Kertomuksia rikoksista

Syyllisyys (Atena, 2014; Schuld, 2010; suomentanut Raija Nylander) on saksalaisen asianajajan Ferdinand von Schirachin kertomuskokoelma, jossa hän luo ilmeisesti todellisista — tai ainakin mahdollisista — rikostapauksista kaunokirjallisuutta.

Kokoelman 15 novellia ovat lyhyitä ja toteavia. Joitakin lukiessa tulee paha olo uhrien vuoksi; toisten kohdalla melkein huvittuu rikosseuraamusjärjestelmän toiminnasta. Jotkut kertomuksista jäivät vaivaamaan mieltä pidemmäksi aikaa.

Kokonaisuutena kokoelma saa ajattelemaan syyllisyyttä ja syyttömyyttä sekä välistä rajaa. Teos nostaa esille suuria moraalisia kysymyksiä kuten kuka ansaitsee tuomion, miten mistäkin rikoksesta pitää tuomita, milloin on kyse itsepuolustuksesta, milloin saa olla auttamatta ja milloin pitää auttaa.

Näiden kertomusten kuvaama maailma on arvaamaton ja kova paikka. Kirjailijan tyyli on pelkistetty ja karu. Vakavaa rikoskirjallisuutta parhaimillaan.

Nobelistin viimeinen

Kanadalainen novellisti Alice Munro sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon viime vuonna. Kallis elämä (Tammi, 2013; Dear Life, 2012; suomentanut Kristiina Rikman; 318 sivua) on 82-vuotiaan kirjailijan ilmoituksen mukaan hänen viimeinen teoksensa.

Teoksessa on kaksi osaa: alkupuoli koostuu kymmenestä Munrolle ominaisesta novellista, loppuosa neljästä omaelämäkerrallisesta tarinasta.

Novellit kertovat tavallisten ihmisten elämästä, jossa tapahtuu jotakin odottamatonta – joskus mukavaa, usein ikävää. Arkisuutta ja outoutta, hetkellistä onnea tai onnettomuutta. Ihmisen elämää. Sitä Munro osaa kuvata, siitä kirjoittaa. Ei suurin sanoin, ei paatoksella, ei romaaniksi. Vaan hiljaisesti, rauhallisesti, lyhyesti – ja siksi niin koskettavasti, ajatuksia herättäen, tunteita kuulostellen.

Omaelämäkerrallinen osuus on vaikuttava ja vakuuttava. Munro avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, suhdettaan vanhempiinsa ja sisaruksiinsa, sitä taustaa ja niitä juuria, joista hänen novellistiikkaansa on lähtöisin.

Hieno päätös hienolle uralle.

Tosia ja keksittyjä patikointitarinoita

Johanna Sinisalo on yksi Suomen parhaita kirjailijoita. Hänen uusin teoksensa Salattuja voimia : opas valoisille ja pimeille poluille (Teos, 2012) yhdistää novellin, tositarinan ja faktatiedon toimivaksi kokonaisuudeksi, jonka teemana on patikointi. Niminovelli Salattuja voimia on oikeastaan pienoisromaani; muut tarinat lyhyempiä.

Sinisalo kirjoittaa sujuvasti ja taitavasti niin kaunokirjallista kuin asiatekstiäkin. Mielenkiintoista tässä teoksessa on se, että kirjailija paljastaa, mistä on saanut idean, aiheen kuhunkin kertomukseensa ja/tai johonkuhun henkilöhahmoon, sekä paljonko jossakin jutussa on totta ja minkä verran mielikuvituksen tuotetta.

Patikointiharrastuksen aloittamisesta kiinnostuneelle kirjassa on myös runsaasti kokeneen kävelymatkailijan tarjoamaa faktatietoa ja opastusta; turhan pienellä präntillä tosin. Muun eli kaunokirjallisen osuuden lukeminen ei kuitenkaan edellytä minkäänlaista patikointi-innostusta.