keskusteli useimmiten keinutuolissa. Pyöreän pöydän paksun pöytäliinan alle kirjailija piilotti keskeneräiset käsikirjoituksensa, kun huoneeseen tuli vieras. Pienehkössä huoneessa oli myös kirjakaappi, suuria viherkasveja, maalauksia ja valokuvia, koristenauhoja, seppele ja muita koriste-esineitä. Silti sinne mahtui suurikin vierasjoukko.

Työhuone on valokuvien ja tyttären, tyttärentytärten sekä muiden muassa Juhani Ahon kertoman mukaisesti rekonstruoitu Kuopion korttelimuseoon Minna Canthin salongiksi. Museoimisajatus virisi jo vuonna 1937, kun Kuopion Isänmaallinen Seura sai Elli-tyttäreltä työhuoneen kaluston, mutta useiden väliaikaisvarastointien jälkeen avajaiset kulttuurihistoriallisen museon entisessä vahtimestarihuoneessa pidettiin vasta vuonna 1952. Kortteli- eli silloiseen ulkomuseoon huone sisustettiin hieman täydennettynä vuonna 1982.

Niirasen mukaan työhuone kertoo, että kirjailijan asumistaso oli tyydyttävä, vaikka perhe asuikin melko ahtaasti. Oliko asunto ahdas aikansa mittapuulla vai tuoreemmin mittarein, ei käy ilmi, mutta kirjoittaja toteaa kaupungin menestyneimpien kauppiaiden eläneen Canthin perhettä komeammin.

Julkaisussa pohditaan sittemmin ikuisuuskysymyksiksi osoittautuneita asioita:

Millä tavalla nykykuopiolaiset ovat valmiit vaalimaan Minna Canthin muistoa? Seminaarit, symposiumit ja julkaisut ovat eräs tapa, museohuoneet toinen keino. Eräässä suhteessa mahdollisuuksia ei ole käytetty täysimittaisesti hyväksi. Kanttila on edelleen olemassa, … Kuopion kaupunginvaltuusto sisällytti rakennuksen vuonna 1980 hyväksyttyyn säilytysohjelmaansa, mutta myöhemmin säilytysvaihtoehto ei enää ole ollut itsestään selvä. …
Kulttuuriarvojen tunnustaminen näyttää usein ottavan oman aikansa, mutta Kanttilankin osalta kannattanee tulevaisuuteen suhtautua luottavaisesti ja toivoa, että seuraava Juhani Ahon arvio talon merkityksestä Kuopion kulttuurihistorian symbolina saa yhä useamman kaupunkilaisen hyväksynnän:
”Niin usein kuin Kuopio johtuu mieleeni, esiintyy siitä ensiksi Tuomiokirkko ja sitten Minna Canthin talo. Se on se, joka edustaa Kuopiota ajatuksissani ja antaa sille leimansa.”

Haluammeko me edelleen vain rekonstruoidun työhuoneen vai koko Kanttilan säilyvän Kuopiossa? Voisiko Kanttilassa elää ja toimia Minnan hengessä kulttuurikeskus, salonki, kotimuseo, residenssi, akatemia? Minna Canthin talo ry:n missio on kunnostaa Canthin entinen kotitalo kulttuurin käyttöön ja luoda Minna Canth -akatemian toimintaohjelma. Voit vaikuttaa asiaan.

Lue myös muut Yöpöydän kirjat -blogin Minna Canth -lukuhaasteeseen osallistuvat blogipostaukset ja muut sometukset.

Kenties myös muut Canth-aiheiset juttuni kiinnostavat:

Muutamia muita Snellman-instituutin Canth-aiheisia julkaisuja:

  • Liisi Huhtala, Monisärmäinen Minna Canth. 1998.
  • Tellervo Krogerus, Realismista symbolismiin : Kuopio suomalaisen kulttuurin polttopisteenä 1890-luvun taitteessa. 1994.
  • Raija Pohjolainen, Minna Canthin palveluksessa. 1992.
  • K. Börje Vähämäki, Minna Canthin kielet. 1991.

P. S. Snellmania lainkaan väheksymättä, vain vertailun vuoksi: Hän asui Kuopiossa vain kuusi vuotta. Hänellä on Kuopiossa kotimuseo. Snellmanin asuintalon (rak. 1827) restaurointityöt museoksi aloitettiin vuonna 1980 ja museo avattiin yleisölle kesällä 1981. En tiedä, mistä kaupunki sai rahoituksen.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Les! Lue!

Norsk litteratur på finsk og finsk litteratur på norsk - Norjalaista kirjallisuutta suomeksi ja suomalaista kirjallisuutta norjaksi

%d bloggaajaa tykkää tästä: