Viharikos

Petturi (Otava, 2015; Svikaren, 2012, suomentanut Anja Meripirtti; 413 sivua) on ruotsalaisen Katarina Wennstammin toistaiseksi paras rikosromaani. Uuden trilogian avaavassa jännärissä kirjailija ei pelkää ottaa vahvasti kantaa väkivalta pönkittäviin asenteisiin ja rakenteisiin samalla, kun kirjoittaa vetävän dekkarin jalkapalloilijan raa'asta murhasta. Ovatko surmatyön takana seuran vaihdosta suivaantuneet huligaanit vai onko kyse jostakin paljon henkilökohtaisemmasta? Teoksen kaksi… Continue reading Viharikos

Syrjähypyn hinta

kansikuva

Louise Doughtyn ensimmäisen suomennetun teoksen nimi Kielletyn hedelmän kuja (Minerva, 2015; suomentanut Marja Helanen; 369 sivua) on paljon vihjailevampi kuin alkuperäinen Apple Tree Yard (2013), joka ei kerro lukijalle oikeastaan mitään. Romaanin ideana onkin hyvin vähitellen paljastaa jutun juoni -- esimerkiksi minäkertojan nimi paljastuu vasta lähempänä romaanin puoliväliä ja toisen päähenkilön, sen kielletyn hedelmän, vasta… Continue reading Syrjähypyn hinta

Kuolema saapuu Pemberleyn kartanoon

Pyörineekö Jane Austen haudassaan, kun brittidekkarin grand old lady P. D. James on kirjoittanut hänen Elizabeth Bennetinsä Darcyineen ja muine sukuineen rikosromaaniin? Tuskin. Syystanssiaiset (Otava 2012; Death Comes to Pemberley, 2011, suomentanut Maija Kauhanen) tekee Austenille kunniaa, ei pilkkaa. On valloittavaa, että 92-vuotias paronitar kirjoittaa fanifiktiota. Mutta suomennoksen nimessä ei ole mitään järkeä. Pemberleyn vuotuiset… Continue reading Kuolema saapuu Pemberleyn kartanoon