Nukkemestarin salaisuus

Alan Bradleyn toinen Flavia de Luce -dekkari Kuolema ei ole lasten leikkiä (Bazar 2014; The Weed That Strings the Hangman’s Bag, 2010; suomentanut Laura Beck) jatkaa onnistuneesti pikkuvanhan 11-vuotiaan kemistin ja neitietsivän seikkailuja Bishop Laceyn englantilaiskylässä tyylitellyssä 1950-luvun maailmassa.

Nyt Flavialla on selvitettävänä kaksikin kuolemantapausta. Kaikki alkaa kiertelevän nukketeatterin vierailusta, mutta johtaa pian kylän vaiettujen salaisuuksien avautumiseen. Tarina etenee sujuvasti. Vauhtia ja tapahtumia riittää. Henkilöt ja miljööt on kuvattu elävästi. Ajankuva on kohdallaan. Kaikki toimii — tässä todellisuudessa.

Pikkutytöksi Flavialla on runsaasti kirjatietoa ja etenkin uskomaton päättelykyky, jonka avulla hän päihittää niin rosvot kuin poliisitkin. Kotona hän nuorimmaisena kuitenkin jää usein alakynteen isän hajamielisten kasvatusyritysten, isosiskojen ilkeyden ja tällä kertaa myös tädin vaatimusten alla. Lannistumaan tätä sankaritarta ei kuitenkaan saa mikään. Mainio hahmo!

Mainokset

Hyytävä kylä

Andrea Maria Schenkelin Hiljainen kylä (Gummerus 2009) on nopealukuinen kertomus suljetusta pienestä saksalaiskylästä, jossa tarinat lähtevät liikkeelle, kun yhden tilan väki murhataan raa’sti. Vaikka perhe oli sulkeutunut ja omituinen eikä kukaan siitä pitänyt, karmaisee veriteko silti.

Kirja tihkuu jännitystä, salaisuuksia ja menneisyyden painolastia. Tunnelma on raskas ja tiivis. Kirjan ei voi sanoa viihdyttävän, mutta tehokas se on. Vaikka tunnelma on pelottava, on juoni melko yksioikoinen; onneksi kirjailija ei ole turhaan venyttänyt tekstiä tai paisuttanut tarinaa, sillä sitä riittää parahiksi pienoisromaanin verran.

Sodanjälkeiseen aikaan sijoitetun tarinan innoittaja on todellinen,  yhä selvittämätön veriteko 1920-luvulta. Juttu onkin niin karmiva, että sen on melkein pakko perustua todellisuuteen, joka tässä tapauksessa lienee taruakin inhottavampi.