Robert Thorogoodin dekkari Kuolema kylässä (Siltala 2022; Death comes to Marlow, 2023; suomentanut Hilkka Pekkanen; 383 sivua) on jatkoa mainiolle Thamesjoen murhat-dekkarille.
Varakas aatelismies kuolee häidensä aattona Thamesjoen varren pikkukaupungissa erikoisella tavalla. Mies löytyy lukitusta työhuoneestaan painavan kaapin alta. Onko kyseessä karmea onnettomuus vai ovelasti toteutettu murha?
Sitten paljastuu, että uusin testamentti on kadonnut. Kuka perii omaisuuden? Miten käy aatelisarvon? Viittä vaille vaimo, aikuinen huithapeli poika, vastuuntuntoinen tytär ja ex-vaimo ovat kaikki epäilyttäviä, mutta poliisi päättää, että kyseessä oli onnettomuus.
Toista mieltä on terävä vanharouva Judith Potts. Hän onnistuu vakuuttamaan myös ystävänsä, kirkkoherran vaimon Becks Starlingin ja koirienulkoiluttaja Suzie Harrisin, joten he ryhtyvät taas amatöörietsivähommiin.
Tällä kertaa heitä uskoo heti myös rikosylikonstaapeli Tanika Malik, joka sarjan edellisessä osassa sijaisti pomoaan murhatutkinnan johdossa. Pahaksi onneksi esimies on nyt palannut töihin ja määrännyt Tanikan paperihommiin.
Toinenkin murha ennättää tapahtua ennen kuin monimutkainen tapaus selviää.
Thorogood jatkaa perinteistä pehmodekkariperinnettä ansiokkaasti ja kepeällä otteella, vaikka paikoin sivalteleekin brittiläistä luokkayhteiskuntaa sanan säilällä.
Michael Bennett (Ngati Pikiao, Ngati Whakaue) on uusiseelantilainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja kirjailija, jonka ensimmäinen suomennettu teos on rikosromaani Viattomien veri (Like, 2023; Better the blood, 2022; suomentanut Kirsi Luoma; 303 sivua). Se on tietääkseni ensimmäinen lukemani maorin kirjoittama kirja.
Romaani sijoittuu nykyaikaan ja Uuden-Seelannin/Aotearoan suurimpaan kaupunkiin, monikulttuuriseen Aucklandiin, jossa alkaa tapahtua outoja murhia. Tekijä jättää viestiksi perinteisen maorien korun, spiraalikuvion. Ensimmäisen uhrin yhteyteen yhden, toisen kaksi ja niin edelleen.
Prologinomainen alkuluku sijoittuu vuoteen 1863. Silloin kuvataan tarinan keskeinen johtolanka, dagerrotyyppi (valokuva, jossa kuva tallennetaan valoherkälle hopeoidulle kuparilevylle), jossa kuusi brittisotilasta poseeraa taustallaan puuhun hirtetty, käsistään ja jaloistaan sidottu, maoripäällikkö.
Pian käy ilmi, että joku kostaa kuvan sotilaiden jälkeläisille ties kuinka monennessa polvessa. Hän uskoo toteuttavansa utua, eräänlaista tasapainon lakia, mutta päätyykin verikostoon.
Maoripoliisit lähetettiin hajottamaan maorien protestileiriä. Maoripoliisit komennettiin retuuttamaan pois rauhanomaisia maorimielenosoittajia.
Tapausta tutkiva poliisietsivä Hana Westerman on maori, jonka niin oma heimo kuin hän itsekin sisimmässään on tuominnut petturiksi. Hanan henkinen ahdinko karmaisevan tapauksen parissa on uskottavaa. Hänen elämänsä on ristiriitaista niin poliisina, maorina, esimiehensä entisenä vaimona kuin särmikään teinityttären äitinäkin. (Toisin kuin takakannessa väitetään Hana ei ole yksinhuoltaja.)
Bennett kertoo dekkarin keinoin vuosisatojen alistamisen ja väkivallan psykologisista seurauksista niin murhaajan kuin murhia tutkivan poliisinkin kautta. Vauhdikkaan ja jännittävän tarinansa avualla hän kuvaa kolonialismin pitkiä ja julmia seurauksia.
