Pohjoinen lukuhaaste 2019

Olen tänä vuonna innostunut monenlaisista lukuhaasteista ja tämä OUTI-kirjastojen Pohjoinen lukuhaaste on yksi niistä. Linkitän blogipostauksiini ja sellaisen puuttuessa luonnehdin kirjaa muutamalla sanalla.

    1. Kirja, joka on julkaistu syntymävuotenani: J. R. R. Tolkien, Puu ja lehti (WSOY, 2002; Tree and Leaf, 1964; suomentaneet Vesa Sisättö, Kersti Juva, Johanna Vainikainen-Uusitalo). Teos sisältää Tolkien laajan, ja mielestäni aika puisevan, esseen Saduista (On Fairy-Stories) ja mielenkiintoisen sadun Niukun lehti (Leaf by Niggle) sekä runon Mythopoeia. Esipuheen on kirjoittanut Christopher Tolkien.
    2. Aikanaan sensuroitu kirja: Sally Salminen, Katrina, jonka myynti kiellettiin Saksassa vuonna 1938. Kirja oli suosittu, mutta natsimakuun liian vasemmistolainen.
    3. Finlandia-palkittu teos: Maria Turtschaninoff, Maresi. Upea romaani sai Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2014.
    4. Kirja, jonka nimessä on kieltolause: Erin Kelly, Älä jää pimeään (Gummerus, 2019; He Said/She Said, 2017; suomentanut Päivi Pouttu-Delière; 486 sivua). Epäluotettavien kertojien tekniikkaa käyttävä jännitysromaani, joka viihdytti ihan mukavasti, vaikkei olisi kärsinyt tiivistämisestä.
    5. Kirja, jonka nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa: Sisko Savonlahti, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus, 2018; 304 sivua). Pinnallinen ja pitkästyttävä jaaritus, jonka suosio menee yli ymmärrykseni. Ilmiselvästi en kuulu kohderyhmään.
    6. Kirja, jonka valitsin kannen perusteella: Kimmo Taskinen & Vesa Sisättö, Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa
    7. Kirja unelma-ammatistani: Ida & Riikka Salminen, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. Kun ei ole yhtä unelma-ammattia, täytyy valita tällainen kirja, jossa niitä on monta. Maailman muuttamisesta en kuitenkaan unelmoi.
    8. Kirja, josta on tehty elokuva: Vikas Swarup, Slummien miljonääri
    9. Kirja, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen: Timo Sandberg, Kullanhuuhtoja (Karisto, 2019). Haaste sai minut lukemaan ensimmäisen Komisario Heittola -dekkarini, vaikka teos on jo sarjan 11. osa. Äijämeininkiä Lapissa, jonne lahtelaispoliisi lähtee kolmen kaverinsa kanssa.
    10. Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla: Olga Tokarczuk, Päivän talo, yön talo (Otava, 2004/2019; Dom dzienny, dom nocny, 1998: suomentanut Tapani Kärkkäinen). Tuoreen Nobelistin (vuoden 2018 palkinto, joka jaettiin tänä vuonna) nimikirjaimet ovat toisin päin kuin omani, mutten anna sen häiritä. Tokarczukin ensimmäinen suomennettu proosateos, josta on nyt otettu uusi painos, sekoittaa muistoja, unia, pyhimyslegendoja, ruokaohjeita, historiaa, fantasiaa. Yhtenäistä juonta ei ole, vaan kokonaisuus koostuu lukuisista lyhyemmistä ja pidemmistä, näennäisen sattumanvaraisesti limittyvistä tarinoista. Kuulostaa haastavalta, muttei ole. Yllättävän koukuttava.
