Kauriinjäljet murhapaikoilla

Nobel-palkitun Olga Tokarczukin romaanissa Aja aurasi vainajain luitten yli (Otava, 2020; Prowadź swój pług przez kości umarłych, 2009; suomentanut Tapani Kärkkäinen; 255 sivua) eletään puolalaisessa kyläpahasessa lähellä Tsekin rajaa.

Minäkertoja Janina, entinen siltainsinööri ja englanninopettaja, huolehtii talvisin kesänaapuredensa asunnoista ja uppoutuu astrologiaan, kääntää nuoren ystävänsä kanssa William Blaken runoja ja seuraa eläinten elämää ympärillään.

– Meillä on maailmankatsomus, niillä on maailmanaistimus. Ymmärrätkö?

Kun Janinan naapuri kuolee, hän yrittää tunkeutua mukaan rikostutkintaan. Pian ruumiita löytyy enemmänkin, kaikki metsästysseuran porukkaa. Ruumiiden löytöpaikoilla on runsaasti metsäkauriiden jälkiä. Ovatko eläimet käyneet surmapaikoilla kuoleman jälkeen vai ryhtyneet kostotoimiin?

Nyt tajusin, miksi passitorneja, jotka muuten muistuttavat keskitysleirien vartiotorneja, kutsutaan täälläpäin saarnastuoleiksi. Saarnastuolissa ihminen asettuu toisten Olentojen yläpuolelle ja antaa itselleen oikeuden päättää niiden elämästä ja kuolemasta.

Ominaiseen tapaansa kirjailija yhdistelee realistista kerrontaa ja fantasiaa, viljelee vinksahtanutta huumoria, sovittelee arkielämäkuvauksen, kuten vaikkapa ruokaostosten tai räystään korjaamisen, kanssa samaan pakettiin faabeleita ja horoskokooppeja sekä uskontokritiikkiä ja eläinaktivismia.

Romaani on hauska ja hurja, jonkinlainen dekkariparodia, jopa eräänlainen ekotrilleri, mutta tämä naapureitaan tarkkaileva ja heistä heitä itseään ennemmän tietävä neitimarple osoittautuu lopulta aivan omanlaisekseen tapaukseksi.

Tappamisen ylistäminen on pahuutta. Niin yksinkertaista se on.

Kadonneet

Maan nielemät (Icasos, 2020; 208 sivua) on jo kuudes Marja-Sisko Aallon dekkari. Sarjan nimihenkilö Anette Savolainen jää nyt lähes sivuosaan, kun hänen työparinsa, kahviratti Aatu Heiskanen nousee päärooliin sekä poliisina että perheenisänä.

Selvitettävänä on katoaminen. Lenkillä ollutta Herkko Niemistä etsitään Kuopion pohjoispuolelta Paasisalosta, Toivalasta ja Vuorelasta.

Aallon tyypilliseen tapaan nykyajan rikostapaus kytkeytyy jollain tapaa myös kauas menneisyyteen, tällä kertaa Toivalan taisteluun, jossa eversti Sandelsin joukot puolustivat Ruotsi(-Suome)a Venäjän joukkoja vastaan. Se käytiin Suomen sodan aikana kesä-syyskuussa 1808. Miten Niemisen katoamiseen liittyy senaikainen sotamies Hulukonmäen Jööranni?

Aatulla on ongelmia uusien naapureiden kanssa. Hänen poikansa on saanut kastelahjaksi rantatontin, jonka omalaatuisilla naapureilla tuntuu olevan paljonkin uusia tulokkaita vastaan.

Anetten ja Aatun vakiosiviiliapulaisen Herman Harviaisen menehdyttyä sarjan edellisessä osassa auttaa Anettea ja Aatua tällä kertaa erikoinen pastori Perkiö laajan oppineisuutensa avulla. Etenkin edeltäjäänsä, todelliseen vanhan ajan herrasmieheen, rinnastettuna hän on harvinaisen tökerö tyyppi. En tiedä, onko hänen hahmonsa tarkoitus olla hauska, mutta minua vain ärsytti.

Maan nielemät on kelpo dekkari, sujuva ja viihdyttävä, joskaan erityisen jännittävä.

Dekkariviikko 2020: Kaksoiskierre

Tiina Raevaaran Kaksoiskierre (Like, 2020; 259 sivua) on geenitutkimuksen maailmaan sijoittuva psykologinen jännitysromaani.

Tarinan keskiössä ovat kimeerit. Kimeeri eli khimaira eli kimaira eli harhama on eliö, jonka solut ovat peräisin vähintään kahdesta hedelmöittyneestä munasolusta. Kimeerillä on siis ainakin kaksi geneettisesti erilaista solukantaa.

Romaanin minäkertoja Eerika on kahdeksan vuotta sitten tehnyt väitöskirjaa kunnianhimoisen professori Pajusuon kimeeriprojektissa. Siitä kesken kaiken luovuttuaan Eerika on sittemmin elellyt hissuksiin kouluikäisen tyttärensä Tuulikin ja ystävänsä Kristiinan muodostamassa perheessä.

Tuulikkiin liittyvän salaisuuden avulla professori Pajusuo kiristää Eerikan takaisin kimeeriprojektiinsa. Suostumista pyyntöön olla mukana edes kolmisen viikkoa joulukuun alusta jouluun asti on mahdotonta selittää Kristiinalle, joka tuntee välirikon taustat. Ystävällä on kuitenkin omat salaisuutensa. Näin lapsuudenkokemusten yhdistämien naisten välille muodostuu kauhun tasapaino.

Kertomus käynnistyy hitaasti, koska geenitutkimuksellinen ja henkilöhistoriallinen taustoittaminen vaativat tilaa. Hieman ennen puoltaväliä synkän joulukalenterin vauhti kiihtyy. Lopulta tarina enemmän pelottaa kuin jännittää.

Tällä viikolla eli 8.-14.6. vietetään jälleen perinteistä Dekkariviikkoa ja myös tänä vuonna myös monet kirjabloggaajat ovat mukana. Kirjablogien tämänvuotista dekkarien teemaviikkoa emännöi Luetut.net-blogin Mari.

dekkariviikkologo2020