”Toisenlaisten sankareiden maa”

Katja Juholan, Tanja Konttisen ja Pia Parkkosen kirjoittama ja kuvaama Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin – Juliet Jonesin Sydän (Like, 2016. 209 sivua) on kirja bändistä ja sen faneista. Teoksen idea syntyi, kun Juliet Jonesin Sydän (JJS) palasi lavalle lähes 20 vuoden jälkeen keväällä ja kesällä 2015. Paluukiertueesta haluttiin tehdä kirja, jossa kiertuekuvien ja haastattelujen lisäksi myös fanit kertovat omia muistojaan bändistä.

Kirja ei ole kokonaisesitys JJS:n vaiheista tai sen jäsenten urista, vaan tarjoaa pieniä kurkistuksia bändin jäseniin ja kokoonpanoihin sekä biisien taustoihi ja keikkamatkoihin — myös fanien kannalta. Halusinko lukea yhtyeestä ja sen jäsenistä? Ehdottomasti. Ällistyin tajutessani, ettei JJS:stä ole aiemmin tehty kirjaa. Kiinnostavatko fanien tilitykset? Eivät juurikaan. Pidänkö kirjasta? Toki. Se toi mieleen muistoja ja tunnelmia. Vai sanoisinko että nuoruuteni? Varmasti osia siitä. Olinko/olenko itse fani? Kai niin voi sanoa. JJS:n keikoilla tulo käytyä ja levyjä kuunneltua. Monien laulujen sanat osaan ulkoa. Kirjan lukeminen pakotti kaivamaan vinyylit kaapista, asettamaan ne aikajärjestykseen ja siirtämään neulan kohdalleen.

Varsinaisena elinaikanaan JJS julkaisi kymmenen albumia vuosina 1985–1996. Tämä runsaasti kuvitettu kirja ei ole varsinainen JJS-historiikki, joten sellaista jään edelleen kaipaamaan. Toki kirjassa monta kiintoisaa muisteloa on ja se paikkaa osan isoa aukkoa suomalaisen musiikin historian kirjaamisessa, mistä kiitokset.

Tekstin otsikko on Albania-biisin kertosäkeestä ja viittaan sillä siihen, että JSS on omanlaisensa bändi, jolla ei esimerkiksi ole yhtä keulakuvaa ja jonka musiikkityyliä on vaikea lokeroida — biisejä on virsistä punkkiin ja balladeista rokkiin. Kannattaa lukea, jos on joskus kuunnellut JJS:n musiikkia. Ja kuunnella, jos ei ole koskaan kuunnellut.

Mainokset

Beatles-sanoitusten kootut selitykset

kansikuva

Vanhana Beatles-fanina sain lahjaksi Steve Turnerin Inside the Beatles – tarinat laulujen takana (Readme.fi, 2010; The Beatles – the Stories Behind the Songs, 2009; suomentanut Seija Kukkonen; 383 sivua), joka avaa jokaikisen Beatles-sanoituksen yksityiskohdat. (Tekijä toteaa, että se, miten sävellettiin ja levytettiin tai kuka soitti mitäkin, on kerrottu muissa teoksissa.)

Turner on haastatellut elossa olevien Beatlejen lisäksi kymmeniä muita ihmisiä ja hyödyntänyt lisäksi lukuisia aiempia haastatteluja avatakseen sanoitusten mahdollisia ja mahdottomia merkityksiä. Hän ei toista kaikkia vanhoja myyttejä ja uskomuksia salatuista merkityksistä, vaan toteaa monet sanoitukset arkipäiväisemmiksi ja yksinkertaisimmiksi kuin on tahdottu uskoa, ja vakuuttaa, että jotkin sanoitukset ovat tarkoituksella silkkaa hölynpölyä. Sanoitusten sisältöjen lisäksi teos avaa myös sanoitustilanteita ja -paikkoja.

Teoksen anti on kiinnostava ja yksityiskohtainen, paikoin yllätyksellinenkin. Silti se voi kronologisuudessaan ja uskollisuudessaan — mitäänsanomattomimmastakin sanoituksesta kun on sanottava edes muutama lause — olla puuduttava yhtä soittoa luettuna. Mutta muutama biisi kerrallaan annosteltuna runsaasti kuvitettu teos on varsin viihdyttävä.

Biisisanoitusten myötä kerrotaan toki myös yhtyeen tarina alusta loppuun sekä jotakin jo ennen alkua ja paljon lopun jälkeenkin. Niinpä se toimii myös perustietoteoksena, jos the Fab Four ei ole ennestään kovin tuttu.

Suomennoksessa on pieniä huolimattomuusvirheitä ja yksi kuvateksti on jäänyt kokonaan kääntämättä.

Vastarannan lauluja

Muusikko Jukka Takalo kertoo teoksessa Jokainen on vähän homo – tarinoitu laulukirja (Nispero, 2014; 129 sivua) Vastarannan laulut -levynsä syntyhistorioita ja muita tarinoita uransa varrelta. Teoksessa on lisäksi laulujen soinnut ja sanat.

Lajityypissään kirja on mainio. Laulunsanojen ja muistelmapalasten (Kerrostalot, 1972, Klondyken Enstex-housut, 1976…) sekä muutaman valokuvan yhdistelmä toimii. Teos ilmaisee hyvin kirjoittajan näkemyksen siitä, etteivät laulut synny tyhjiössä tai ole olemassa ilman kuulijoita.

”Kysymys on kommunikaatiosta.”

Kantaaottavan ja rehellisen, mutta silti kevyen, kirjan voi lukea yhdellä istumalla tai pieninä palasina. Jälkimmäiseen päätyy helpommin, koska välillä on kuunneltava lauluja levyltä tai verkosta.

”Mitä siitä vaikka joskus turpaan tullut on
ne huteja on tuskin olleet kohtalon
päin virtaa olen usein vastaan harannut
ja kaiken maailman kammareista karannut.”