Naistenviikko 2022 – Anni

Tarinankertoja – Anni Swanin elämä (Siltala, 2022; 435 sivua) on Riitta Konttisen perusteellinen elämäkerta satu- ja nuortenkirjailijan elämästä ja urasta.

Anni Swan oli … alusta lähtien … ”kirjailija”, sillä hänelle sadut olivat estetiikkaa, sanataidetta, eivät ideologisia, opettavaisia tai moralisoivia tekstejä.

Yhdeksän Swanin sisarusta, ”mustaa joutsenta”, ovat oleellinen osa suomalaista kulttuurihistoriaa sekä omien tekojensa että perhesuhteidensa kautta. Vanhemmat kannustivat tyttäriään opintielle, ja isä työllisti heitä lapsesta saakka julkaisemansa sanomalehden käännös- ja oikolukutöissä.

Annin saduissa ei ollut ”tätihuumoria”, ei ikävää moralismia, liikaa opettamisen halua tai teennäistä tunteellisuutta, …

Anni Swan (1875–1958) aloitti satukirjailijana ja loi suomalaisen taidesadun ja laajensi sittemmin realistiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Paitsi menestynyt lasten- ja nuortenkirjailija, hän oli myös tuottelias suomentaja sekä työskenteli opettajana ja toimitti lasten- ja nuortenlehtiä.

Avioliittoon ja perheen perustamiseen Anni Swan suhtautui pitkään epäillen ja torjuvasti peläten menettävänsä mahdollisuutensa olla kirjailija ja itsenäinen nainen. Lopulta hän solmi ilmeisen onnistuneeksi osoittautuneen liiton runoilija ja suomentaja Otto Mannisen kanssa, ja sai kolme poikaa. Manninen tuskin paljon taloustöitä teki, vaikka raivasikin innolla maita ja mantuja perheen kesäpaikkasaaressa, mutta olihan perheellä ajan tavan mukaan palveluskuntaa. Anni Swan ei joutunut luopumaan urastaan äitiyden vuoksi, kuten lähipiirin monet näyttelijä- ja muusikkonaiset.

… suosiossa oli paljolti kysymys juuri hänen inhimillisistä, erehtyväisistä ja hauskoista tyttöhahmoistaan, … Taustalla oli … Swanin sisarusten saama kasvatus, joka rohkaisi itsenäisyyteen ja omaan ajatteluun.

Anni Swan on yhä monille ainakin minun ikäpolveni lukijoille tuttu lapsuusajan kirjoista. Iris rukka oli minun suosikkini. Vieläköhän Swania luetaan?

Konttisen elämäkerta on perusteellistä ja tarkkaa työtä. Alkupuolta kirjasta pidin hieman liiankin perusteellisena varsinaisen kohteen kannalta, kun sukutaustoja selviteltiin varsin tarkkaan, joten kirja muuttui sitä mielenkiintoisemmaksi mitä pidemmälle luin. Paitsi kirjailijaelämäkerta teos on myös asiantunteva katsaus 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon kulttuurihistoriaan. Myös valokuvakuvitus on mielenkiintoinen.

Tuijata-blogin naistenviikon haaste

Kirjallinen nuotiopiiri* Kuopiossa

Suomen Kirjailijaliitto järjestää osana 120-vuotisjuhlavuotensa ohjelmaa kirjailijan ammattiin syventyvän tapahtumasarjan viidellä paikkakunnalla, joista yhdeksi oli valikoitunut Kuopio. Tiistai-iltana 28.3.2017 vietettiin VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa pääsymaksutonta kirjallisuusiltaa otsikolla Miten kirjani ovat syntyneet. Tilaisuus kodikkaan puutalon hämärästi valaistussa näyttelysalissa oli tunnelmallinen ja ilmapiiri välitön.

Tilaisuuden avasi liiton puheenjohtaja Jyrki Vainonen. Kirjailijavieraina olivat Jyrki Heikkinen, Virpi Hämeen-Anttila ja Tatu Kokko sekä tilaisuuden juontanut kirjailija Paula Havaste. Illan ajatuksena oli raottaa luovan työn prosesseja ja siinä onnistuttiin hienosti.

Vainosen avattua tilaisuuden Havaste haastatteli kirjailijakollegoitaan ja aloitti kysymällä, miten ja missä ja miksi ihmeessä ne kirjat oikein syntyvät. Runoilija, sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija Heikkinen korosti siitä, miten sanan ja kuvan liitto pelkistää ja tiivistää ilmaisua; Kokko tunnusti, että tuntuu alastomalta olla livekirjailija, joka avaa keskeneräisen tekstinsä lukijoilleen, vaikka se samalla innostaa jatkamaan eteenpäin; Hämeen-Anttila kertoi tutkijana tekevänsä paljon taustatyötä, jota pitää hauskana; Havaste paljasti päättäneensä jo nelivuotiaana ryhtyvänsä kirjailijaksi ja pitää kirjailijuutta todella hienona hommana.

Heikkinen luki pari katkelmaa juuri ilmestyneestä kuvallisesta pitkästä runoelmastaan Hietasalo (Poesia, 2017), Kokko luki kohtauksen nuortenkirjasta Rob McCool ja Krimin jalokivi (Icasos, 2015) ja Hämeen-Anttila muutamaan kappaleen viimeisimmästä romaanistaan Villa Speranza (Otava, 2017).

Kirjailijoita oli pyydetty tuomaan mukanaan jokin kirjoittamisprosessiin liittyvä esine. Havaste mainitsi kännykän, koska se on myös sanelukone, jolla voi tehdä muistiinpanoja vaikka autolla ajaessa, jolloin ei voi kirjoittaa muistikirjaan. Hämeen-Anttilan esine on vanha ipod, jolla hän kuuntelee musiikkia kirjoittaessaan: Jokaisella hänen kirjallaan on oma musiikkinsa, joka auttaa häntä tekstiä editoidessa muistamaan kirjoitetun tekstin tunnelman. Kokolla oli mukanaan isältä peritty klaffipöydän levy, jonka päällä hänellä on läppäri kirjoittaessaan sängyssä — ”pöydän jalkoina” toimivat Fakta-tietosanakirjan osista kootut pinot eli kaikki perustuu faktoille. Heikkisen esine on pienenpieni muovinen hahmo, jota hän pitää pöydällä työskennellessään: mies/sotilas voimakkaassa etukenossa on silloin samassa tilassa mutta eri todellisuudessa kuin hän.

Lopuksi oli vielä aikaa yleisön kysymyksille. Aluksi kysyttiin pohjimmaista syytä kirjoittaa. Kokko ei pääse tarinasta eroon muuten kuin kirjoittamalla, Heikkinen etsii järjestystä, Hämeen-Anttila on kokonainen silloin kun kirjoittaa, se tuo tarpeellisuuden tunteen, kun kerätty ”turha tieto” muuttuu relevantiksi. Kysymyksiä tuli myös luottolukijoista. Havaste ei anna kenenkään muun kuin kustannustoimittajan lukea keskeneräistä, Kokolla vaihtelee kaikille avoimesta prosessista alkaen, Heikkisen luottolukija on puoliso, mistä hommasta taas Hämeen-Anttilan puoliso on helpottuneena päässyt eroon esikoisteoksen julkaisemisen jälkeen. Vielä ennätettiin keskustella kirjallisuuden kielestä ja henkilöhahmojen rakentumisesta ennen kuin oli aika päättää lämminhenkinen kirjallinen ilta.

*Tatu Kokolle kiitos otsikosta.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Kirjavinkit

Yli 10 000 lukemisen arvoista kirjaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: