Pohjoinen lukuhaaste 2019

Olen tänä vuonna innostunut monenlaisista lukuhaasteista ja tämä OUTI-kirjastojen Pohjoinen lukuhaaste on yksi niistä. Linkitän blogipostauksiini ja sellaisen puuttuessa luonnehdin kirjaa muutamalla sanalla.

    1. Kirja, joka on julkaistu syntymävuotenani: J. R. R. Tolkien, Puu ja lehti (WSOY, 2002; Tree and Leaf, 1964; suomentaneet Vesa Sisättö, Kersti Juva, Johanna Vainikainen-Uusitalo). Teos sisältää Tolkien laajan, ja mielestäni aika puisevan, esseen Saduista (On Fairy-Stories) ja mielenkiintoisen sadun Niukun lehti (Leaf by Niggle) sekä runon Mythopoeia. Esipuheen on kirjoittanut Christopher Tolkien.
    2. Aikanaan sensuroitu kirja: Sally Salminen, Katrina, jonka myynti kiellettiin Saksassa vuonna 1938. Kirja oli suosittu, mutta natsimakuun liian vasemmistolainen.
    3. Finlandia-palkittu teos: Maria Turtschaninoff, Maresi. Upea romaani sai Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2014.
    4. Kirja, jonka nimessä on kieltolause: Erin Kelly, Älä jää pimeään (Gummerus, 2019; He Said/She Said, 2017; suomentanut Päivi Pouttu-Delière; 486 sivua). Epäluotettavien kertojien tekniikkaa käyttävä jännitysromaani, joka viihdytti ihan mukavasti, vaikkei olisi kärsinyt tiivistämisestä.
    5. Kirja, jonka nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa: Sisko Savonlahti, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus, 2018; 304 sivua). Pinnallinen ja pitkästyttävä jaaritus, jonka suosio menee yli ymmärrykseni. Ilmiselvästi en kuulu kohderyhmään.
    6. Kirja, jonka valitsin kannen perusteella: Kimmo Taskinen & Vesa Sisättö, Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa
    7. Kirja unelma-ammatistani: Ida & Riikka Salminen, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. Kun ei ole yhtä unelma-ammattia, täytyy valita tällainen kirja, jossa niitä on monta. Maailman muuttamisesta en kuitenkaan unelmoi.
    8. Kirja, josta on tehty elokuva: Vikas Swarup, Slummien miljonääri
    9. Kirja, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen: Timo Sandberg, Kullanhuuhtoja (Karisto, 2019). Haaste sai minut lukemaan ensimmäisen Komisario Heittola -dekkarini, vaikka teos on jo sarjan 11. osa. Äijämeininkiä Lapissa, jonne lahtelaispoliisi lähtee kolmen kaverinsa kanssa.
    10. Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla: Olga Tokarczuk, Päivän talo, yön talo (Otava, 2004/2019; Dom dzienny, dom nocny, 1998: suomentanut Tapani Kärkkäinen). Tuoreen Nobelistin (vuoden 2018 palkinto, joka jaettiin tänä vuonna) nimikirjaimet ovat toisin päin kuin omani, mutten anna sen häiritä. Tokarczukin ensimmäinen suomennettu proosateos, josta on nyt otettu uusi painos, sekoittaa muistoja, unia, pyhimyslegendoja, ruokaohjeita, historiaa, fantasiaa. Yhtenäistä juonta ei ole, vaan kokonaisuus koostuu lukuisista lyhyemmistä ja pidemmistä, näennäisen sattumanvaraisesti limittyvistä tarinoista. Kuulostaa haastavalta, muttei ole. Yllättävän koukuttava.
    11. Alkuperäiskansan jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja: Mikael Niemi, Karhun keitto
    12. Kirjan nimi on mielestäni kaunis: Emma Puikkonen, Lupaus
    13. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Elena Ferrante, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Helinä Kangas sai Jarl Helleman -palkinnon vuonna 2017.
    14. Sarjakuvaromaani: Sanna Hukkanen, Juuri (Arktinen Banaani, 2015; 72 sivua). En lue juuri koskaan sarjakuva-albumeja, mutta tämä oli miellyttävä kokemus. Selkeä piirrostyyli ja kiinnostava tarina paluumuutosta Pohjois-Karjalaan veivät mukanaan.
    15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Kim Thuy, Ru
    16. Kirja, jonka nimessä on väri: Minna Maijala, Punaiset kengät
    17. Läheisen suosittelema kirja: Kate Atkinson, Transcription. (Black Swan, 2019; 388 sivua). (Toistaiseksi) suomentamaton vakoilutarina toisen maailmansodan ajan Lontoosta. Erinomaisen viihdyttävä atkinsonilaiseen tapaan, sillä hänen vakoilutarinansa on loppujen lopuksi jotain aivan muuta. Sain kirjan lahjaksi ystävältäni ja toinen ystäväni kehui sitä.
    18. Kirja, jossa on yli 500 sivua: Elena Ferrante, Kadonneen lapsen tarina
    19. Novellikokoelma: Minna Canth, Ihmisen kuvia
    20. Näytelmä tai runokirja: Heli Laaksonen, Aurinko. Porkkana. Vesi (WSOY, 2019; 95 sivua). Itäne ihmine ei ain ymmärrä, mutta onhan sanamaijan titteliä käyttävä Laaksonen ilmiö. Runojen lukemisessa en ole kovin ahkera.
    21. Kiinnostava tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi: Kirsi Pehkonen, Käsikirjoituksesta kirjaksi: Miten kirjailijat muokkaavat tekstiään? (Reuna, 2019; 113 sivua). En tiennyt ennen, miten monella tavalla ja tyylillä eri kirjailijat työskentelevät. Yksi suoltaa valmista tekstiä, toinen muokkaa melkein loppumattomiin. Yksi asetta työpäivälle tiukan liuskamäärän, toinen viilaa viikon lausetta ja kahta. Tapani Bagge, Asta Ikonen, Jukka Itkonen, Niina Hakalahti, Antti Heikkinen, Anneli Kanto, Tatu Kokko, Sirpa Kähkönen, Anne Leinonen, Mikko Rimminen ja Jasu Rinneoja kertovat omasta työstään. Omasta kirjoitustavastaan Pehkonen ei sen sijaan paljasta mitään.
    22. Kirja, joka on yli 100 vuotta vanha: L. M. Montgomery, Yrttitarha (Minerva, 2018; suomentanut Saana Rusi; 233 sivua). Kaksitoista novellia kirjailijan vuosilta 1896-1918. Vanhanaikaisen viehättävää huumoria, romantiikkaa ja hieman jännitystäkin.
    23. Muistelmateos tai elämäkerta: Michelle Obama, Minun tarinani (Otava, 2018; Becoming, 2018; suomentanut Ilkka Rekiaro; 510 sivua). Minun makuuni liiankin yksityiskohtaiset Yhdysvaltain edellisen presidentin puolison muistelmat. Melkoinen nainen, muttei mikään loistava kirjoittaja. Tai sitten suomentajalla on ollut liian kiire.
    24. Umpimähkään valittu kirja: Jessie Burton, Muusa. Tämän poimin ilman ennakkotietoja kirjaston uutuuskirjakarusellista.
    25. Kirja, jonka nimessä on vain yksi sana: Piia Leino, Taivas

Kaikkiaan olen tänä vuonna lukenut 135 kirjaa ja vielä on muutama päivä aikaa.