    11. Alkuperäiskansan jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja: Mikael Niemi, Karhun keitto
    12. Kirjan nimi on mielestäni kaunis: Emma Puikkonen, Lupaus
    13. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Elena Ferrante, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Helinä Kangas sai Jarl Helleman -palkinnon vuonna 2017.
    14. Sarjakuvaromaani: Sanna Hukkanen, Juuri (Arktinen Banaani, 2015; 72 sivua). En lue juuri koskaan sarjakuva-albumeja, mutta tämä oli miellyttävä kokemus. Selkeä piirrostyyli ja kiinnostava tarina paluumuutosta Pohjois-Karjalaan veivät mukanaan.
    15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Kim Thuy, Ru
    16. Kirja, jonka nimessä on väri: Minna Maijala, Punaiset kengät
    17. Läheisen suosittelema kirja: Kate Atkinson, Transcription. (Black Swan, 2019; 388 sivua). (Toistaiseksi) suomentamaton vakoilutarina toisen maailmansodan ajan Lontoosta. Erinomaisen viihdyttävä atkinsonilaiseen tapaan, sillä hänen vakoilutarinansa on loppujen lopuksi jotain aivan muuta. Sain kirjan lahjaksi ystävältäni ja toinen ystäväni kehui sitä.
    18. Kirja, jossa on yli 500 sivua: Elena Ferrante, Kadonneen lapsen tarina
    19. Novellikokoelma: Minna Canth, Ihmisen kuvia
    20. Näytelmä tai runokirja: Heli Laaksonen, Aurinko. Porkkana. Vesi (WSOY, 2019; 95 sivua). Itäne ihmine ei ain ymmärrä, mutta onhan sanamaijan titteliä käyttävä Laaksonen ilmiö. Runojen lukemisessa en ole kovin ahkera.
    21. Kiinnostava tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi: Kirsi Pehkonen, Käsikirjoituksesta kirjaksi: Miten kirjailijat muokkaavat tekstiään? (Reuna, 2019; 113 sivua). En tiennyt ennen, miten monella tavalla ja tyylillä eri kirjailijat työskentelevät. Yksi suoltaa valmista tekstiä, toinen muokkaa melkein loppumattomiin. Yksi asetta työpäivälle tiukan liuskamäärän, toinen viilaa viikon lausetta ja kahta. Tapani Bagge, Asta Ikonen, Jukka Itkonen, Niina Hakalahti, Antti Heikkinen, Anneli Kanto, Tatu Kokko, Sirpa Kähkönen, Anne Leinonen, Mikko Rimminen ja Jasu Rinneoja kertovat omasta työstään. Omasta kirjoitustavastaan Pehkonen ei sen sijaan paljasta mitään.
    22. Kirja, joka on yli 100 vuotta vanha: L. M. Montgomery, Yrttitarha (Minerva, 2018; suomentanut Saana Rusi; 233 sivua). Kaksitoista novellia kirjailijan vuosilta 1896-1918. Vanhanaikaisen viehättävää huumoria, romantiikkaa ja hieman jännitystäkin.
    23. Muistelmateos tai elämäkerta: Michelle Obama, Minun tarinani (Otava, 2018; Becoming, 2018; suomentanut Ilkka Rekiaro; 510 sivua). Minun makuuni liiankin yksityiskohtaiset Yhdysvaltain edellisen presidentin puolison muistelmat. Melkoinen nainen, muttei mikään loistava kirjoittaja. Tai sitten suomentajalla on ollut liian kiire.
    24. Umpimähkään valittu kirja: Jessie Burton, Muusa. Tämän poimin ilman ennakkotietoja kirjaston uutuuskirjakarusellista.
    25. Kirja, jonka nimessä on vain yksi sana: Piia Leino, Taivas

