Naistenviikko — Leena

Yksi tietokirjakin mahtuu naistenviikolle. Tai oikeastaan kaksi.

Ravitsemusterapeutti Leena Putkosen Superhyvää suolistolle : herkkävatsaisen elämä kuntoon (Otava, 2016; 174 sivua) on selkeä ja helposti ymmärrettävä teos meille, jotka kärsimme herkästä vatsasta ja ärtyvästä suolesta. Se kertoo — myös omakohtaisesti — elämästä herkän vatsan kanssa ja antaa vinkkejä oireiden hallitsemiseksi FODMAP-ruokavalion avulla. Kirjassa on noin 25 ruokaohjetta. Olen testannut niistä kahta ja hyvää oli; sarvien (kuva) täytettä tosin muutin.

Suomessa käytetään nimitystä FODMAP-ruokavalio, vaikka oikeastaan kyse on low-FODMAPista, sillä juuri tuon lyhenteen takaa löytyviä paksusuolen bakteerien käymisruuaksi erityisen hyvin kelpaavia hiilihydraatteja rajoitetaan. Kyse ei ole mistään ihmedieetistä tai hetkellisestä ruokavillityksestä, vaan tieteelliseen näyttöön perustuvasta pätevästä keinosta hoitaa tämäntyyppisiä ruoansulatusvaivoja, jotka vähintään huonontavat elämänlaatua ja pahimmillaan invalidisoivat.

Samassa yhteydessä esittelen myös toisen oivallisen kotimaisen (low-)FODMAP-ruokavaliokirjan, Reijo Laatikaisen kirjoittaman Herkän vatsan valinnat : suolisto kuntoon ruokavaliolla (Kirjapaja, 2015; 126 sivua). Kirja ei ole omakohtainen niin kuin Putkosen teos, mutta sen sijaan faktapotoisempi. Myös Laatikainen on laillistettu ravitsemusterapeutti, joka on erikoistunut vatsavaivojen hoitamiseen. Tässä kirjassa on runsaasti ruokavaliotietoutta ja noin 20 ruokaohjetta.

Onneksi saatavilla on suomeksi(kin) jo kaksi asiantuntijan kirjaa tästä aiheesta. Lukeminen onnistuu pöntölläkin, mutta onhan mukavampaa, kun vatsaan ei koske eikä päällimmäisin huoli ole aina lähimmän vessan sijainnin selvittäminen. vink

img_0322

Naistenviikon nimipäivät

18. heinäkuuta – Riikka
19. heinäkuuta – Sari, Saara, Sara, Salli, Salla
20. heinäkuuta – Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta
21. heinäkuuta – Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna
22. heinäkuuta – Leena, Matleena, Leeni, Lenita
23. heinäkuuta – Olga, Oili
24. heinäkuuta – Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja

Mainokset

Kanan, broilerin, sian ja lehmän elämä ja kuolema Suomessa

Elina Lappalaisen moneen kertaan palkittu tietoteos Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä (Atena, 2012) on sujuvasti ja asiantuntevasti kirjoitettu teos, jossa käsitellään yleisimpien tuotantoeläinten (kana, broileri, sika, lehmä) kasvatusta Suomessa, usein muuhun Eurooppaan ja muihin länsimaihin verraten.

Lappalainen kertoo faktoja, mutta ilmaisee myös mielipiteensä kertoen esimerkiksi, mistä ostaa oman joulukinkkunsa ja miksi. Hän kuvaa eläinten tehotuotantoa kaunistelematta ja kauhistelematta käyden läpi eläinten elämää ja kuolemaa tila- ja teurastamovierailuihin, eläinlääkärien ja erilaisten tutkijoiden haastatteluihin, julkaistuun tutkimustietoon ja tilastotietoihin pohjautuen. Taustatyöt on tehty hyvin.

Teos on tarkoitettu ajatusten ja keskustelun herättäjäksi, sillä kaikkien meidän on syötävä, ja tehtävä sen suhteen valintoja. Lappalainen haastaa miettimään, millä perusteella valintamme teemme. Ratkaiseeko vain hinta? Onko tuotantomaalla tai -tavalla väliä? Onko meillä tarpeeksi tietoa voidaksemme tehdä sellaisia ruokaostoksia kuin itse haluamme?

Lappalainen toivoo, että kaupoissa olisi vaihtoehtona hyvinvointimerkittyjä tuotteita, joista tietäisi, että eläinten olot ylittävät minimivaatimukset. Nykytilanteessa meidän on mahdoton tietää, millaiselta tilalta tuotteet ovat peräisin, onko makkaraan käytetty liha ilman puudutusta nupoutetusta lehmästä, tuleeko jukurtin maito parteen kytketystä vai pihatossa elävästä lehmästä tai kastroitiinko porsaanleikkeen possu ilman kipulääkettä. Sen sijaan tiedämme, että broilerisuikaleiden raaka-aine eli viisiviikkoisen elämänsä epäyksilönä tuhansien kaltaistensa laumassa vain päätyäkseen ruuaksemme.

Lappalainen ei saarnaa eikä syyllistä, mutta todellisuutta on se, että suomalaistilojen panostukset eläinten hyvinvointiin vaihtelevat hyvästä kelvottomaan. Pelkkä lakien noudattaminen ei takaa, että eläimillä olisi edes kohtuullisen hyvä elämä.

Kirja on asiallinen tietopaketti kaikille suomalaisille, jotka syövät kananmunia, broileria, sianlihaa, naudanlihaa ja maitotuotteita. Kaikista syötäväksi kasvatetuista eläimistä (kasveista nyt puhumattakaan) se ei kuitenkaan kerro. Lupaus ”Tämän kirjan luettuasi tiedät, miten ruokasi on elänyt.” ei siis aivan täyty, sillä harvempi meistä vain juustolla, munilla ja pekonilla elää. Jatko-osassa Lappalainen voisi paneutua muun muassa kirjolohien elämänlaatuun, riisinviljelyn ympäristövaikutuksiin tai tuontitomaattien tuotannon eettisyyteen.