Vaativa. Vaikea. Viestintä.

Näinä valeuutisten, salaliittoteorioiden ja vihapuheiden aikoina on tärkeää, että media välittää tietoa tieteestä. Tiedeviestintä on kuitenkin usein vaikea laji. Kaikista tutkimusaiheista ei ole helppoa viestiä edes tiedeyhteisön sisällä, saati niin sanotuille maallikoille.

…tiedeviestinnän suurimpia haasteita ei kenties olekaan kommunikointi kuuluisan suuren yleisön vaan toisenlaisen akateemisen koulutuksen saaneiden ihmisten kanssa – joko yliopiston sisällä tai sen ulkopuolella.

Sanna Kivimäki: Monitieteisyys – helpommin sanottu kuin tehty

Mari Heikkilän ja Tuukka Tammen toimittama kirjoituskokoelma Viheliäs tiede (Vastapaino, 2020; 234 sivua) kertoo kahdenkymmenen tekstin voimin tutkijoiden ja toimittajien kokemuksista hankalien tiedeaiheiden ääreillä.

Parasta olisi, jos tiedeuutisen tekijällä olisi sen verran aikaa, että voisi heti jutun julkaisemisen yhteydessä liittää siihen myös asiantuntijan arvion uutisen merkityksestä ja luotettavuudesta.

Mari Heikkilä: Teollisuus voi horjuttaa tiedettä

Jutut rokotteista, susista, metsähakkuista tai vaihtoehtohoidoista aiheuttavat vähintään ns. someraivoa, vaikka kirjoitus olisi kuinka puolueeton ja nojaisi tutkimustietoon, sillä nuo aiheet herättävät tunteita. Tunteista kumpuavan viestiryöpyn kohteeksi voi joutua niin tutkija kuin (tiede)toimittajakin.

Tiedejournalismi voi halutessaan olla yhteiskunnallinen voima, joka ei asetu puolustamaan minkään hoitoalan ammattikunnan etuja, vaan pyrkii kertomaan lukijoille tieteellisestä näytöstä luotettavasti ja puolueettomasti.

Hannele Peltonen & Jussi Valtonen: Asiantuntijoiden kiista psyykenlääkkeistä vei toimittajan tulilinjalle

Kirjassa kerrotaan omakohtaisesti muun muassa, miten tiedeviestintä voi epäonnistua, miten se voi herättää vihaa tai katkeruutta ja kuinka se voidaan ymmärtää väärin tahallaan tai vaikkapa vajavaisten taustatietojen vuoksi. Teksteissä myös etsitään keinoja vaikeista tiedeasioista kirjoittamiseen.

Miten puhua tieteestä, kun aihe on poliittisinta politiikkaa?

Mikko Pelttari: Umpikuja metsätiellä

Aihepiirejä on monitieteisyydestä vihapuheeseen, urheilujournalismin uskomuksista uskontoon ja etnisyyteen, terveydestä kielenkäyttöön, somesta metsiin, meriin ja pelloille, musiikista tabuihin.

…isompi periaatteellinen kysymys on, miten tutkijat ja mediat voisivat entistä paremmin lyöttäytyä yhteen huuhaata vastustaakseen tai vallitseviin käsityksiin vaikuttaakseen.

Johanna Vaattovaara: Helsinkiläisen s:n tarina ja median mahti

Selkeä ja ajankohtainen kirja sopii niin tieteestä kirjoittaville tutkijoille, toimittajille ja muille viestijöille kuin meille muille tiedeaiheista kiinnostuille.

Finlandia-voittaja ajatteluttaa

Jussi Valtonen voitti vuoden 2014 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon lavealla romaanillaan He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi, 2014; 559 sivua). Romaani on raskas monin tavoin: runsas, tärkeä, vakava ja yksityiskohtainen. Laaja teos on kuin monta romaania — teemoinaan ei sen enempää kuin fanatismi, medikalisaatio, oikeudenmukaisuus, tieteen vapaus, tutkimusetiikka, ydinperheen kriisi, yksilönvapaus ja yksityisyydensuoja — yhteenkiertyneinä.

Tarina alkaa Helsingissä 1990-luvulla ja loppuu Baltimoressa lähitulevaisuudessa. Keskushenkilöitä ovat neurotieteen professori Joe Chayefski ja hänen lyhytaikainen entinen vaimonsa Alina sekä heidän poikansa Samuel, jota Joe ei ole tavannut sitten varhaislapsuuden. Henkilökuvaus on kauttaaltaan taitavaa — perusteltua, taustoitettua ja päähenkilöiden osalta sisältäpäin nähtyä.

Vaikka romaani on älykäs ja kertoo tiedemaailmasta ja tutkijoista, se ei ole lainkaan vaikealukuinen, vaan mukaansatempaava sekoitus kehityskertomusta, ihmissuhderomaania ja jännitystarinaa mausteinaan kuvaukset kulttuurien tragikoomisisista yhteentörmäyksistä niin kotona kuin työpaikallakin, puolivahingossa alkaneen parisuhteen lohduttomasta puhumattomuuden kierteestä, kuilusta vanhempien ja heidän teini-ikäisten lastensa maailmojen välillä, tiedeyhteisön sisäisestä kilpailusta ja valtapelistä ja paljosta, paljosta muusta.

Elämmekö me jo tässä dystopiassa, jonka Valtonen vakuuttavasti vyöryttää esille: aivoja muokkaavat lääkeaineet, ajatuksemme ja mielitekomme tunnistavat älylaitteet, markkinoiden valta yli tieteen ja etenkin siitä julkaistavien tulosten, kyvyttömyys kuunnella ja keskustella oman totuuden toitottamisen sijaan? Alistuuko, taantuuko ihminen pörssiyhtiöiden tuotteiden — lääkkeiden, laitteiden, pelien ja mediasovellusten — halukkaaksi koekaniiniksi?

Tätä romaania voi takuuvarmasti sanoa ajatuksia herättäväksi.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

EAHIL 2020

Be Open Act Together

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Kirjavinkit

Yli 9000 lukemisen arvoista kirjaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: