Naistenviikko 2021: Ellen

Ellen Thesleff (1869–1954) oli suomalainen kuvataiteilija, joka omisti elämänsä työlleen. Hänen asuinpaikkojaan olivat Kuopio (lapsuudessa), Helsinki ja Pariisi, mutta ennen kaikkea Firenze ja Ruoveden Murole. Lapsuudenperhe oli hänelle tärkeä läpi elämän. Perhe oli varakas, kulttuurimyönteinen ja koulutusta arvostava, eikä isä Thesleff tehnyt eroa poikien ja tyttöjen välillä, vaan kannusti Ellenin taideopintojen pariin.

Taidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreckin kirjoittamana Minä maalaan kuin jumala : Ellen Thesleffin elämä ja taide (Teos, 2017; 399 sivua ja 32 kuvasivua) on alaotsikkonsa mukaisesti sekä taiteilijan elämäkerta että hänen taiteensa kuvaus. Teos on paneutunut ja yksityiskohtainen, kiehtova ja analyyttinen. Taiteilija tulee lähelle paitsi maalaustensa, grafiikkansa ja luonnostensa kautta myös lukuisissa lainauksissa tavattoman runsaasta kirjeenvaihdostaan sekä valokuvissaan.

Ellen Thesleff oli yksi Suomen ensimmäisistä symbolisteista ja ekspressionisteista, kansainvälisesti merkittävä taidemaalari, omapäinen ja rohkea edelläkävijä aikana, jolloin naisten oli hyvin vaikeaa saada tunnustusta ammattimaisina taiteilijoina. Hän oli lahjakas ja taipumaton taiteen tekijä, omapäinen ja sitkeä nainen, joka kulki miesten vaatteissa ja hiukset lyhyiksi leikattuina maalaustarvikkeet selässään niin Toscanan kukkuloilla kuin Muroleen metsissä ja saarissa, mutta osasi tarvittaessa olla myös tyylikäs kosmopoliittinen verkostoituja.

Firenzessä oli mahdollisuus tutustua sekä uusimpiin taidevirtauksiin että ammentaa taiteen historian mestareiden työstä. Siellä eli ja vieraili paljon eri taiteenalojen ihmisiä kaikkialta maailmasta, ainakin toiseen maailmansotaan asti. Tuntuu oudolta, etteivät Ellen Thesleff ja vain hieman häntä vanhempi Elin Danielson-Gambogi, joka asettui pysyvästi Italiaan, tunnu olleen juurikaan tekemisissä keskenään; onhan heidän täytynyt osua samaan aikaan Pariisiinkin, saati Firenzeen. Toisaalta he tekivät täysin vastakkaiset valinnat uransa ja ihmissuhteidensa kanssa. Ellenin ihastuksen kohde oli teatterin uudistaja ja naistenmies Edward Gordon Craig, jonka kanssa hän oli kirjeenvaihdossa elämänsä loppuun saakka, mutta he eivät olleet millään tavoin taiteilijapari kuten Gambogit.

Schreckin teos on kattava, asiantunteva ja perehtynyt, muttei lainkaan kuiva tai teoreettinen vaan erittäin mukaansa tempaava ja lämpimästi suositeltava.

Dekkariviikko 2016 — taiteellinen tapaus

Nainen parvekkeella (Bazar, 2016; 299 sivua) on Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen tiheätempoinen jännitystarina, jonka keskipisteessä on Albert Edelfeltin maalaus nimeltä ”Nainen parvekkeella”. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1884 Pariisissa sekä nykyaikaan Suomessa ja Pariisissa.

Vuoden 1884 tapahtumat nähdään portinvartijarouva Hortensen silmin. Hän pääsee talossaan seuraamaan läheltä tietyn temperamenttisen suomalaisen taidemaalarin ja tämän perheen — ranskalaisen mallin ja (mahdollisen) vaimon sekä kahden lapsen — elämää.

Nykyajassa dokumenttiohjaaja Salome Virta matkustaa Berliinistä Pariisiin selvittääkseen Nainen parvekkeella -teoksen luonnoksiin ja syntyyn liittyviä salaisuuksia, ja ottaa samaan aikaan kirjeitse yhteyttä suomalaiseen taidekeräilijään A. S. Joenniemeen, jonka uskoo omistavan maalauksen.

Nykyaikaan sijoittuvat tapahtumat kerrotaan Virran ja Joenniemen välisen (sähköposti)kirjeenvaihdon keinoin, sekä minäkerrontana Joenniemen pojan — äkkirikastuneen, Euroopassa huitelevan Tuomaan — näkökulmasta. Hän epäilee Salomea huijariksi ja isänsä alkaneen dementoitua. Isän pyynnöstä hän antaa kuitenkin Salomen asua Pariisin kämpässään, koska pääsee vakoilemaan naista salaa.

Sekä taiteellinen aihepiiri että kirjeromaanin muoto ovat dekkarigenressä melko harvinaisia ilmestyksiä. Sujuvasti etenevässä romaanissa jännitys tiivistyy vähitellen. Eri henkilöiden, eri näkökulmien ja eri aikakausien tekstien tyylit eroavat selkeästi toisistaan. Vähitellen niistä muodostuu aivan toisenlainen tarina kuin aluksi vaikuttaa.

Oksan hyllyltä haastoi Dekkariviikolle