Kohti kirjamessuja & Elämäni kirjojen kertomana

Junamatkustan kohti Helsinkiä ja kirjamessuja. Matkalukemisena minulla on Pauliina Suden Seireeni (Tammi, 2017), mutta äsken kesken reissun tuli mieleeni kevyt haaste, jonka viimeksi huomasin Luetut.net-blogista: Elämäni kirjojen kertomana. Ideana on valita omasta kirjablogista kirjojen nimiä, jotka kertovat elämästäni. 

Siis näin:

  • Lapsena olin: Kiltti tyttö
  • Nyt olen: Nainen junassa
  • Haluaisin olla: Herkkä, hellä, hehkuvainen
  • Ominaisuuteni, josta en luovu: Varjot
  • Taito, jota haluan kehittää: Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut
  • Kotini: Normaalia elämää
  • Elämäni: Henkilökohtaista
  • Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni: Älä tähti putoa
  • Asia, jota ilman en voisi elää: Ajan riekaleita
  • Asia, jota en haluaisi kokea: Kuolemantuomio
  • Työni: Ihan tavallisena päivänä
  • Työpöydälläni: Sanaiset kansiot
  • Yöpöydälläni: Elämä elämältä
  • Antaa voimaa: Lempi
  • Vie voimia: Huijareiden paraati
  • Haaveilen: Eurooppalaiset unet
  • Viestini ystävälle: Vilpittömästi sinun
  • Minua mietityttää usein: Risteyskohdat
  • Minua pelottaa joskus: Tuntematon uhka
  • Tulevaisuudensuunnitelmani: Yhtä matkaa 

 Messuille olen tehnyt huomiseksi minuuttiaikataulun, jossa en tule pysymään, mutta klo 14.30-15.30 minut löytää kirjabloggaajien vinkkauspisteestä (Boknäsin osasto 6m48).

Mainokset

Arvonta suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi

Hyvää ja lukuisaa Aleksis Kiven, kansalliskirjailijamme, ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Sen kunniaksi arvon kaksi lippua (arvo á 16 €) Helsingin kirjamessuille kaikkien niiden kesken, jotka kommentoivat tätä tekstiä ja/tai blogini Facebook-sivun tähän liityvää kirjoitusta ja/tai blogin Twitter-tilin tähän liittyvää twiittiä ja/tai jakavat ne. Pelkkä tykkääminen ei riitä.

Kommenteissa kuulisin mielelläni, mitä luet/luit tänään. Kommentoithan viimeistään sunnuntaina 16.10. ennen klo 16.00. Onnekas voittaja saa molemmat liput!

Pieni chick lit -testi

Tivasin taannoin bloggaajakollegoilta vinkkejä uudesta lukukelpoisesta kotimaisesta naistenviihteestä, joka nykyisin tunnetaan nimellä chick lit. Suositusten perusteella päädyin lukemaan Piia Leinon tosi-tv-maailmaan sijoittuvan romaanin Ruma kassa (Johnny Kniga, 2016; 223 sivua) ja Veera Vaahtera introvertistä lukutoukasta kertovan tarinan Kevyesti kipsissä (Tammi, 2917; 243 sivua).

Lajityypin ideana on käsitellä (nuorten ja naimattomien) nykynaisten elämää hauskasti ja kepeästi. Liikutaan siis jossain määrin samoissa asetelmissa kuin elokuvan puolella monissa romanttisissa komedioissa. Genre on suosittu, mutta minä olen etenkinkin kotimaisen chick litin eli mimmikirjallisuuden suhteen lähes ummikko ja käännettynäkin lukukokemukseni rajoittuu lähinnä lajin kantaäitiin eli Helen Fieldingn kirjoittamiin Bridget Jonesin päiväkirjoihin.

Leinon romaanin päähenkilö on tiedotusopin opinnot kesken jättänyt ilmeisen tavallisen näköinen kaupan kassa nimeltä Sarianna. Puolivahingossa hän päätyy Kaunottaret ja hirviöt -tosi-tv-sarjan kilpailijaksi Thaimaahan. En oikein löytänyt tarttumapintaa tarinasta, joka rönsyilee tv-formaattiparodian, median naiskuvan kritisoinnin, romanttisen hömpän, erilaisten stereotypioiden luomisen ja ruotimisen, tuotantoyhtiön taloussotkujen ja päähenkilön itsetuntonsa löytämisen väleissä asettumatta oikein minnekään. Loppuratkaisu oli aika pliisu, joskin romanttisessa mielessä mukavan moderni. Luin sujuvasti kirjoitetun kirjan nopeasti ja ihan mielelläni, mutta ei minua naurattanut kertaakaan. (Se tosin kertonee enemmän oman huumorintajuni oudosta laadusta kuin kirjasta. Tai sitten ihan vain siitä, että Viidakon tähtöset ovat jääneet katsomatta ja Seiskat lukematta?)

Vaahteran (oik. Pauliina Vanhatalon) päähenkilö Lotta elää monen kirjafriikin unelmaelämää eikä juuri muuta tee kuin lukee — myös työpaikallaan kirjaston vahtimestarina aina, kun onnistuu lusmuilemaan(!?). Lotan ihmissuhteet rajoittuvat työpaikan pakollisiin sekä läheiseen siskoon ja tämän puolisoon, joista jälkimmäinen haluaa kovasti Lotallekin parisuhteen. Nopealukuinen ja sujuva tarina alkaa tapahtumasarjasta, jonka seurauksena Lotalla on jalka kipsissä ja asunto remontissa. Se jatkuu kohtaamisilla, joiden seurauksena Lotta kokeilee parisuhdetta kahdenkin eri miehen kanssa — eri aikaan toki. Jiri on lukuhullu hänkin, joten pari voi viettää aikaansa toistensa seurassa vain lukien, ehkä välillä lukukokemuksia vaihtaen. Olle sen sijaan on yltiösosiaalinen poikaystäväkandidaatti, joka vie Lotan jatkuvasti pois kirjojen maailman mukavuusalueelta. Kumman Lotta valitsee vai jääkö sinkuksi, on jutun juoni. Tässä tarinassa oli minulle Rumaa kassaa enemmän tarttumapintaa: On mahtavaa lukea kirjoja vaikka aamusta iltaan! Ja Lotan edesottamuksista lukiessani nauroin ainakin kerran ääneen.

Nämä kaksi kirjaa ovat niin erilaisia, ettei niitä oikein kannata vertailla. Ihan mukavia lukukokemuksia, joista ei jääne pysyviä muistijälkiä. Odotin enemmän huumoria. Enkä taida olla aivan kohderyhmää.

Testin tulos: Voin minä joskus muulloinkin mimmikirjallisuutta lukea, mutta mieluummin valitsen todellisuuspakooni dekkarin silloin (usein), kun en niin sanottua korkeakirjallisuutta jaksa.