Rakkautta Brexit-äänestyksen varjossa

Nick Hornby tunnetaan erityisesti romaaneista Uskollinen äänentoisto (suom. 1996, uusi painos 2022) ja Poika (suom. 1999, uusi painos 2022), jotka ovat kääntyneet myös onnistuneiksi elokuvasovituksiksi. Niiden lisäksi on suomennettu muutama muukin romaani. Uusin teos Olet tässä (WSOY, 2022; Just Like You, 2020; suomentanut Irmeli Ruuska; 329 sivua) on Brexit-kansanäänestyksen aikoihin sijoittuva epätavallinen rakkaustarina.

Nyt Lucy ymmärsi. Kansanäänestyksen vuoksi ihmisryhmät, jotka eivät pitäneet toisistaan, pääsivät riitelemään keskenään. Yhtä hyvin hallitus olisi voinut pyytää vastaamaan kyllä tai ei vaikkapa julkisella paikalla alasti kekkalointia, kasvissyöntiä, uskontoa, nykytaidetta tai jotain muuta sellaista aihetta koskevaan kysymykseen, joka jakoi ihmiset kahteen toisiaan kyräilevään leiriin. Jonkin sitä täytyi lietsoa, eivät ihmiset muuten tuohtuisi niin kovasti.

Lucy on 42-vuotias eronnut opettaja, jolla on kaksi lasta. Keskiluokkainen Lucy ostaa sunnuntaipaistinsa ja grillikylkensä mieluummin lähilihakaupasta kuin marketin altaista. Lihakaupassa tekee yhtä monista töistään parikymppinen työväenluokkainen Joseph, joka haaveilee DJ:n urasta, joka asuu yhä äitinsä kanssa. Kaikkien muiden erottavien asioiden lisäksi heidän ihonsa ovat erivärisiä.

Yksi Josephin töistä ovat lapsenvahtikeikat ja sitä kautta hän ja Lucy tutustuvat paremmin kuin pikaisissa myymäläkohtaamisissa. Silti heidän välillään syttyy kipinä, heille syntyy suhde, he tuntuvat kuuluvan toisilleen. Hornby painottaa parin ikäeroa kenties hieman liikaa suhteessa muihin eroihin, mutta toisaalta vaikkapa Josephin tuskailu Brexit-äänensä kanssa kertoo paljon siitä kaikesta muusta: Kuka olen? Mihin joukkoon kuulun? Miten minunkaltaiseni kuuluu äänestää?

Joseph oli hutera pöytä, lasinen kattoikkuna, ohut jää. Mutta ihmiset nauttivat ohuesta jäästä!

Hornby kirjoittaa – ja Ruuska suomentaa – sujuvaa, soljuvaa tekstiä: napakkaa dialogia, tarkkavaistoista tunne-elämää, riittävästi yhteiskunnallista taustaa ja nautittavaa juonenpunontaa.

Lucy olisi kahdeksankymppinen, kun Joseph olisi kuusikymppinen, ja silloin kaikki piinallinen nolous, epäily ja kiihko olisi oletettavasti ohi. Hän yrittäisi nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestäisi.

Liikuttavaa, hauskaa, leppoisan vakavaa.

Naistenviikko 2020 – ovatko naiset vain poikkeus miesten maailmassa?

… se, mikä tuntuu objektiiviselta, voi olla erittäin mieskeskeistä … Tosiasiassa jonkin arvokkaana pitäminen on mielipidekysymys, ja mielipiteet muovautuvat kulttuurin mukaan. Ja jos kulttuuri on yhtä mieskeskeinen kuin meillä, se on väistämättä naisia syrjivä. Oletusarvoisesti.

Caroline Criado Perez on koonnut palkittuun teokseensa Näkymättömät naiset – näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille (WSOY, 2020; Invisible women – exposing data bias in a world designed for men, 2019; suomentanut Arto Schroderus; 411 sivua) hengästyttävän ja raivostuttavan määrän dataa ja – etenkin – datan puutetta siitä, miten moni asia maailmassa on suunniteltu ajatellen vain miestä normina, ihmisenä, josta nainen on poikkeus, poikkeama, hankaluus, olematon, toinen. Silloinkin, kun dataa myös naisia koskien on, eivät poliittiset päättäjät useinkaan hyödynnä sitä.

… luotamme edelleen miehiä koskevista tutkimuksista saatuun dataan ikään kuin se pätisi naisiin. Erityisesti valkoihoisia 25-30-vuotiaita, 70-kiloisia miehiä koskevaan dataan. Tämä on Referenssimies, ja hänen supervoimansa on kyky edustaa ihmiskuntaa kokonaisuudessaan, vaikka ei hän tietenkään edusta sitä.

Laaja teos kattaa aihealueita jokapäiväisestä arjesta (esimerkiksi lumen auraaminen ja vessojen määrä) työelämään (esimerkiksi vanhempainvapaat ja verotus), muotoilusta (esimerkiksi puhelimien koko ja autojen turvallisuus) lääketieteeseen (esimerkiksi lääketutkimusta tehdään edelleen valtavasti ainoastaan miehillä) ja julkisesta elämästä (esimerkiksi BKT & palkaton kotityö) kuolemiseen (esimerkiksi pandemiat ja luonnonkatastrofit). Monissa asioissa erot kulttuurien ja valtioiden välillä ovat suuria, mutta edes pohjoismaiset tasa-arvon mallimaat eivät pääse aina loistamaan.

