Rebus tunkee tutkintaan

Olen lukenut kaikki suomennetut Ian Rankinin Komisario Rebus -dekkarit. John Rebus on ollut jo jonkin aikaa eläkkeellä, mutta sarja jatkuu.

Piru mieluummin (BlueMoon, 2019; Rather Be the Devil, 2016, suomentanut Ulla Ekman-Salokangas; 364 sivua) on sarjan kahdeskymmenesensimmäinen (ja kahdeskymmenes suomennettu) osa. Oli hauskaa lukea se heti pienen Edinburgh-vierailun jälkeen, vaikkei pikavisiitillä ollutkaan aikaa käydä katsomassa, millainen Rebusin kantapaikka Oxford Bar todellisuudessa on.

Tarina sinänsä ei ole hauska. Rankinin Edinburgh on edelleen keskenään — ja glasgowlaisten kanssa — kilpailevien rikollispomojen taistelutanner, eikä ihmishenki ole tietyissä piireissä kovin kallis.

Sciennes Road oli Marchmontissa, ei kovinkaan kaukana Rebusin asunnosta. Foxista oli alkanut tuntua siltä, että kaupungista oli tullut labyrintti, sen kaikki asukkaat ja alueet oli yhdistetty toisiinsa rihmoilla, joissa oli solmuja.

Tupakoinnin lopettanut(!) ja juomistakin vähentänyt Rebus kaivelee eläkepäiviensä ratoksi vanhoja tapauksia, joista Maria Turquandin hotellihuonekuolema ei jätä häntä rauhaan. Myös nykyajan rikokset kiinnostavat häntä, ilmeisen ikuisesti. Rebusin pitkä ja omituinen suhde rikollispomo Iso-Ger Caffertyyn auttaa häntä tunkemaan mukaan tutkintaan, jota rikoskomisario Siobhan Clarke ja Malcolm Fox selvittävät; Clarke Edinburghin poliisin ja Fox Gartcoshiin Glasgown liepeille sijoitetun ”skottikeskuspoliisin” palkkalistoilla.

Entinen poliisi ja nykyinen portsari löytyy kuolleena heti juteltuaan Rebusin kanssa. Rikollisten lakimies katoaa. Darryl Christie, sarjasta jo aiemmin tuttu rikollismaailman nousukas, hakataan kotiovellaan. Foxin sisko on rahapelikoukussa. Hämäräperäisten rahojen tutkiminen johtaa veroparatiiseihin. Rankin saarnaa hetken brittiläisestä rahanpesusta ja kaikki liittyy kaikkeen.

Vaikka juoni on mutkikas ja uskottavuuden rajoilla mennään, on uusin Rebus-suomennos sujuva, luotettava ja suositeltava dekkari. Pientä kustantajaa tulee kiittää pitkän sarjan tuomisesta suomenkielisten lukijoiden ulottuville.

Rankin on kirjoittanut myös kaksi erillistä Malcolm Fox -romaania, joita ei ole (vielä) suomennettu, sekä ainakin kolme romaania salanimellä Jack Harvey. Televisiostakin tuttu (sekä John Hannahin että Ken Stottin näköisenä) Rebus seikkailee myös viime vuonna ensi-iltansa saaneessa näytelmässä Rebus: Long Shadows, jonka Rankin on kirjoittanut yhdessä Rona Munron kanssa.

 

Synkempi Solsidan

Solsidan, hyvintoimeentulevien asuinalue Tukholman vieressä Nackan kunnassa, on monille tuttu samannimisestä suositusta tv-sarjasta, joka on komedia. Liza Marklundin dekkarissa Ajojahti (Otava, 2013; Lyckliga gatan, 2013, suomentanut Kari Koski) Solsidan ei ole hauska paikka, vaan kätkee synkkiä salaisuuksia. Paikallista poliitikkoa Torsten Lerbergiä kidutetaan julmasti ja hänen vaimonsa Nora katoaa.

Kvällspressenin toimittaja Annika Bengtzon kirjoittaa tapauksesta apunaan yllättävän noheva toimitusharjoittelija, joka kuuluu lehden omistajasukuun. Kotonakaan Annikalle ei mene niin surkeasti kuin joskus aiemmin, vaikka uusperheessä omat ongelmansa onkin. Annikan aina yhtä inhaksi kuvattu narsistinen ex-mies kärvistelee itsekeskeisyydessä ja -säälissä omalla tahollaan. Annikan esimies, päätoimittaja Anders Schyman joutuu hurjaan julkisuuden riepotukseen aikoinaan tekemänsä palkitun dokumentin vuoksi. Keskusrikospoliisissa Solsidanin tapaus on Annikalle tutun Nina Hoffmanin kontolla.

Siinä ainekset rikosromaaniin, jossa Marklund jälleen kerran raottaa kansankodin pimeää puolta: poliittista kähmintää ja vallan väärinkäyttöä. Samalla valotetaan myös journalismin murrosta tilanteessa, jossa sosiaalinen media määrää tahdin ja vauhdin. Aiheita ja asiaa on paljon, mutta melko pintapuoliseksi jää suurten teemojen käsittely – esittelyksi.