Poliittinen trilleri

Hillary Rodham Clinton (Yhdysvaltain 67. ulkoministeri) ja Louse Penny (kanadalainen dekkaristi) ovat kirjoittaneet yhdessä poliittisen trillerin, jossa nimet on vaihdettu, mutta hahmoja ei. Romaanissa Terrorin valta (Bazar, 2022; State of Terror, 2021; suomentanut Timo Korppi; 573 sivua) Trumpin nimi on Eric Dunn, pilkallisesti Eric Dumb, ja Putinin Maxim Ivanov, mutta kaunokirjalliset tyypit käyttäytyvät ja toimivat kuin oikeat esikuvansa. Myös ulkoministeripäähenkilö Ellen Adamsin kokemukset ja ajatukset lienevät tosielämästä, joka voinee olla keksittyäkin ihmeellisempää.

Yhdysvaltojen poliittinen tilanne on kriittinen edellisen presidentin katastrofaalisen nelivuotiskauden jälkeen. Tuore presidentti on tehnyt yllätysvedon nimittämällä ulkoministerikseen poliittisen kilpakumppaninsa Ellen Adamsin, eikä ilman taka-ajatuksia tämän uran tuhoamisesta. Myös maailmanpolitiikassa eletään epävakaita aikoja, osittain USA:n tempoilun ja sekoilun vuoksi. (Nykysodasta Euroopassa ei kuitenkaan vielä tiedetä mitään.)

Kongressin aloituskokouksen aikana räjäytetään bussi kolmessa eurooppalaisessa kaupungissa: Lontoossa, Pariisissa ja Frankfurtissa. Kryptinen varoitusviesti ei löydä ajoissa perille, mutta terrori-iskut ovatkin vain alkusoitto sille, mikä oikeasti uhkaa Yhdysvaltoja ja koko maailmaa.

Mediamaailmasta politiikkaan siirtyneen ulkoministerin tehtäväksi osoittautuu maailman vaarallisimman kuolemankauppiaan löytäminen, ja sitä myötä ydintuhon estäminen. Se johtaa pikamatkailuun maailman valtakeskittymästä toiseen. Ja kolmanteen ja neljänteen. Vihollisia on ilmiselvästi kuitenkin myös lähipiirissä. Keneen voi luottaa ja kuka on petturi?

Teoksessa toimitaan kansainvälisen politiikan ytimessä: Valkoisessa talossa, Yhdysvaltain johdon omissa lentokoneissa, eri maiden päämiesten virkahuoneissa ja päivällispöydissä sekä muun mussa eräällä floridalaisella ökykartanolla, mutta myös Afganistanin ja Pakistanin rajaseuduilla, iranilaisessa luolastossa ja frankfurtilaisessa sairaalassa. Paikat ja tilanteet vaihtuvat tiuhaan tahtiin, kun juonivetoinen tarina lisää kierroksia luku luvulta.

Tämäntyyppisissä tarinoissa henkilöhahmot jäävät usein aika ohuiksi. Niin nytkin, vaikka ihmissuhteiden kuvaamiseen pyritäänkin jonkin verran panostamaan. Kaikki kuitenkin tapahtuu vain muutamassa päivässä, joten fokuksessa on toiminta, ei tunne-elämä. Siitäkin huolimatta, että Ellen Adamsin tytär ja poika ovat myös mukana kuvioissa.

Vaikka kyse on viihteestä, on kirjalla synkät pohjavireensä ja vakava viesti, joka voisi kuulua vaikkapa näin: Suurvaltojen johtajiksi ei saa päästää tyhmiä ihmisiä, joita pahat pääsevät vedättämään. Terrorin valta on epäuskottavuuksistaan huolimatta vetävä trilleri, mutta suomennos on ilmiselvästi ja erittäin valitettavasti tehty liiassa kiireessä.

Minun mielestäni Pennyn oman kirjasarjan Three Pines ja Armand Gamache olisi kannattanut pitää erossa tästä tarinasta. Viittaus runoilija Ruth Zardoon hykerrytti ja olisi hyvin riittänyt.

Dekkariviikko 2021: Erakko

Ja metsän keskeltä löytyi vapaus ja onnellisuus. Ja rauha.
Mutta jotakin puuttui silti.

Louise Pennyn Kuolettava kertomus (Bazar, 2021; The Brutal Telling, 2009; suomentanut Timo Korppi; 556 sivua) on Three Pines / Armand Gamache -sarjan viides osa.

Tällä kertaa Gamache joukkoineen päätyy pieneen Three Pinesin kylään, koska sen bistrosta on löytynyt tuntemattoman miehen ruumis. Tutkimukset alkavat siis aivan alusta, kun ei edes tiedetä, kenet on tapettu, saati missä tai millä, puhumattakaan siitä, kuka. Kyläläisten salaisuuksia on taas pakko kaivella esille. Melkoisia paljastuksia tehdäänkin!

Komisario seurasi rauhallisesti sivusta. Hän tiesi, ettei yluitarkastaja ollut varautunut siihen, mitä oli nyt saanut näköpiiriinsä. Toki hän oli yrittänyt varoittaa ja esitellyt valokuviakin, mutta ne eivät tehneet paikalle oikeutta. Oli hän myöskin kertonut hienosta posliinista.
Ja lyijylasitetusta kristallista.
Ja signeeratuista ensipainoksista.
Ja seinien gobeliineista.
Ikoneista myös.
”Onko tuo viulu?”

Tyypilliseen tapaan tarina on mutkikas ja pitkä, mutta oikein viihdyttävä. Rikostutkimus tarjoaa tilaisuuden tutkia ihmisluonnetta. Henkilöhahmot käyvät kirja kirja tutuimmiksi ja heistä paljastuu aina jotakin uutta.

Tätä tasokasta kanadalaista dekkarisarjaa julkaistaan kiitettävään tahtiin, mutta valitettavasti suomentaja on taas vaihtunut, ja ikävä kyllä suomennoksella on ilmeisesti ollut kiire. Lauserakenteet ja sanavalinnat ovat paikoin omituisia, poliisien virkanimikkeet on käännetty toisin kuin aiemmin eikä teitittelyä osata.

Yöpöydän kirjat