Vakavia vammoja aiheuttavien työtapaturmien lisääntyminen naisilla liittyy sukupuolidatan puutteeseen. Koska työelämän tutkimus on perinteisesti keskittynyt miesvaltaisiin aloihin, tietomme siitä, miten naisten saamia vammoja voisi ehkäistä, on lievästi sanottuna hataraa. …
Hoito- ja siivoustyötä tekevä nainen saattaa työvuoron aikana nostaa enemmän kuin rakennustyöntekijä tai kaivostyöntekijä. … Toisin kuin rakennustyöntekijät ja kaivostyöntekijät, nämä naiset eivät useinkaan mene kotiin lepäämään, vaan tekevät heti perään toisen, palkattoman työvuoron, johon kuuluu lisää nostamista, lisää raahamista, lisää kyykistelyä ja hinkkaamista.

Törmäystestinuket ovat miehiä. Naisille ei puhuta kehitysyhteistyöhankkeissa. Terveydenhuollossa väheksytään naisten oireita. Palkaton hoiva- ja kotityö jätetään pois laskuista, vaikka se voisi rikkaissa maissa muodostaa jopa puolet BKT:sta ja köyhissä maissa niinkin paljon kuin 80 %.

Kirjoittaja törmäsi teosta laatiessaan kerta toisensa jälkeen siihen, että naisten mittaamista, datan keräämistä naisista, pidetään liian monimutkaisena. Ajatellaan, että naisten pitäisi olla enemmän miesten (eli normi-ihmisen) kaltaisia eikä niin hormonaalisia, julkisilla liikennevälineillä sekavasti paikasta toiseen liikkuvia, epäsäännöllisesti työskenteleviä, korkeaäänisiä, pienikokoisia, jopa raskaanaolevia.

… naiset ovat epänormaaleja, epätyypillisiä, ihan vääränlaisia. … Yksinkertainen on toki helpompaa. Yksinkertainen on toki halvempaakin. Mutta yksinkertainen ei heijasta todellisuutta.
… kun syötät tilastoja nielevälle algoritmillesi lukuja, joista puuttuu puolet maailman väestöstä, et oikeastaan luo big dataa vaan big sotkua.

Kirja voi kuulostaa raskaalta luettavalta ja paikoin se onkin, mutta myös erittäin mielenkiintoinen, tärkeä ja valaiseva. Toisiaan ote on myös humoristinen:

… tuntoaistipohjainen tilannetietoisuusjärjestelmä [TSAS] on ilmavoimien lentäjille suunniteltu liivi, johon sijoitetut kolmekymmentäkaksi anturia värisevät, jos lentäjä on väärässä asennossa, … selitetään, että ”TSASin ansiosta lentäjä tietää aina, miten päin on suhteessa maan pintaan”, vaikka toisaalta todetaan kepeästi, että ”värinän tuntee parhaiten karvaisella, luisevalla kohdalla ihoa, ja vaikeimmin pehmeillä, pulleilla ruumiinosilla”. Kun nyt naiset kuitenkin muodostavat 20 % Yhdysvaltain ilmavoimista ja heillä on rinnat eikä edes kovin karvaiset sellaiset, tämä liivi kuulostaa heille mahdollisesti ongelmalliselta ratkaisulta.

Kunpa tämä teos kuluisi datan kerääjien, algoritmien ohjelmoijien ja poliittisten päättäjien käsissä.

Naistenviikon haasteen takana on jälleen Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

 

 

Naistenviikko 2020 – johtaminen ja johtajuus

Miksi niin monesta epäpätevästä miehestä tulee johtaja? — Ja miten korjata tämä? kysyy Tomas Chamorro-Premuzic samannimisessä kirjassaan (Vastapaino, 2020; Why Do So Many Incompetent Men Become Leaders?: (And How to Fix It), 2019; suomentanut Tatu Henttonen; 179 sivua) ja vastaa lukuisin eri tavoin.

Kirjoittaja on persoonallisuustesteihin ja johtajuuden kehittämiseen erikoistunut työpsykologian professori, jonka mukaan johtajiksi sopimattomia johtajia on kaikkialla ja suurin osa heistä miehiä.

Hän etsii vastauksia kysymyksiin, miksi epäpätevät miehet pääsevät (helposti) johtajiksi ja pätevien (erityisesti naisten) on vaikea edetä urallaan? Lukuisiin tutkimuksiin vedoten kirjoittaja totetaa, että johtajavalinnoissa arvostetaan (miehissä) itseluottamusta, itsekeskeisyyttä ja narsismia liikaa ja aitoa pätevyyttä liian vähän.

Chamorro-Premuzic kertoo, miten uudenlaiset rekrytointilinjaukset auttavat valitsemaan johtoon oikeanlaista osaamista, ja valaisee, miten johtajien sukupuolijakauman tasoittaminen on kaikkien etu.

Vaikka teoksen väittämistä suurin osa perustuu tutkimusnäyttöön, oli kirjan alkupuolella – Miksi useimmat johtajat ovat huonoja, Itseluottamusta luullaan pätevyydesksi, Miksi pahikset voittavat, Karismamyytti – minusta paljon itsestäänselvyyksiä ja outojakin yleistyksiä. Loppupuolella taas keskityttiin pitkälti aika puisevasti siihen, voidaanko valmennuksella tehdä johtajista parempia; ja jos niin millaisella. Keskiosaa, jossa kirja lunastaa nimensä lupauksia, pidin mielenkiintoisimpana, koska siinä oli jossain määrin vastauksia siihen, mitä kirjalta odotin.

Sukupuolten tasa-arvon lisääminen ja johtamisen laadun parantaminen eivät ole ristiriidassa keskenään. Päinvastoin on vaikeampia palkata parempia johtajia lisäämättä naisjohtajien määrää.

Naistenviikon haasteen takana on jälleen Tuijata. Kulttuuripohdintoja.