Kun Te Tiriti o Waitangi (Treaty of Waitangi, Waitangin sopimus) allekirjoitettiin vuonna 1840, Britannian valtio piti sitä kätevänä sepitteenä. Tilapäisratkaisuna. Esivanhempiemme ei ollut tarkoitus säilyä hengissä, se ei kuulunut brittien suunnitelmiin. … Sopimuksen allekirjoittamisen aikaan maoreja oli lähes satatuhatta, brittiläisiä uudisasukkaita vain parituhatta. … Vuonna 1900 meitä oli 35 000…
Waitangin sopimuksen tarkoituksena oli siirtää rauhanomaisesti kaikki valta maoreilta Britannialle. Sopimus käännettiin maorin kielelle, ja siitä lähetettiin kopioita allekirjoitettavaksi eri heimopäälliköille. Sopimus oli kuitenkin erilainen englanniksi ja maoriksi. Vasta 2000-luvulla maorien korvausvaatimuksista on tullut poliittinen kysymys Uudessa-Seelannissa.
Maorit olivat valmiita jakamaan omastaan maapallon toiselta puolelta saapuneille tulokkaille. … Kun heimoille valkeni, että ne olivat luovuttaneet pois perinteiset maansa, oli jo myöhäistä.
Bennettin dekkari on monin tavoin erinomainen. Tarina etenee sujuvasti, henkilöt ovat kiinnostavia, taustatarina on koskettava ja tärkeä. Pidin myös siitä, että tekstissä käytetään myös maorin kielen sanoja ja että ne käännetään ja tarvittaessa käsitteet myös selitetään.
Toivottavasti tapaan Hana Westermanin vielä uudelleen, vaikka se tämän teoksen lopun perusteella vaikuttaakin epätodennäköiseltä.
Simone Buchholzin Chas Riley -sarja ei kuulu tavanomaisimpien rikoskirjojen kastiin ja onkin siksi vallan loistavaa luettavaa niin dekkarien ystäville kuin niihin epäilevästi suhtautuvillekin.
Hotel Cartagena (Huippu, 2022; Hotel Cartagena, 2019; suomentanut Anne; Kilpi; 281 sivua) on sarjan viides suomennos. Tällä kertaa kyseessä on panttivankitilanne.
Kolmekymmentäseitsemän ihmistä. Me kymmenen, sitten kaksi baarimikkoaja heidän naispuolinen kollegansa, huoltomies, lisäksi vielä kaksi todella nuorta miestä, jotka ovat olleet koko ajan yksin, neljä noin kolmekymppistä tyyppiä, joiden naiset lähtivät, kaksi keski-ikäistä miestä ja yksi nainen, joka näyttää kuuluvan toiselle edellä mainituista miehistä, ja sitten vielä kaksi tyyppiä kalliissa puvuissaan. Plus kaksitoista sieppaajaa. Tämä on asetelma. Tällä pelataan.
Takaumissa nuori Henning Garbarek nousee 1980-luvulla Hampurin satamassa Kolumbiaan lähtevään laivaan. Cartagenassa hän päätyy juhliin, joiden jälkeen koko elämä muuttuu. Hän on rikollisten armoilla. Vuosikymmenten kuluttua koittaa koston hetki.
Saksalainen ja kitara. Muusikko, baarinpitäjä, hyvä aviomies ja isä. Koko kaupunki tuntui pitävän hänestä, ja usein hän unohti, kenelle hän itse asiassa työskenteli ja mihin aineeseen hän oli kätensä liannut.
Hän ei ajatellut koskaan irrottautuvansa. Eihän hän ensinnäkään ollut oikeasti edes mukana. Ja toisekseen huumekaupasta ei irrottauduttu, …
Korkean rakennuksen huipulla hotellin baarissa samaisessa satamassa vietetään etsivä Fallerin syntymäpäivää ja mukana on myös syyttäjä Chas Riley. Kaksitoista aseistautunutta miestä ottaa panttivangeikseen baarin henkilökunnan ja asiakkaat. Kuka tai ketkä seurueesta ovat heidän kohteensa?
Ulkopuolella poliisien keinot ovat vähissä, mutta myös baarin dramaattisessa asetelmassa poliiseilla, syyttäjästä puhumattakaan, on sivustaseuraajan asema. Onko juhlista myöhästyneellä Ivo Stepanovicilla mitään keinoa vaikuttaa tilanteeseen?
Napakalla ja omalaatuisellaan tyylillään Buchholz on jälleen luonut huikean romaanin, jossa kaikki on kohdallaan. Ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Jopa runollinen kuumehourekohtaus on täysin paikallaan tässä erikoislaatuisessa rikostarinassa.
Oi. Klatsche on tullut kyytiin. Hän istuu vieressäni.
tai siis en sinusta, hän sanoo. ei sinusta voi kukaan pitää huolta sinähän tee joka tapauksessa mitä haluat rakkaudestamme yritin pitää huolta ja miten yritinkään miten taistelinkaan uudelleen ja uudelleen mutta sitten aina sinä ja sinun liekehtivä jäämiekkasi seisoin hiljaa paikallani torjuin iskut en väistänyt
Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.
Tuulevin lukublogi 