Kauriinjäljet murhapaikoilla

Nobel-palkitun Olga Tokarczukin romaanissa Aja aurasi vainajain luitten yli (Otava, 2020; Prowadź swój pług przez kości umarłych, 2009; suomentanut Tapani Kärkkäinen; 255 sivua) eletään puolalaisessa kyläpahasessa lähellä Tsekin rajaa.

Minäkertoja Janina, entinen siltainsinööri ja englanninopettaja, huolehtii talvisin kesänaapuredensa asunnoista ja uppoutuu astrologiaan, kääntää nuoren ystävänsä kanssa William Blaken runoja ja seuraa eläinten elämää ympärillään.

– Meillä on maailmankatsomus, niillä on maailmanaistimus. Ymmärrätkö?

Kun Janinan naapuri kuolee, hän yrittää tunkeutua mukaan rikostutkintaan. Pian ruumiita löytyy enemmänkin, kaikki metsästysseuran porukkaa. Ruumiiden löytöpaikoilla on runsaasti metsäkauriiden jälkiä. Ovatko eläimet käyneet surmapaikoilla kuoleman jälkeen vai ryhtyneet kostotoimiin?

Nyt tajusin, miksi passitorneja, jotka muuten muistuttavat keskitysleirien vartiotorneja, kutsutaan täälläpäin saarnastuoleiksi. Saarnastuolissa ihminen asettuu toisten Olentojen yläpuolelle ja antaa itselleen oikeuden päättää niiden elämästä ja kuolemasta.

Ominaiseen tapaansa kirjailija yhdistelee realistista kerrontaa ja fantasiaa, viljelee vinksahtanutta huumoria, sovittelee arkielämäkuvauksen, kuten vaikkapa ruokaostosten tai räystään korjaamisen, kanssa samaan pakettiin faabeleita ja horoskokooppeja sekä uskontokritiikkiä ja eläinaktivismia.

Romaani on hauska ja hurja, jonkinlainen dekkariparodia, jopa eräänlainen ekotrilleri, mutta tämä naapureitaan tarkkaileva ja heistä heitä itseään ennemmän tietävä neitimarple osoittautuu lopulta aivan omanlaisekseen tapaukseksi.

Tappamisen ylistäminen on pahuutta. Niin yksinkertaista se on.

Dekkariviikko 2018: 5 — Hirvimetsällä

Leena Lehtolaisen Turmanluoti (Kirjakauppaliitto, 2018; 127 sivua) on Maria Kallio -sarjan pienoisromaani. Se on vuoden 2018 Kirjan ja ruusun päivän kirja. Kyseessä on Kirjakauppaliiton kampanja, jossa saa kirjaostosten kaupanpäällisiksi tarkoitusta varten kirjoitetun kirjan, jota ei ole saatavilla kuin kampanjapäivänä. Tämä on ensimmäinen näin hankkimani kirja, vaikka olen tainnut kaikki edellisetkin lukea. Halusin päästä ajan tasalle Maria Kallion kuulumisista; onhan hän melkein kuin vanha ystävä.

Marian aviomies Antti Sarkela yllättää perheensä — ja lukijan — aloittamalla metsästysharrastuksen. Hän on salaa hankkinut metsästäjäntutkinnon ja aseenkantoluvan, ja kertoo asiasta läheisilleen vasta, kun pääsee tuttunsa kautta mukaan hirvijahtiin.

Antti toivoo metsässä liikkumisen ja hirvestyksen toimivan vastapainona tutkijantyölle, muttei siten, että yksi metsästyskavereista kuolee hirven sijaan. Oliko se vahinko? Kenen aseesta laukaus ammuttiin?

Tutkinnan kohteeksi joutuu myös Antti, eikä Marian ole helppo pysyä erossa jutusta.

Sarjan varsinaisista osista tämä pienoisdekkari poikkeaa siten, että ääneen pääsevät Marian rinnalla myös Antti sekä perheen jo teini-ikäisiksi ehtineet lapset Iida ja Taneli. Teoksessa kuvataankin paljon myös perheen arkea ja keskinäisiä suhteita niin kuin tässä sarjassa muutenkin. Leppoisa, kevyt ja lyhyt kesälukeminen, jonka todennäköisesti löydät kirjastostasi.

Dekkariviikko lukublogeissa