Naistenviikko 2020 – naisten arki

Teoksessa Pyykkilaudasta pillereihin – naisten arki Suomessa 1950-1970-luvuilla (Minerva, 2020; 220 sivua) tutkija Maria Vanha-Similä kuvaa noiden vuosikymmenten muutoksia, jotka vaikuttivat suomalaisten naisten arkeen. Naisten elämä muuttui todella monella tavalla ja kaikilla elämän osa-alueilla yhteiskunnan kehittyessä sota-ajan jälkeisestä niukkuudesta kohti 70-luvun hyvinvointiyhteiskuntaa.

Teos on kirjoitettu sujuvasti ja luotaa arkea erittäin monelta kannalta. Olen elänyt kirjan kuvaamista vuosikymmenistä kahdella ja se toi mieleeni monenlaisia muistikuvia lapsuudesta ja nuoruudesta.

Kirja muistuttaa konkreettisella tavalla siitä, miten nopeasti maailma on muuttunut ja millaisia mahdollisuuksia nyky-yhteiskunta, -kulttuuri, -teknologia ja -asenneilmapiiri tarjoavat, jos niitä vain halutaan käyttää. Suomessa ei suuri osa naisten päivästä kulu enää vettä sisään tai ulos kantaen, mutta yhä vielä naiset tekevät keskimäärin enemmän kotitöitä kuin miehet. Suomessa naisilla on ollut mahdollisuus ehkäisyyn jo vuosikymmeniä; silti vieläkin on yhteisöjä, joissa naisille (ja miehille) ei suoda tätä oikeutta.

Suosittelen kirjaa kaikille Suomen lähihistoriasta ja niin sanottujen tavallisten ihmisten elämästä ja sen muuttumisesta kiinnostuneille.

Naistenviikon haasteen takana on jälleen Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

pyykkilaudasta_pillereihin

 

Dekkariviikko 2020: Koskematon

Kicki Sehlstedtin Koskematon (Like, 2019; Oskuld, 2019; suom. Petri Stenman.  357 sivua) on Sehlstedtin esikoisdekkarin Älä silmä pieni jatko-osa, mutta voi sen lukea itsenäisenäkin.

Suosittu YouTube-vaikuttaja Linn on kadonnut 18-vuotisjuhliensa jälkeen. Kriminologi Kajan Berglund päätyy puoli vuotta myöhemmin selvittämään, miksei poliisi ole löytänyt häntä. Kajanin tilapäinen kämppis, toimittaja Aida Svantesson saa selville, että Linnin ex-miesystävä maalitti hänet salaiselle naisvihamieliselle Facebook-ryhmälle. Samaan aikaan Aidan seuraama Instagram-vaikuttaja Julia elää somemaailmassa täydellistä elämää ja todellisuudessa väkivallan uhrina.

Netin näkymättömissä syövereissä elelee myös incel-nuorukainen, jonka psykologiaa taustoitetaan lapsuuden takaumien avulla ja tiedoilla vastoin tahtoaan selibaatissa elävien valkoisten heteromiesten verkostoista. Incel-juoni palautti mieleen vuonna 2011 Aamulehden kohua herättäneen kolumnin Tytön puute sairastuttaa miehenalun. Siinä niputettiin yhteen joukko- ja koulusurmaajia sillä perusteella, että heidän ”ratkaisevin puutteensa” oli ”naisen puute”, ja ehdotettiin ilmeisen tosissaan, että naiset voisivat sääliseksillä estää nuorten miesten radikalisoitumista joukkosurmaajiksi.

Sehlstedt käsittelee vakavaa aihetta viihdyttävällä otteella ja vauhdikkain juonenkääntein. Ikävä kyllä suomennos on paikoin todella kömpelö.

Tällä viikolla eli 8.-14.6. vietetään jälleen perinteistä Dekkariviikkoa ja myös tänä vuonna myös monet kirjabloggaajat ovat mukana. Kirjablogien tämänvuotista dekkarien teemaviikkoa emännöi Luetut.net-blogin Mari.

dekkariviikkologo2020

Kurkistus Japaniin

Olin taitava matkimaan meille takahuoneessa näytettyä videota ja kouluttajan antamaa mallia. Kukaan ei ollut aiemmin opettanut minulle, millaisia normaali ilme ja ääni olivat.

Lähikaupan nainen (Gummerus, 2020; Konbini ningen, = コンビニ人間, 2016; suomentanut Raisa Porrasmaa; 126 sivua) on Sayaka Muratan pieni romaani 36-vuotiaasta Keikosta, joka on ollut töissä samassa lähikaupassa eli konbinissa 18 vuotta. Sellainen ei ole urakeskeisessä japanilaisessa kulttuurissa kenenkään mielestä sopivaa eikä oikein.

En itsekään tiennyt, miksi mikään muu työpaikka ei tullut kyseeseen. Konbinissa oli täydelliset toimintaohjeet kaikkiin tilanteisiin. Vaikka pystyin muuttumaan myyjäksi, en edelleenkään tiennyt, miten olla tavallinen ihminen ohjeiden ulkopuolisessa maailmassa.

Keiko viihtyy mainiosti omassa elämässään, mutta ystävien ja perheen paine hankkia kunnon työ ja/tai mennä naimisiin ja saada lapsia käyvät lopulta liian suuriksi. Elämänsä tarkoituksen rutiineista ja pienestä työyhteisöstä vakituisine asiakkaineen löytänyt nainen päätyy äärimmäisiin keinoihin voidakseen jatkaa lähikaupan myyjäjänä.

Jos jotakuta pidetään outona, hänelle ei sallita salaisuuksia. Ihmiset uskovat, että heillä on oikeus selvittää hänen käytöksensä syyt, tunkeutua yksityisalueelle.

Surullisen hupaisa pienoisromaani on tarkka ja yllätyksellinen kuvaus japanilaisen suoritusyhteiskunnan työkulttuurista ja niin naisiin kuin miehiin kohdistuvista paineista. Viihdyttävä ja näennäisen kevyt, mutta myös traaginen ja kriittinen.