Sieppaus

Mary Kubican Good girl : kunpa tietäisit (HarperCollins, 2015; The Good Girl, 2014, suomentanut Meri Ala-Tauriala; 411 sivua) muistuttaa toisaalta jonkin verran Gillian Flynnin Kilttiä tyttöä, johon verraten sitä on markkinoitu, mutta toisaalta ei lainkaan. Nyt ei ole kyse kahden säkenöivän ihmisen parisuhteesta eikä moninkertaisesta huijauksesta, vaan särkyneistä ihmisistä, karuista ihmissuhteista ja kostosta.

Colin Thatcher, pikkurikollinen, sieppaa kuvaamataidonopettaja Mia Dennettin baarista, kun naisen poikaystävä tekee oharin. Mian isä on arvonsatunteva tuomari, joka ei pidä nuoremman tyttärensä uravalinnasta, eikä isänsä jalanjälkiä seuraava isosisko tai vaitelias Eve-äitikään ole tiivistä yhteyttä Miaan pitänyt. Toki hänet silti pitää löytää, päättää etsivä Gabe Hoffman. Lunnasvaatimuksia ei kuitenkaan kuulu, sillä toimeksiantonsa vastaisesti Colin piilottaa Mian metsämökkiin sen sijaan, että luovuttaisi tämän työn tilanneelle pahikselle.

Tarinaa kertoo kolme henkilöä: Eve Dennett, Gabe Hoffman ja Colin Thatcher. Siinä vuorotellaan kahdella eri aikatasolla, jotka ovat aiemmin — eli ennen Mian löytymistä ja kotiinpaluuta — ja myöhemmin. (Jostain syystä sanojen aiemmin ja myöhemmin N-kirjain on painettu kirjassa peilikuvina eli И.) Välissä on aika, jonka Colin ja Mia viettävät metsämökissä. Silloin moni asia muuttuu.

Teos on rikosromaani, mutta myös ihmissuhderomaani. Vaikka loppukoukku ei täydellisesti yllättäisikään — vihjeitä riittää — on juoni kelvollisen kekseliäs. Henkilöt jäävät ohuenpuoleisiksi, mikä tuntuu jälkikäteen oudolta, kun ajattelee, miten paljon heidän välistään toimintaa ja toimimattomuutta kuvataan, etenkin Colinin ja Mian pitkiä päiviä eristyksissä kaikesta muusta. Kertojana Kubicalla ei ole Flynnin lahjakkuutta.

(MIeli tekisi vähän moittia paikoin hieman huolimatonta suomennosta, mutta HarperCollinsin nälkäpalkkioista lukeneena en raaski.)

Ihmissuhdetarinalla kehystetty hyytävä tragedia

Tony & Susan (Avain, 2011; suom. Mari Janatuinen) on Austin Wrightin (1922-2003) alun perin vuonna 1993 ilmestynyt romaani romaanissa. Tony on Susanin lukeman kirjan päähenkilö. Susan siis lukee kirjassa kirjaa Tonysta, kirjaa nimeltä Yön eläimet.

Susan on keski-ikäinen opettaja ja kirjan – tai oikeastaan käsikirjoituksen – on kirjoittanut hänen entinen miehensä Edward. Susan ei ole pitänyt Edwardin kirjoittajanlahjoja kummoisina, mutta nyt hän joutuu käsikirjoituksen pauloihin. Kyseessä on julma trilleri, jossa matematiikan professori Tony Hastings lähtee vaimonsa ja teini-ikäisen tyttärensä kanssa automatkalle, jolla asiat menevät järkyttävästi ja peruuttamattomasti pieleen. Tony joutuu vieraaseen, omalakiseen maailmaan, jossa hän on voimaton.

Tony & Susan on psykologisen ja väkivaltaisen trillerin sisältävä kirjoittamisen ja lukemisen analyysi ja samalla parisuhdemuistelma. Se pohtii suuria kysymyksiä kuten elämän mielekkyyttä, koston oikeutusta, ihmissuhteiden vaikeutta ja pienten päätösten kauaskantoisia seurauksia.

Usein kehyskertomusrakenne on vain kikka, mutta tässä romaanissa ratkaisu toimii hyvin, koska yksi sen teemoista on lukeminen; lukemisessa erityisesti se, miten siinä samaan aikaan sekä irtoaa omasta nykyhetkestään kirjan maailmaan että tuo oman itsensä ja elämänkokemuksensa lukemaansa, peilaa itseään siinä.

Irrottelua

Leena Lehtolaisen uusin romaani Henkivartija (Tammi, 2009) on romanttinen vakoilujännäri, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Lehtolaisen teksti kulkee taas kuin parhaimmissa Maria Kallio -sarjan dekkareissa ilman pakkoa ja kireyttä. Juoni on mutkikkaan mielikuvituksellinen ja henkilöhahmot oletettavasti tarkoituksellisen stereotyyppisinä varsin herkullisia.

Päähenkilö on nimeltään Hilja Ilveskero, iältään reilu kolmikymppinen ja ammatiltaan henkivartija. Tapahtumat alkavat Moskovassa, jossa Hilja – Yhdysvalloissa oppinsa saanut kovan luokan ammattilainen – periaatteensa vuoksi hylkää vartioimansa Anita Nuutisen, suomalaisen liikenaisen. Uskottavaa? Ehkei. Perusteltua teoksen sisäisessä maailmassa? Kyllä.

Ilman vartijaansa jäänyt Nuutinen löydetään pian tapettuna eikä suutuspäissään irtisanoutunut Hilja muista reilun puolen vuorokauden tapahtumista mitään. Hänen on siis todistettava oma syyttömyytensä paitsi poliisille myös itselleen. Hilja palaa Suomeen ja saa pian kannoilleen paitsi omalaatuisen rikoskomisaario Laition myös salaperäisen ja kiehtovan David Stahlin. Kenen palveluksessa Stahl on? Voiko edes poliisiin luottaa? Uhkaako Hiljaa ”vain” Nuutisen venäläinen ex-kumppani Paskevich? Miten isoihin kuvioihin Hilja oikeastaan on sotkeutunut?

Kun Hilja sitten saa paikan vihreän kansanedustajan turvanaisena, ei hänellä ole enää varaa virheisiin. Uuden työn kautta alkavat selvitä myös rikosvyyhdin valtavat panokset sekä poliittisuus ja kansainvälisyys. Samaan aikaan keritään auki myös Hiljan menneisyyttä – tapahtumia, jotka johtivat erikoiseen lapsuuteen ja nuoruuteen enon hoivissa Kaavin korvessa – sekä ilvesintomieltä.

Lehtolainen on hyvässä vedossa ja irrottelee iloisesti muun muassa hauskoilla nimillä, valehenkilöllisyyksillä, mustalla huumorilla ja rikoskirjallisuuden kliseillä.