Skottikylän kirjakauppias

Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana (Kirjapaja, 2019; The Diary of A Bookseller, 2017; suomentanut Jaana Kapari-Jatta; 340 sivua) on ihanaa luettavaa: sujuva, hauska, kiinnostava ja sopivasti epäkorrekti.

Tein vanhasta tarjottimesta taustan, johon kiinnitin ammutun Kindlen, ja ripustin koko komeuden kaupan seinälle.

The Book Shop sijaitsee alle tuhannen asukkaan Wigtownissa etelälounaisen Skotlannin syrjäisessä ja vähän tunnetussa Dumfries and Gallowayssa. Se on Skotlannin virallisen kirjakaupungin* suurin kirjakauppa, johon mahtuu noin 100 000 kirjaa.

Guardian listasi ”Maailman omituiset ja ihanat kirjakaupat”; me olemme taas numero 3. En tiedä, kulkevatko tällaiset asiat aalloittain vai ovatko kirjakaupat tulossa takaisin muotiin. Ehkä tähän vaikuttavat hipsterit ja heidän trendinsä tulla nähdyksi pikemmin vinyylien ja oikeiden kirjojen kuin iPodien ja Kindlejen kera.

Kirjakauppias Bythell kertoo vuoden ajan käytettyjen kirjojen kaupan jokapäiväisestä arjesta, persoonallisista asiakkaista ja vielä persoonallisemmasta henkilökunnasta, kamppailusta Amazon.comin puristuksessa ja reissuistaan penkomaan myytäviä kirjakokoelmia, yleensä jäämistöjä, sekä kirjakaupungin kirjallisesta elämästä kuten kirjafestivaaleista. Joka päivältä kirjakauppias listaa myös online-tilaukset, kassan summan ja asiakkaiden määrän.

Epäilen, ettei tilanne voi enää kauan jatkua tällaisena. Asiakkaat käyttävät kauppaa lisääntyvässä määrin pelkästään katselemiseen ennen kuin ostavat netistä. Tämä pitää erityisesti paikkansa uusien kirjojen kohdalla, joita Amazon mitä todennäköisimmin myy alle ohjehinnan, mutta ei niinkään käytettyjen kirjojen, jotka puolestaan voivat hyvinkin olla kalliimpia verkkokaupassa.

Kirjakauppias pyörittää myös Random Book Clubia, joka on — harmi kyllä — täynnä. Muutkin kirjan lukeneet lienevät viehättyneet sen ideasta lähettää jäsenille säännönmukaisesti satunnainen kirja.

Kirjakauppatalo on suuri, vanha (alunperin kangaskauppa vuodelta 1899), sokkeloinen ja vetoinen. Kauppias asuu sen yläkerrassa ja muuntaa olohuoneensa usein kulttuuri-ihmisten kokoontumispaikaksi ja festivaalin aikaan kirjailijoiden viralliseksi ruokailutilaksi pitopalveluineen.

…kaikki se tehdään, mikä on tehtävä, jottei laiva uppoa. Elämä näin on äärettömästi parempaa kuin jonkun toisen palveluksessa.

Kirjakauppiaan elämään kuuluu myös naisystävä, muita ystäviä, patikointia, kalastusta, puutarhanhoitoa, videoiden kuvaamista ja editointia sekä tietysti kirjojen lukemista. Elämäni kirjakauppiaana on todellinen kirjanystävän kirja — jopa minun, joka lainaan lähes kaiken lukemani kirjastosta, en pidä vanhojen kirjojen hajusta ja tunnustan paitsi käyväni kirjakaupoissa usein vain katselemassa myös olevani Bythellin kammoamaa ammattikuntaa:

Nainen vietti kymmenisen minuuttia katsellen ympärilleen kaupassa ja kertoi sitten olevansa eläkkeelle jäänyt kirjastonhoitaja. Hän kai ajatteli, että se olisi jonkinlainen side välillämme. Ei ole. Kirjakauppiaat eivät yleensä pidä kirjastonhoitajista. Jotta kirjasta saa hyvän hinnan, sen on oltava säällisessä kunnossa, ja kirjastonhoitajien mielestä mukavinta maailmassa on ottaa täydellisen hyväkuntoinen kirja ja päällystää se leimoilla ja tarroilla ja päälle päätteeksi — täysin vailla ironiaa — liimata kansipaperin päälle muovikuori suojaamaan sitä kansalta. Viimeisen nöyryytyksen kirja, joka on ollut yleisen kirjaston kyseenalaisessa huomassa, saa kun sen tyhjä etulehti repäistään irti ja nimiösivulle pamautetaan ”POISTO”-leima…

Ei ole mukavinta maailmassa minusta tuollainen homma. Bythell varmaan tykkäisi Kuopion kaupunginkirjaston muovittamattomuuskokeilusta. Kirjastoammattilaisia onneksi ryöpytetään vain kerran, verkkokauppajätti Amazonia toistuvasti.

Toisinaan kaupassani käy yhä toinen kauppias, joka etsii satunnaista löytöä… Alan sisäisen kaupan kuolema on pannut viralta myös ”kerääjän”: henkilön, joka tuntee alan ja suuren määrän kauppiaita ja penkoo maan kirjakuppoja, lastaa pakettiautonsa täyteen eri kaupoista ostettuja kirjoja, jotka tietää pystyvänsä myymään pienellä voitolla toisille kauppialle. … Nykyisinä Amazonin aikoina ei ole mitään merkitystä, missä päin maailmaa mikäkin kirja sijaitsee. Mitä alan inhimillisyyteen tulee — inhimillinen se todellakin oli, mutta Amazon on muuttanut sen armottomaksi ja barbaariseksi.

Kirjakauppiaan täytyy myös hallita erilaisia tietojärjestelmiä sekä tietysti hyllyttää, pakata, postittaa ja somettaa. Tältä osin kuulostaa ihan samalta kuin osa kirjastotyötä — sori vain, Shaun.

Kirja on viihdyttävyyden lisäksi myös varsin informatiivinen. Opin muun muassa, että kirjojen alv on Britanniassa 0 % — siis nolla! Ja että (ainakin) kansanäänestyksessä voi äänestää valtakirjalla — siis toisen puolesta!

 

*Kirjakaupunki on Richard Boothin ajatus 1970-luvulta, jolloin Walesin pikkuruiseen Hay-on-Wyehin alettiin perustaa kymmeniä kirjakauppoja. Wigtownista alettiin tehdä kirjakaupunkia vuonna 1998. Samoihin aikoihin yksi tuttu kirjakauppias yritti toteuttaa ideaa myös yhdessä suomalaisessa pikkukaupungissa — paljon näitä minipikkukaupunkeja suuremmassa tosin, kenties liian isossa.

 

Vastauksia kymmeneen kysymykseen

Minna heitti minua haastella. Tässä vastauksia pähkinöihin ja uteluihin.

Millainen lukija olet?

Nopea ja kärsimätön. Lukutoukka lapsesta asti. Yleensä luen nykyisin yhtä kirjaa kerrallaan, ennen saattoi olla useampi kesken samaan aikaan. Luen enimmäkseen suomeksi, mutta jonkin verran myös englanniksi. Luen paljon dekkareita, etenkin naisten kirjoittamia. Muutenkin luen enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja, vaikka suosikkikirjailijoihini toki kuuluu myös miehiä. Luen pääasiassa kaunokirjallisuutta, tietokirjoja aika harvoin. Luen yleensä iltaisin, sängyssä ennen unta. Uppoan helposti kirjaan niin, että katoan ympäristötäni tai se minulta. Lukiessani haluan viihtyä, samastua, tuntea voimakkaasti, saada uusia ajatuksia ja näkökulmia.

