Muusikot

Marjo Heiskasen taitelijaromaani Mustat koskettimet (Siltala, 2017; 352 sivua) oli ehdolla Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Romaanin päähenkilö on Sere Metsätsalo, pianisti ja trion johtaja, jolla on voimakas henkilökohtainen suhde musiikkiin ja soittamiseen. Trion muut muusikot viulisti Laura ja sellisti Mats sekä vaitelias assistentti Sari Asp, entinen muusikko, alistuvat Seren komentoon. Joukko viettää paljon aikaa yhdessä harjoitellen, matkustaen ja konsertoiden. Ala on vaativa. Kilpailu on kovaa. Jännite nousee.

Mustat koskettimet on romaani musiikkialan kiehtovuudesta ja kovuudesta, soittamisesta ammattina ja työnä. Se on myös taitelijaromaani sekä romaani ystävyydestä, petoksesta ja luopumisesta. Tyylillisesti romaanissa on mielestäni jotakin ranskalaista, vaikka onkin vaikea tarkemmin analysoida, miksi. Ehkäpä vain vastakohtana niin suomalaiselle, pohjoismaalaiselle kuin anglo-amerikkalaisellekin.

Minua hieman arvelutti tarttua kirjaan, jonka tiesin uppoutuvan syvälle klassisen musiikin ja muusikoiden maailmaan ja elämään, josta en tiedä mitään. Kirjasta saa varmasti enemmän irti, jos tuntee paremmin musiikkia tai soittaa sitä itse, mutta lukemisesta selviää onneksi ihan peruskäsitteillä. Kirjalla on myös soittolista.

taitelijaromaani

P. S. Pieneksi ihmetyksen aiheeksi minulle jäi se, miksi assistentin piti huolehtia lentokenttäkuljetuksista, vaikka Sere suostui matkustamaan vain junalla.

 

Mainokset

Helppoa luettavaa

Hippo Taatila on haastatellut Jussi Hyyrystä, Janne Mannosta, Jarkko Martikaista, Petri Tiaista ja Valtteri Tynkkystä sekä tuottajia, yhteistyökumppaneita ja muita YUP:n vaiheisiin vaikuttaneita ja liittyneitä ihmisiä — jopa opettajia bändin alkuajoilta Savonlinnan taidelukiosta — vuosien ajan kirjoittaakseen teoksen YUP – Helppoa muisteltavaa (Like, 2017; 382 sivua).

Lopputulos on onnistunut: kiinnostava, asiallinen, rehellinen ja musiikkiin keskittyvä. Teos on laaja, moniääninen ja mielenkiintoinen historiikki, jota voin suositella nimenomaan YUP:n musiikista kiinnostuneille ja pitäville.

Muille tiedoksi, että vuonna 1987 perustettu, 11 studioalbumia, 17 singleä, kahdeksan ep:tä, neljä kokoelmaa, pari nuottikirjaa ja yhden DVD:n julkaissut YUP on omaperäinen suomalainen rokkibändi, joka on ollut tauolla vuodesta 2009 asti.

”Toisenlaisten sankareiden maa”

Katja Juholan, Tanja Konttisen ja Pia Parkkosen kirjoittama ja kuvaama Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin – Juliet Jonesin Sydän (Like, 2016. 209 sivua) on kirja bändistä ja sen faneista. Teoksen idea syntyi, kun Juliet Jonesin Sydän (JJS) palasi lavalle lähes 20 vuoden jälkeen keväällä ja kesällä 2015. Paluukiertueesta haluttiin tehdä kirja, jossa kiertuekuvien ja haastattelujen lisäksi myös fanit kertovat omia muistojaan bändistä.

Kirja ei ole kokonaisesitys JJS:n vaiheista tai sen jäsenten urista, vaan tarjoaa pieniä kurkistuksia bändin jäseniin ja kokoonpanoihin sekä biisien taustoihi ja keikkamatkoihin — myös fanien kannalta. Halusinko lukea yhtyeestä ja sen jäsenistä? Ehdottomasti. Ällistyin tajutessani, ettei JJS:stä ole aiemmin tehty kirjaa. Kiinnostavatko fanien tilitykset? Eivät juurikaan. Pidänkö kirjasta? Toki. Se toi mieleen muistoja ja tunnelmia. Vai sanoisinko että nuoruuteni? Varmasti osia siitä. Olinko/olenko itse fani? Kai niin voi sanoa. JJS:n keikoilla tulo käytyä ja levyjä kuunneltua. Monien laulujen sanat osaan ulkoa. Kirjan lukeminen pakotti kaivamaan vinyylit kaapista, asettamaan ne aikajärjestykseen ja siirtämään neulan kohdalleen.

Varsinaisena elinaikanaan JJS julkaisi kymmenen albumia vuosina 1985–1996. Tämä runsaasti kuvitettu kirja ei ole varsinainen JJS-historiikki, joten sellaista jään edelleen kaipaamaan. Toki kirjassa monta kiintoisaa muisteloa on ja se paikkaa osan isoa aukkoa suomalaisen musiikin historian kirjaamisessa, mistä kiitokset.

Tekstin otsikko on Albania-biisin kertosäkeestä ja viittaan sillä siihen, että JSS on omanlaisensa bändi, jolla ei esimerkiksi ole yhtä keulakuvaa ja jonka musiikkityyliä on vaikea lokeroida — biisejä on virsistä punkkiin ja balladeista rokkiin. Kannattaa lukea, jos on joskus kuunnellut JJS:n musiikkia. Ja kuunnella, jos ei ole koskaan kuunnellut.