Blogistania-ääneni vuoden 2022 kirjoista

Blogistania ja muu kirjasome (kirjagrammaajat, -tubettajat ja -tokkaajat) on jälleen äänestänyt viime vuoden parhaista kirjoista. Tulokset julkaistaan huomenna 13.3. näissä blogeissa:

• Blogistanian Finlandia: Kirjakaapin kummitus
• Blogistanian Globalia: Oksan hyllyltä
• Blogistanian Kuopus: Yöpöydän kirjat
• Blogistanian Tieto: Jotakin syötäväksi kelvotonta

Näin minä äänestin:

Globalia
3 pistettä: Bernardine Evaristo, Tyttö, nainen, toinen (WSOY, 2022; Girl, Woman, Other, 2019; suom. Kaijamari Sivill)
2 pistettä: Emily St. John Mandel, Asema 11 (Tammi, 2022; Station Eleven, 2014; suom. Aleksi Milonoff)
1 piste: Karin Smirnoff, Viedään äiti pohjoiseen (Tammi, 2022; Vi for upp med mor, 2019; suom. Outi Menna)

Tieto
3 pistettä: Pekka Valtonen, Naisia valtaistuimella – kuningattaria ja keisarinnoja uuden ajan alun Euroopassa (Gaudeamus, 2022)
2 pistettä: Minna Lindgren, Minun oopperani – epätäydellinen historia (Teos, 2022)
1 piste: Annika Luther, Rukiin viljava historia (S&S, 2022; Rågen. En spretig historia, 2022; suom. Kari Koski)

Lukeneisuuteni – tai oikeastaan bloggaamisintoni – ei tällä kertaa riittänyt äänien antamiseen Finlandia- ja Kuopus-kategorioissa. Luin upeaa kotimaista kaunokirjallisuutta, mutta en juuri kirjoittanut siitä.

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Voittajat saavat kunniakirjat.

Onnittelut etukäteen voittajille ja kaikille muillekin ääniä saaneille!

Viihdyttävä Finlandia-voittaja

Juha Hurme sai kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksestaan Niemi (Teos, 2017; 448 sivua). ”Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto on Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus ansiokkaasta suomalaisesta romaanista.” Niemi ei kuitenkaan ole perinteinen romaani eikä asetu oikein mihinkään lajityyppiin. Kirjailija itse on nimittänyt sitä runoelmaksi.

Niemestä on kirjoitettu jo paljon, joten mitä minä siitä vielä sanoisin? Luin kirjaa monta viikkoa luku tai pari kerrallaan ja aina välillä jotakin muuta. En pystynyt moista runsaudensarvea yhtäjaksoisesti ottamaan vastaan. Niemessä on melkein kaikkea: runoutta, historiaa, filosofiaa, kansatiedettä, kielitiedettä, uskontotiedettä, musiikkitiedettä, teatteritiedettä. taidehistoriaa, tieteenfilosofiaa, kirjallisuustiedettä, kulttuurihistoriaa, luonnontieteitä… Ja paljon huumoria. Tyyli on pääosin lempeän kriittinen ja kaikesta tietorunsaudestaan huolimatta helppolukuinen, sujuva ja soljuva.

Niemen Niemi tarkoittaa kutakuinkin sitä aluetta, joka nyt on Suomi, mutta aivan ilman naapureiden (välillä jopa maailmanlaajuisten) asioiden ja ilmiöiden käsittelyä ei Niemestä ja niemeläisistä voi kertoa. Aikajänne on melkoinen: maailmankaikkeuden synnystä vuoteen 1809, jolloin Niemestä tuli Suomen suurruhtinaskunta. Lukujen nimet kertovat selkeästi, mistä seuraavaksi kerrotaan. Asiat voivat olla suuria ja pieniä, kuten luvussa kahdeksan: ”Hansakauppa, Annikaisen virsi, Nainen kertojana ja kerronnan keskushahmona, Piae Cantiones”. Tähtitieteen professori ja varhainen luonnontieteilijä Sigfrid Aronus Forsius on saanut kokonaisen oman luvun.

Opin lukiessani paljon. Muun muassa

• ettei Lapissa ennätetty elää lainkaan keskiaikaa vaan siirryttiin suoraan rauta-ajasta uuteen aikaan,
• miksi suomalaiset kutsuvat itänaapuria Venäjäksi ja sen asukkalaita venäläisiksi, vaikka kaikki muut, venäläiset itse mukaan lukien, käyttävät russ- tai ryss-alkuisia sanoja,
• mikä löyly alunperin on,
• miten uskomattoman monelle kielelle on käännetty ja versioitu kansanruno, joka alkaa ”Jos mun tuttuni tulisi”,
• että hirsisalvosrakenne siirtyi uudelle mantereelle vuonna 1641 sinne karkotettujen mesäsuomalaisten myötä,
• millaisen palveluksen suomalaisten lukutaidolle teki Daniel Medelplan.

Ja paljon, paljon muuta samalla kun viihdyin vallan mainiosti ja välillä ääneen naurahtelin.

Kannattaa lukea Niemi.

Blogistanian kirjapalkinnot 2014

Suomalaiset kirjabloggaajat valitsivat eilen vuoden 2014 parhaat kirjat avoimella nettiäänestyksellä. Blogistanian kirjapalkinnot jaetaan vuosittain neljässä kategoriassa: Finlandia kotimaisille kirjoille, Globalia käännöskirjoille, Kuopus lasten- ja nuortenkirjoille ja Tieto tietokirjoille. Äänestyksiin osallistui 44 kirja- ja kulttuuribloggaajaa, tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Tuulevin lukublogi.

Blogistanian Finlandia -palkinnon voitti Anni Kytömäen romaani Kultarinta, joka jäi minulta kesken. Toiselle sijalle äänestettiin Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, jonka äänestin parhaaksi. Kolmanneksi tuli Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia, jota en ainakaan vielä ole lukenut.

Blogistanian Globalia -palkinnon voitti Kate Atkinsonin romaani Elämä elämältä, jonka äänestin parhaaksi. Toiseksi sijoittui Haruki Murakamin teos Värittömän miehen vaellusvuodet, jota en ole lukenut, ja kolmanneksi Sjónin pienoisromaani Poika nimeltä Kuukivi, jonka itsekin äänestin kolmannelle sijalle.

Blogistanian Tieto -palkinnon voitti Minna Maijalan elämäkertateos Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth. Toiseksi äänestettiin Antti Heikkisen Risainen elämä : Juice Leskinen 1950–2006 ja kolmanneksi Hanna Nikkasen ja Antti Järven Karanteeni : kuinka aids saapui Suomeen, joista kaksi ensimmäistä ovat lukulistallani.

Blogistanian Kuopus -palkinnon voittaja oli Jenna Kostetin teos Lautturi. Toiselle sijalle äänestettiin Magdalena Hain Susikuningatar ja kolmannelle sijalle Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita: Puuseppä. Kaikki lukematta, mutta ainakin kakkossijalainen kiinnostaa.

Voittajien kukitus järjestetään Aleksin Suomalaisessa (Suomalainen kirjakauppa, Aleksanterinkatu 23, Helsinki) torstaina 26.2. klo 16.30.