Kuulutko lukupiiriin tai muuhun kirjoista keskustelevaan yhteisöön? Miksi tai miksi et?

Kirjabloggarien Facebook-ryhmään, joka keskustelee mm. kirjoista, olen nyt kuulunut vähän aikaa, koska olen kirjabloggari.

Fiktiivinen kirjasto, joka on jäänyt mieleesi?

Umberto Econ Ruusun nimen luostarikirjasto tuli ensimmäisenä mieleen.

Millainen on ihanteellinen kirjakauppa?

Suuri ja monipuolinen. Sellainen, jossa saa halutessaan rauhassa tutustua kirjoihin, mutta myös palvelua, kun sitä tarvitsee. Kirjakaupassa saa mielellään olla nojatuoleja ja sohvia sekä kahvila.

Minkä romaanin miljöössä tahtoisit seikkailla?

Keski-Maahan olisi hienoa päästä, vaikka se olisikin aika pelottavaa. Mieluiten elelisin sitten Konnussa tai Rivendelissä.

Kirjailija, jonka tahtoisit tavata?

En erityisemmin halua tavata ketään kirjailijaa. Olen toki tavannut moniakin, mutta mieluummin olen heidän kirjojensa parissa.

Jos elämäsi olisi romaani, mikä sen nimi olisi?

Tämä on vaikea… [edit] Kirjastonhoitajan vapaapäivä? Runotytöstä kiukkuiseksi akaksi? Jalat maassa, aivot unelmissa? Raihnas kroppa, kirkas mieli? En osaa päättää.  Osaanpas! Se nimi olisi Tuulevi.[/edit]

Lempilukuasentosi?

Makuulla oikealla kyljellä.

Kirja, joka on jäänyt kesken?

Niitä riittää! Viimeksi jäi kesken Olivier Trucin Viimeinen saamelainen. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi kirjoihin, jotka eivät vedä mukaansa.

Kirja, johon palaat aina uudestaan?

Ei sellaista ole, mutta useamman kerran olen lukenut ainakin nämä:

  • Juhani Peltonen, Valaan merkkejä
  • Eeva Tenhunen, Mustat kalat
  • J. R. R. Tolkien, Taru sormusten herrasta

Kirjoja on ja ilmestyy enemmän kuin koskaan ennätän lukea, joten luen hyvin harvoja kirjoja moneen kertaan.

Kiitos kysymyksistä!

Haasteeseen kuuluu kymmenen uuden kysymyksen kysyminen viideltä bloggaajalta, joiksi valitsen (aakkosjärjestyksessä):

  1. Anna minun lukea enemmän
  2. Hyönteisdokumentti
  3. Järjellä ja tunteella
  4. Kaiken voi lukea
  5. La petite lectrice

(Toivottavasti en nyt tullut haastaneeksi jo haastettuja. Yritin selvittää ketjun tähänastista etenemistä, mutta se on kovin haarautuva, ja joku muista mukaan haastetuista voi juuri nyt olla haastamassa mukaan samoja blogeja kuin minä tässä.)

Ja sitten ne kysymykset:

  1. Minkäikäisenä opit lukemaan?
  2. Luettiinko sinulle lapsena iltasatu?
  3. Saitko lukea lapsena mitä kirjoja vain ja niin paljon kuin halusit vai rajoitettiinko lukemistasi?
  4. Minkäikäisenä aloit lukea aikuisten kirjoja?
  5. Kuinka usein käyt kirjakaupassa? Myös käynnit verkkokirjakaupoissa saa laskea mukaan.
  6. Kuinka usein käyt kirjastossa?
  7. Kun matkustat, käytkö paikallisessa kirjastossa?
  8. Kun matkustat, käytkö kirjakaupoissa?
  9. Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi onnistunut parhaiten?
  10. Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi epäonnistunut eniten?

Odotan vastauksianne innolla!