Avainsana-arkisto: ravintolat

Suomalainen rautarouva

Tuskin kovin moni muu on onnistunut itse kutsumaan itsensä presidentin itsenäisyyspäivän juhliin.

Teemu Luukka on kirjoittanut yhteen teokseen sekä huiman suomalaiselämäkerran että New Yorkin historian. Teos New Yorkin uhmatar – Tyyni Kalervon ja ikonisen metropolin tarina (Otava, 2018; 400 sivua) on alaotsikkonsa mukaisesti sekä Tyynin (o.s. Hyryläinen, 1900-1993) että ”maailman pääkaupungin” elämäkerta.

Lyhyesti sanottuna kyse on köyhistä oloista lähteneen suomalaistytön tie legendaariseksi newyorkilaisravintoloitsijaksi. Käsittämättömällä pelottomuudella nuori kielitaidoton nainen matkusti yksin Kanadaan ja laittomasti edelleen rajan yli Yhdysvaltoihin. Kovalla raatamisella ja järjettömällä säästäväisyydellä hän kohosi piiasta, kokista, siivoojasta ja hierojasta menestyneeksi monialayrittäjäksi.

Keittiön takana on pieni huone, johon Tyyni majoittuu yli 25 vuodeksi, vaikka liiketilaksi määritellyssä talossa ei saisi asua.

Tyyni eli Mrs K oli ristiriitainen nainen. Hän omisti eritasoisten kansanravintoloiden ja yökerhojen lisäksi Yhdysvalloissa maatilan, majatalon ja jopa kokonaisen kerrostalon, ja myös Suomessa lopulta useita kiinteistöjä, mutta nukkui itse suurimman osan elämästään baariensa takahuoneissa. Hänellä oli lopulta paljon varoja, mutta hän nuukaili melkein kaikessa. Hän tuli itse työväenluokasta, mutta kohteli silti palkollisiaan huonosti. Hän oli säästäväinen, jopa saita, mutta myös valtavan antelias ja suuri hyväntekijä. Hän avioitui ja sai lapsen, muttei asunut perheensä kanssa. Hän eli New Yorkissa 23-vuotiaasta kuolemaansa saakka, muttei koskaan oppinut kunnolla englantia, vaan puhui finengelskaa. Hän oli peloton ja suora, mutta myös huijasi ja petkutti — etenkin verottajaa.

Tyyni antaa ihmisten juoda itsensä kovaankin humalaan. Häntä eivät meteli ja hurjakaan meno häiritse, mutta rettelöitsijät hän taltuttaa hetkessä vaikkapa vääntämällä niskan hermoratapisteistä. Jos muu ei auta, hän hakkaa asiakkaita pesäpallomailalla. Hän osaa huutaa tavalla, joka saa tajuttomankin tottelemaan. Jos asiakas sammuu baaritiskille, Tyyni kaataa ammoniakkia rättiin ja tunkee sen asiakkaan naamaan.

Kirjasta välittyy kuva ihmisestä, jota ei voi lokeroida, ja jota kukaan ei kenties tuntenut kovin hyvin. Hän oli poikkeusyksilö, josta itsekseen pärjääminen saattoi tehdä niin kovan, ettei pintaa syvemmälle päässyt kukaan.

Tyyni halusi arvostusta ja saikin sitä, mutta monille sovinnaisesti ajatteleville Tyyni oli epäilyttävä ja vieroksuttava henkilö.

Persoonallisen (lue: ei kovin miellyttävän mutta varsin kiinnostavan) rautarouvan elämäkerran ohessa kirja kertoo New Yorkin vaiheista samana aikana. (Näissä osioissa on käytetty niin huteraa kirjasinta, että lukeminen oli hieman vaikeaa.) Ne luovat kiinnostavan ja tärkeän taustan sille maailmalle, johon Tyyni Kalervo oman pienen valtakuntansa loi. Molemmat osiot ovat paikoin liiankin yksityiskohtaisia, mikä hieman väsytti ja sai aina välillä lukemaan jotakin aivan muuta. Kenties väsymystä aiheutti myös Mrs K:n huima työtahti ja vähäinen unenmäärä.

He sopivat, että Kekkonen tulee Little Finlandiin. Vierailu on tarkoitus järjestää 25. päivä. Tyynillä tulee hirveä kiire. Aikaa on kolme päivää, joiden aikana ravintola pitää laittaa kuntoon, ruuat tilata ja käyntikortit tehdä. Tyyni nauttii. Kiire on ihan parasta mitä hän tietää.

Teemu Luukka työskenteli Tyynin baarissa muutamia vuosia. Hän on haastatellut kirjaan Tyynin poikaa sekä entisiä alaisia ja tuttavia.

Mainokset

Tavallaan trilleri, oikeastaan ruokaromaani

Pirjo Hassisen romaanin Sano että haluat (Otava, 2009) voisi lajitella moneen lokeroon: ihmissuhderomaani, jännitysromaani, trilleri, perheromaani, kehitysromaani, mustasukkaisuusdraama, ruokaromaani…

Päähenkilöitä on kolme. Yksi heistä, Essi, katoaa. Essi on ravintola Ruislinnun kokki. Kun katoamisesta ilmoitetaan Essin esimiehelle, keittiömestari Jimille, menee mies kovin sekaisin. Jimin psykologivaimo Laura huolestuu ja kummastuu – ei Essistä, vaan siitä, miten paljon nainen näyttää Jimille merkitsevän.

Laura haaveilee omakotitalosta ja kolmannesta lapsesta. Jimillä on toisenlaisia unelmia ja ne hän jakaa Essin kanssa. Sekä Jimin että Essin lapsuudessa on outoja, selvittämättömiä asioita. Puhumattakaan Essin seksiriippuvaisen poikaystävän taustoista.

Romaani liikkuu kahdella aikatasolla, joista toisessa eletään aikaa Essin katoamisesta eteenpäin. Siinä Laura toimii kertojana ja tapahtumat nähdään hänen kauttaan. Toisella tasolla eletään aikaa ennen Essin katoamista ja siinä Essi on pääosassa. Aikatasot kohtaavat lopussa, kun arvoitus ratkeaa.

Hassinen kirjoittaa kaunista, selkeää kieltä. Romaanin tapahtumat etenevät kuin omalla painollaan, pakottamatta, vaikka rönsyjä on välillä hieman liikaakin. Romaanin ihmiset elävät lähellä toisiaan, mutta kuitenkin jokainen kuin omassa kuplassaan. Kaikilla on liikaa salaisuuksia ja liikaa kipupisteitä. Lauraa ja Jimiä yhdistävät pojat ja velka. Essiä ja Jimiä yhdistää halu tehdä ruokaa parhaista mahdollisista aineksista parhaalla mahdollisella tavalla. Rakkautta on monenlaista.