Kirjankansibingo 2019 – rivi 4

Pelaan tänä kesänä Kirjankansibingoa ja koossa on jo kolme bingoa (1 & 2 & 3).

Totuuskuutio (Otava, 2015; 239 sivua) on Esa Mäkisen hyytävä, suorastaan pelottava, dystopia lähitulevaisuuden Suomesta. Tero Lilja tekee töitä mahtavan Celsius-konsernin täsmäyttäjänä eli muokkaa tietoverkon sisältöjä sen mukaan, mikä on eduksi maksaville asiakkaille. Sitten henkilökohtaisen tragedian piilottelu osuu omalle kohdalle ja Tero päätyy uhmaamaan Celsiusta.

Paras keksintömme on se, että välinpitämättömiä ei tarvitse hallita pakolla.

Romaanin maailma tuntuu huimaavan pelottavasti nykytodellisuudelta. Mitä kaikkea vaikkapa Google tai Facebook meistä tietää ja – etenkin – mihin sitä tietoa käytetään, miten sillä hallitaan maailmaa? Onko esineiden Internet oikeasti hyvä juttu? Miksi netin käyttö selaimen yksityisyystilassa kannattaa? Olisiko syytä käyttää muita hakukoneita kuin isoa geetä? Saatko sinä nettihaulla samat tulokset kuin minä ja – ennen kaikkea – ovatko ne totta? Pelottava kirja, jonka kannessa on mies.

Jessie Burtonin Muusan (Otava, 2019; The Muse, 2018; suomentanut Natasha Vilokkinen; 447 sivua) koristeellisessa kannessa voi nähdä sellaisiin harrastuksiin kuin kirjoittaminen (kirjoituskone) ja maalaamiseen (siveltimiä) liittyviä kuvia sekä kukkia ja hedelmiä (harrastuksena puutarhanhoito). Romaanin maailmassa kaiken keskiössä on intohimo maalaamiseen. Kahdella aikatasolla ja kahdessa paikassa – vuonna 1936 Etelä-Espanjassa ja vuonna 1967 Lontoossa – tapahtuva kiehtova romaani kertoo trinidadilaisesta Odelle Bastienista, joka on muuttanut Lontooseen 1960-luvun alussa, ja saa muutaman vuoden siellä asuttuaan työpaikan taidegalleriasta. Kiinnostavan miehen galleriaan tuoma huikea maalaus yhdistää tarinan Espanjan sisällissotaa edeltävään Espanjaan ja nuoreen Olive Schlossiin, joka asuu vanhempiensa kanssa syrjäisellä maatilalla. Tuon maalauksen mysteeriin kietoutuu sekä romanttisia väreitä että sodan julmuuksia.

Psykologisen jännityksen taitaja Håkan Nesserin Café Intrigo -kokoelmassa (Tammi, 2019; Intrigo, 2018; suomentanut Aleksi Milonoff; 549 sivua) on viisi tarinaa: Tom, Rein, Rakas Agnes, Samarian käärmeenkukka ja Kaikki tiedot tapauksesta. Niiden teemoja ovat kosto, menneisyys, muisti, petos, salaisuudet, syyllisyys ja valheet. Mestallinen tyyli, taitavasti kuvatut henkilöt ja huimat juonenkäänteet muodostavat nautittavan kokonaisuuden samalla, kun Nesser kutsuu pohtimaan suuria teemojaan syvällisesti. Kirjan elokuvallisessa – osa tarinoista nähdään pian valkokankaalla – kannessa on ruutuja.

Neljäs bingo!!!! Vasemman reunan sarake on täynnä.

 

 

Kaksi sokeaa matoa

Håkan Nesser on tunnettu erityisesti kahdesta omintakeisesta rikosromaanisarjastaan, Van Veeterenistä ja Gunnar Barbarottista. Carmine Streetin sokeat (Tammi, 2016; Maskarna på Carmine Street, 2009; suomentanut Aleksi Milonoff; 292 sivua) on näihin sarjoihin kuulumaton psykologisen jännityksen mestariteos.

Päähenkilö on kirjailija Erik Steinbeck. Hänen vaimonsa Winnie Mason on kuvataiteilija. He ovat juuri muuttaneet Euroopasta New Yorkiin puolitoista vuotta sen jälkeen, kun heidän nelivuotias tyttärensä Sarah on kaapattu. Erik on nähnyt kodin ikkunasta auton ja miehen, jonka kasvoja ei pysty palauttamaan mieleensä. Winnie maalaa sieppaushetkestä kuvaa, johon tivaa mieheltään kidnappaajalle kasvoja, ja väittää tietävänsä, ettei tytär ole kuollut. Muuten he eivät juuri kommunikoi.

Erik yrittää kirjoittaa läheisessä kirjastossa, jossa hän tutustuu iäkkääseen herra Edwardsiin, ex-poliisiin ja -yksityisetsivään. Hänestä on hyötyä, kun Erik huomaa vaimonsa salailevan liikkumisiaan kaupungilla, tapaamisiaan. Yhtenä päivänä puoliso on lähtenyt kotoa kertomatta minne.

Teoksen nimi viittaa kuvitteellisen runoilijan runoon, jolla on kutkuttavan salamyhkäinen merkitys Erikin ja Winnien tutustumisessa:

Kuuden jalan syvyydessä

Päivänkoitto pysäyttää kaksi sokeaa matoa

Ne kuuntelevat kummissaan ääniä yläpuolellaan

Muuttavat sitten suuntaansa ja kohtaavat toisensa sattumalta

Romaanissa on jo alussa todella tiivis tunnelma ja silti Nesser saa sen jatkuvasti vielä tiivistymään. Tämä kirjailija tietää, miten saada tarina ja henkilöt kietomaan lukija pauloihinsa, kuinka luoda sanojen avulla kiehtova ja salamyhkäinen ilmapiiri. Mikään ei ole ennalta-arvattavaa, kaavamaista tai kliseistä. Psykologista jännitystä parhaimmillaan.