Rikosten aikaa

Luin loppuvuodesta 2016 viisi Crime Timen kustantamaa kotimaista rikosromaania. Pikku enkeli (213 sivua) näyttää kannen perusteella nuortenkirjalta, muttei ole. Se on tuotteliaan Tapani Baggen uuden Elvira Noir -sarjan aloitusosa. En oikein ymmärrä, miksi Loviisasta on pitänyt tehdä Elvira, mutta sen nimisessä pikkukaupunsissa komisario Sundman kumppaneineen -- jotka menivät mielessäni aluksi keskenään jotenkin sekaisin -- selvittää… Continue reading Rikosten aikaa

Mykkä todistaja

Äänet (Atena, 2016; Stimmen, 2015; suomentanut Anne Mäkelä; 406 sivua) on Ursula Poznanskin Salzburgiin sijoittuvan Beatrice Kaspary -dekkarisarjan kolmas osa. Pohjois-Salzburgin sairaalan psykiatrian osastolla on tapahtunut murha. Harhainen potilas on löytänyt osaston uusimman lääkärin tutkimushuoneesta nukutusainetta veressään, metallitanko kurkussaan ja värikkäin muoviveitsin koristeltuna. Todistajien kuulustelu on hankalaa. Lääkärit suojelevat sairaalan mainetta, ja omaansa, sekä varjelevat… Continue reading Mykkä todistaja

Nimi on enne?

Rahtari (Crime Time, 2016; 375 sivua) on Seppo Jokisen 21. Komisario Sakari Koskisesta kertova rikosromaani. Kirja ilmaisi mukaansa heti alkuriveillä ja luin sitä lähes ahmien, muttamutta... Rahtarin juonikuvio on melkoisen uskomaton. Koska vältän (ehkä liikaakin) juonipaljastuksia, en kerro siitä paljonkaan. On kaksi rinnakkaista tarinaa. Koskisen ryhmän työnä on tutkia kahta lähes samanaikaista väkivaltarikosta: Hervannan lenkkipolun… Continue reading Nimi on enne?