Kaikkiaan olen tänä vuonna lukenut 135 kirjaa ja vielä on muutama päivä aikaa.

Dekkarihaaste 2019

Tarvitsenko minä muka haasteen lukeakseni dekkareita? En tiedä, mutta olen tänä vuonna vähän hurahtanut kaikenlaisiin lukuhaasteisiin, joten tässä Pohjoisen lukuhaasteen ensimmäisen lisähaasteen yhdeksän kirjan listaus.

  1. Dekkari, jonka tapahtumiin liittyy meri tai järvi: Heine Bakkeidin Meren aaveet (Into, 2019; Jeg skal savne deg i morgen, 2016; suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry; 335 sivua). Pääosassa on Thorkild Aske, entinen poliisi, joka romaanin alussa vapautuu vankilasta. Tapahtumapaikka on Tromssan seutu Pohjois-Norjassa, jonne mieleltään järkkynyt Aske lähtee etsimään kadonnutta rikasta nuorukaista.
  2. Dekkari, josta olet kuullut paljon, mutta et ole itse lukenut: Kuulin Dekkarifestivaaleilla ja Helsingin kirjamessuilla paljon monistakin dekkareista, joita en ole itse lukenut. Esimerkiksi Patricia G. Bertényin Salaisuuksien galleria (Tammi, 2019) ja Emma Luoman Vain huonoja vaihtoehtoja (Myllylahti, 2019) odottavat lukupinossa, Mariette Lindsteinin Lahko-sarjan osat Ehdoton valta (Atena, 2018) ja Tuomiopäivä (Atena, 2019) ovat harkinnassa, samoin Matti Röngän Uskottu mies (Gummerus, 2019) ja Arttu Tuomisen Verivelka (WSOY, 2019). Tämä on minusta omituinen haastekohta, koska se viittaa kirjaan, jota en ole lukenut. Jos dekkarin pitää kuitenkin olla luettu, sopivat kohtien 1, 3, 7 ja 9 kirjat tähän — kaikista olen kuullut kirjailijoiden itsensä puhuvan haastatteluissa — ja lukumääräkin tulee täyteen, koska kohdassa 3 on kaksi kirjaa.
  3. Dekkari, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä / joka sijoittuu kaupunkiin, jossa olet käynyt: Simone Buchholzin Revolverisydän & Krokotiiliyö (Huippu, 2019; Revolverherz, 2009 & Blaue Nacht, 2017; suomentanut Anne Kilpi; ) sijoittuvat molemmat Hampuriin, jossa olen käynyt montakin kertaa. Sarjan päähenkilö Chastity Riley on syyttäjä. Teosten tyyli on niukka, tehokas ja vaikuttava. Suomennetut osat ovat sarjan ensimmäinen ja kuudes osa. Lukisin kovin mielelläni myös muut osat.
  4. Dekkari, josta on tehty tv-sarja (tai tv-sarja, josta on tehty dekkari): Viveca Stenin Huonossa seurassa (WSOY, 2019; I fel sällskap, 2018; suomentanut Sjöblom, Sirkka-Liisa; 518 sivua) on jo yhdeksäs osa Sandhamnin murhat -sarjaa, josta on tehty televisiosarja. Tv-sarjaa en ole katsonut, mutta kaikki sarjan kirjat olen lukenut.
  5. Dekkari, jännityskirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin ja jonka nimessä on å, ä tai ö: Esa Mäkisen Totuuskuutio (Otava, 2015; 239 sivua). Oletan, että ”jonka nimessä” viittaa kirjailijan eikä kirjan nimeen.
  6. Dekkari, jonka kannessa on ruusu, eläin tai kulkuneuvo: Kate Atkinsonin Transcription (Black Swan, 2019; 416 sivua). Oman pokkarini kannessa on haikara. Atkinson on lempikirjailijoitani.
  7. Dekkari, jossa on useampi tekijä: Pirulainen-esikoisdekkarin (Bazar, 2019; 333 sivua) kirjoittanut kirjailija Tomas Gads on kaksi kirjoittajaa Satu Roos ja Kaisa Nummela.
  8. Tieteis- tai fantasiadekkari: Kimmo Tuomisen Pimeän verkon oraakkeli (Aula & Co, 2018; 312 sivua) on synkän dystooppinen tieteisjännäri.
  9. Dekkari, jossa seikkailee tunnettu salapoliisi: Virpi Hämeen-Anttilan Kirkkopuiston rakastavaiset (Otava, 2019; 319 sivua) on jo kuudes Karl Axel Björkin tutkimuksista kertova dekkari.