Olisipa jo kesä

Kirsi Pehkonen jatkaa viime vuonna alkanutta Jylhäsalmi-sarjaansa elokuun helteisiin ja ukkosiin ajoittuvalla romaanilla Jylhäsalmella salamoi (Karisto, 2018; 197 sivua). En lue juurikaan niin sanottua naisten viihdettä, mutta näiden kesäisten, raikkaan romanttisten ja humorististen kirjojen parissa olen viihtynyt.

Sarjan ”pääosassa” ei ole henkilöhahmo, vaan sarjaa yhdistää paikka, kuvitteellinen itäsuomalainen kylä. Niinpä ensimmäisen osan Riina tavataan vain kerran ohimennen, kun keskushenkilönä on kiinteistövälittäjä Anna Ukkonen, tälläkin kertaa nuori nainen. Hän asettuu elokuun alussa vuokralaiseksi Haapa-ahon taloon, jonne myös Lontoossa asuvan poikaystävän on suunniteltu saapuvan koko syksyksi.

Toisin käy eikä se ole edes Annalle lopulta yllätys. Lukijalle ei ole sekään, kenen kanssa Anna ryhtyy pian vispilöitä kauppaamaan. Sopivasti mutkia asetellaan matkaan, ettei romanssi etenisi suoraviivaisesti ja tylsästi. Jännittäviäkin hetkiä koetaan — eikä niistä pienin ole kohtaaminen kotihiiren kanssa.

Vilpitöntä maalaisromanttista viihdettä kelpaa lueskella sulavien hankien keskellä kesää odotellessa.

 

P. S: Sitä vähän ihmettelen, että Annaa nimitetään timpuriksi, kun hän auttaa maalaamisessa ja inventaariossa. Ei timpuri ole mikään apulainen, vaan kirvesmies, puuseppä.

Sijaisnäyttelijän seikkailut

David Nichollsin Varamies (Otava, 2014; The Understudy 2005, suomentanut Sauli Santikko; 367 sivua) on kepeä romanttinen brittikomedia kirjallisessa muodossa. Nicholls hallitsee tämän lajityypin, jota on nyt häneltä suomennettu kolmen kirjan verran, läpimurto- ja menestysteos Sinä päivänä mukaan lukien.

Varamiehen päähenkilö on leffakärpäsen nuorena puraisema Stephen C. McQueen, kolmikymppinen, avioeronnut mies, jonka uran huippuja ovat tv-sarjojen vuorosanattomat avustajapestit ja lasten opetusohjelman orava, ja arkipäivää ruumiiden näytteleminen poliisi- ja oikeuslääkärisarjoissa. Kärsivällisen itsepintaisesti ja oudon omahyväisesti hän kuitenkin uskoo vielä saavansa läpimurtoroolin lavalla tai valkokankaalla.

Tehtävä julkkisnäyttelijä Josh Harperin varamiehenä muuttaa Stephenin elämän, sillä sekoilevan tähden juhlissa — joihin luulee menevänsä vieraana mutta onkin pestattu tarjoilemaan — hän tutustuu myös Nora Harperiin, brittisuosikin amerikkalaispuolisoon.

Romaani etenee sujuvasti kommelluksesta ja nöyryytyksestä toiseen. Stephen on surkimus, jolla on alkeelliset asuinolot ja surkea ura, mutta sentään jonkinlainen suhde pikkuvanhaan tyttäreensä ja puhevälit ex-vaimoonsa.

Dialogi ei (ainakaan suomeksi) ole niin sujuvaa kuin se voisi olla, eikä kaikki hauskaksi tarkoitettu aina välttämättä toimi, mutta lajityypissään Varamies on aivan kelvollinen tapaus.