Avainsana-arkisto: naisdekkarit

Sininen yö

Simone Buchholzin Hampuriin sijoittuvasta Chastity Riley -rikosromaanisarjasta on suomennettu aiemmin aloitusosa Revolverisydän. Toinen suomennos Krokotiiliyö (Huippu, 2019; Blaue Nacht, 2016; suomentanut Anne Kilpi; 296 sivua) on sarjan kuudes osa, joka oli Saksassa arvostelumenestys ja palkittiin mm. Deutscher Krimipreis -palkinnolla. Helsingin kirjamessuilla kustantaja kertoi, että sarjan suomennokset jatkuvat tästä eteenpäin.

Chastity Riley on sitten viime kuuleman siirretty useammastakin syystä syrjään syyttäjän virastaan ja määrätty vastaamaan rikosten uhrien suojelusta.

Kun Hampurissa joku piestään, ammutaan tai ajetaan puolikuoliaaksi, kun joku sillalta tai ikkunasta heitetty jää täpärästi henkiin, tapaus tulee minun vastuulleni.

Sairaalaan tuodaan vakavan katuväkivallan tuntematon ja puhumaton uhri, josta Chastity ei saa irti aluksi sanaakaan. Vähitellen Chastityn rento tyyli ja peräänantamattomuus — sekä hänen tuomansa ateriat ruokajuomineen — avaavat kielenkantoja muutaman vinkin verran. Tilanne johtaa siihen, että Chas löytää itsensä selvittämästä laajaa huumesalakuljetustapausta samalla kun hänellä on mahdollisuus palauttaa maineensa ja uransa.

Buchholzin tyyli on omintakeinen, nykydekkareille epätyypillinen. Hän ei pyri paisuttamaan tarinaa, vaan on pikemminkin niukkasanainen, jättäen paljon myös lukijan varaan. Samaan aikaan hän on myös antelias tehden tilaa monien eri henkilöiden omille äänille, myös kaukaa menneiltä vuosilta. Lisäksi kirjoittaa kauniisti:

Lähtiessäni sairaalasta päiväkin on suoriutunut. Kaupungin ylle laskeutuu syvä huokaus. Katulamput pääsevät nyt täysin oikeuksiinsa ja asfaltti rentoutuu.

Romaanin alkuperäinen nimi kuuluu Chasin miesystävän Klatschen ravintolalle, jossa syyttäjä itsekin joutuu silloin tällöin baaritiskin toiselle puolelle. Suomennosnimi taas viittaa yhteen pahimmista markkinoilla olevista huumeista:

”Useimmat kuolevat vuodessa”, Wiesczorkowski sanoo. – –
”Se on kristallin serkku helvetistä.”

Rikostarina on raskas ja pelottava. Onneksi Chastitylla on itse valittu perheensä eli pieni ystäväjoukko ja työporukka sekä tietysti kaupunkinsa Hampuri, etenkin Saint Pauli ja sen jalkapallojoukkue:

Vielä ei ole täysin pimeää, läntisessä horisontissa näkyy yhä kaistale valoa. Valonheittimet on jo laitettu päälle, myös ihmisten mielissä, sillä FC St. Pauli on pestannut kauden finaaliottelua varten uuden valmentajan.

 

 

Dekkariviikko 2018: 6 — Teinitytön häpeä

Hämärän tyttö (Otava, 2018; Skymningsflickan, 2015: suomentanut Anja Meripirtti; 460 sivua) on Katarina Wennstamin neljäs romaani, jonka pääosissa ovat poliisi Charlotta Lugn ja asianajaja Shirin Sundin. Tukholmaan sijoittuva sarja pureutuu yhteiskunnan kipupisteisiin jännityskirjallisuuden keinoin.

Charlotta on sairauslomalla ja kuulee joka yö asuintalonsa naapuriasunnosta epätoivoista huutoa. Sattumalta hän pääsee juttelemaan epätoivoaan julkihuutavan teinitytön kanssa ja kiinnostuu tämän tarinasta, jossa paras ystävä Miranda kuoli, mutta Molly jäi henkiin viiltelemään itseään. Kouluun Molly ei mene; häpeä on niin suuri.

Wennstam paljastaa ”tasa-arvon mallimaasta” paitsi nuorten pahoinvointia myös silkkaa sukupuoleen perustuvaa syjintää ja vanhanaikaista asenteellisuutta. Kirjailija ja hänen päähenkilönsä asettuvat voimakkaasti heikompien puolelle rakenteellista väkivaltaa vastaan.

Mistään saarnasta ei silti ole kyse, sillä rankoista aiheistaan huolimatta romaani on ihmeen helppolukuinen ja erittäin mukaansatempaava.

Dekkariviikko lukublogeissa

dekkariviikko2018

Dekkariviikko 2018: 5 — Hirvimetsällä

Leena Lehtolaisen Turmanluoti (Kirjakauppaliitto, 2018; 127 sivua) on Maria Kallio -sarjan pienoisromaani. Se on vuoden 2018 Kirjan ja ruusun päivän kirja. Kyseessä on Kirjakauppaliiton kampanja, jossa saa kirjaostosten kaupanpäällisiksi tarkoitusta varten kirjoitetun kirjan, jota ei ole saatavilla kuin kampanjapäivänä. Tämä on ensimmäinen näin hankkimani kirja, vaikka olen tainnut kaikki edellisetkin lukea. Halusin päästä ajan tasalle Maria Kallion kuulumisista; onhan hän melkein kuin vanha ystävä.

Marian aviomies Antti Sarkela yllättää perheensä — ja lukijan — aloittamalla metsästysharrastuksen. Hän on salaa hankkinut metsästäjäntutkinnon ja aseenkantoluvan, ja kertoo asiasta läheisilleen vasta, kun pääsee tuttunsa kautta mukaan hirvijahtiin.

Antti toivoo metsässä liikkumisen ja hirvestyksen toimivan vastapainona tutkijantyölle, muttei siten, että yksi metsästyskavereista kuolee hirven sijaan. Oliko se vahinko? Kenen aseesta laukaus ammuttiin?

Tutkinnan kohteeksi joutuu myös Antti, eikä Marian ole helppo pysyä erossa jutusta.

Sarjan varsinaisista osista tämä pienoisdekkari poikkeaa siten, että ääneen pääsevät Marian rinnalla myös Antti sekä perheen jo teini-ikäisiksi ehtineet lapset Iida ja Taneli. Teoksessa kuvataankin paljon myös perheen arkea ja keskinäisiä suhteita niin kuin tässä sarjassa muutenkin. Leppoisa, kevyt ja lyhyt kesälukeminen, jonka todennäköisesti löydät kirjastostasi.

Dekkariviikko lukublogeissa

dekkariviikko2018