Ihmisiä kaupan

Sara Blædel kirjoittaa ajankohtaisia ja vakaviakin rikosromaaneita nyky-Tanskasta. Hyvästit vapaudelle on kolmas dekkari, jonka pääosissa ovat rikostutkija Louise Rick ja hänen toimittajaystävänsä Camilla Lind. Romaanissa Hyvästit vapaudelle (Karisto, 2015; Aldrig mere fri, 2008; suomentanut Virpi Vainikainen; 389 sivua) kirjailija paneutuu ihmiskaupan julmaan maailmaan.

Samoihin aikoihin kun Louise työtovereineen alkaa tutkia raa’asti murhatun prostituoidun murhaa, löytää Camillan kouluikäinen poika kirkon ovelta hylätyn vastasyntyneen. Tapauksilla on kytkös, jonka lonkerot ovat monimutkaiset ja vahvat. Iloisen ja vapaamielisen Kööpenhaminan kaduilla käydään valtataisteluja, joissa ihmishenki — etenkään naisen tai lapsen — ei ole minkään arvoinen.

Romaani on jännittävä ja sujuva. Henkilöt ja miljööt tuntuvat todenmukaisilta. Kirjailija on taitava pukemaan ajatuksia herättävää asiaa viihteen kaapuun.

Metromurhat

Ann Cleeves kirjoittaa laatudekkareita. Vera Stanhope -sarja sijoittuu Newcastlen tienoille. Omalaatuinen ja terävä Vera tutkii henkirikoksia täydellä tarmolla ja edellyttää samaa alaisiltaan, joista läheisin Joe Ashworth joutuu sarjan neljännen suomennetun osam Satamakatu (Karisto, 2015; Harbour Street, 2014, suomentanut Annukka Kolehmainen; 317 sivua) aluksi metrojunassa vanhan naisen murhan silminnäkijäksi.

Uhri Margaret Krukowski osoittautuu kiinnostavaksi persoonaksi, jonka menneisyydestä aletaan kaivella motiivia vaatimattomasti eläneen, kaikille ystävällisen, vapaaehtoistyötä naisten turvakodissa tehneen leidin järjettömältä vaikuttavaan murhaan. Sitten tapahtuu toinen murha metrovaunussa. Sattumaa vai silminnäkijän eliminointi?

Taitava dekkaristi kuvaa kiehtovasti pienen rannikkopaikkakunnan uhkaavaa tunnelmaa ja pienten piirien monimutkaisia ihmissuhteita. Jännitys on hienovaraista, ihmiskuvaus luontevaa ja juoni riittävän mutkikas.

Pahassa pulassa

Tiivistunnelmainen trilleri Teräsarkku (Otava, 2014; 414 sivua) on jo kymmenes osa Taavi Soininvaaran Ratamo -sarjassa.

Kaikki alkaa 19.4. teräksisessä siilossa, josta suojelupoliisin osastopäällikkö Arto Ratamo herää kädet kahlittuina ja kykenemättömänä sulkemaan tai räpyttelemään silmiään. Sitten palataan kuusi vuorokautta taaksepäin kertomaan, miten tähän on päästy aloittamalla Ratamon isän hautajaisista ja nigerialaissyntyisen prostituoidun kuolemasta. Väliin on sijoitettu salaperäisen Lintu-nimisen hahmon muistoja.

Samaan aikaan Ratamon toimittajaystävä Essi Kokko jahtaa Turkissa ja Saksassa jymyjuttua finanssikeinottelijoista, jotka ruokkivat eurokriisiä ja ajavat EU:ta liittovaltioksi.

Aineksia jännärissä siis riittää. Tunnelma on tiivis ja tapahtumat etenevät vaihdikkaasti usealla näyttämöllä. Ihmiskohtalot ovat rankkoja, keneenkään ei voi luottaa edes poliisiorganisaatioissa, pahikset ovat hirviömäisiä, valta sokaisee, ahneus hallitsee.

Hurjuutta ja kurjuutta kevennetään lyhyillä historia- ja maantiedetietoiskuilla, joilla on joskus vain hento yhteys teoksen tapahtumiin ja teemoihin, sekä oudoilla puujalkavitseillä.

Syyllinen Ratamon pinteeseen on ilmeinen turhan varhain ja syö siten jännitettä kirjan loppupuolella, vaikka piinaava tilanne jatkuu lähes viimeisille sivuille asti. Kelpo trilleri kuitenkin.

Rahoituslaitoksissa ja teollisuudessa työskennelleen juristikirjailijan kolumneja.<