Hieno fantasiaromaani

kansikuva

Kudottujen kujien kaupunki (Teos, 2015; 240 sivua) on Emmi Itärannan toinen romaani ja yhtä vaikuttava lukukokemus kuin esikoinenkin.

Kudottujen kujien kaupunki on ankaran Neuvoston korkeasta tornistaan hallitsema epävakaa saari, jota tulvat ja luonnonvarojen niukkuus koettelevat. Jokaisella saaren asukkaalla on määrätty paikkansa: niin kotina kuin työpaikkanakin suuri talo, joka heille on määrätty.

Päähenkilö Eliana on yksi Seittien talon kutojista. Tarina alkaa kun hän löytää pihalta pahoinpidellyn nuoren naisen, jonka käteen on tatuoitu Elianan nimi. Salaisuuksien selvittäminen alkaa tytön nimen selvittämisestä.

Siinä on avuksi Elianan vlei Janos, joka työskentelee Sanojen talossa, ja on salaa opettanut myös Elianan lukemaan. Lukutaidon pitäminen salassa on lähes yhtä tärkeää kuin sen, että näkee unia — saati painajaisia. Neuvoston mukaan unien näkeminen — unirutto — on sairaus ja syy maailman tilaan. Hoidon sijaan unta näkemästä löydetyt tuomitaan Tahrattujen taloon eristykseen ja pakkotyöhön loppuelämäkseen.

Elianan kapinamieli kasvaa, kun hän tajuaa, että Neuvoston koneisto kyllä rankaisee uni-rikoksista, muttei edes tutki pahoinpitelyä. Kiehtovan jännittävä juoni kuljettaa päähenkilön ulos kammiostaan ja kutomosalistaan, pois kutomasta ikuisesti yhtä ja samaa, ainoaa sallittua, kuviota vain jotta sen voisi purkaa ja taas kutoa uudelleen, ja kohti yhä suurempia vaaroja osana kasvavaa vastarintaliikettä.

Juonen kanssa tasaveroinen kehun aihe on Itärannan upea kirjoitustyyli: uudet sanat ja sanojen uudet merkitykset, tutunvieraat nimet, lauseiden ja virkkeiden hyvä rytmi, kiehtovan maailman luominen kielellä, jota on suuri ilo lukea.

Kudottujen kujien kaupunki on enemmän fantasiaromaani kuin esikoisromaani Teemestarin kirja, joka on selkeä dystopia. Elianan tarinassa ei ehkä edes olla maapallolla, meidän maailmassamme, tai missään suhteessa aikaamme. Mutta teemat ovat ikiaikaisia: rakkaus, uskollisuus, valta, yksilönvapaus, vastarinta mielivallan edessä, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus,

Itäranta on kirjoittanut tämänkin teoksensa samaan aikaan sekä suomeksi että englanniksi. Onneksi myös muut kuin me vähäiset suomen taitajat pääsevät nauttimaan tästä hienosta romaanista.

Mainokset

Poika jota ei ollut

Taiteilijanimeä Sjón käyttävän islantilaisen kirjailijan ja muusikon Sigurjón Birgir Sigurðssonin neljäs suomennettu teos Poika nimeltä Kuukivi (Like, 2014; Mánasteinn — Drengurinn sem aldrei var til, 2013; suomentanut Tuomas Kauko; 152 sivua) on lumoava.

On vuosi 1918. Manner-Euroopassa soditaan. Islannissa Katla purkautuu. Itsenäistymisen aattona espanjantauti tavoittaa syrjäisen saarivaltion. Näistä aineksista voisi kirjoittaa paksun historiallisen romaanin, mutta Sjón tekee sen toisin: runollisesti ja symbolisesti, silti kirkkaan selkeästi ja täydellisellä rytmillä.

Orpopoika Máni Steinn Karlsson elää kaupungin varjoissa ja hankkii käyttörahaa miesasiakkailtaan. Kaunis ja saavuttamaton Sólborg Guðbjörnsdóttir, pojalle Sóla Guðb-, ajaa nahka-asussa Indianillaan. Elokuvateatterissa valkokankaan tapahtumat sekoittuvat unelmiin; unissa jatkuvat niin elokuvat kuin unelmatkin.

Tarinaan uppoaa, se vie ja kuljettaa. Vaikka aiheet — orpous, ulkopuolisuus, salailu, pandemia, kuolema — ovat ankeita, kirja ei ole ahdistava, vaan oudosti valoisa. Toki se on myös suorasukainen ja rankka, mutta kirjoitettu niin hienosti, ettei voi kuin ihailla, ja niin omintakeisesti, etten vertailukohtaa löydä. Pieni Islanti on kirjallisuuden suurvalta.

Sota-ajan unohdettu suosikki

Unissakävijän kansi
Päällys: Nina Hausmann-Gulisano

Irja Sallan pääteoksena pidetty Unissakävijä (WSOY, 1988; 7. painos kuudennen lyhennetyn laitoksen mukaan; 1. painos ilmestyi 1943; 584 sivua) on Lisa-Beatan tarina -trilogian viimeinen, itsenäinen osa. Tämä teoksen seitsemäs painos on sen toistaiseksi viimeisin. Ilmestyttyään teos oli hyvin suosittu ja myyntilistojen kärjessä. Unissakävijä on myös dramatisoitu näytelmäksi vuonna 1982.

Kirja kertoo hermoheikkona pidetyn Marjatan, ”tytön jolla ei ole suojelusenkeliä”, lapsuudesta ja nuoruudesta suvaitsemattomassa pohjalaisilmapiirissä, joka leimaa ankara uskonnollisuus. Marjatta on ulkopuolinen unennäkijä ja unissakävijä, poikkeusyksilö, jota ei ymmärretä, mutta joka ymmärtää; jonkinlainen näkymätön lapsi.

Marjatan äiti, Lisa-Beata-trilogian nimihenkilö, on kuollut. Isä Olavi on tytölle sankari, vaikkei hänkään tyttöä hyväksy tai kannusta. Kasvatusmetodina on nujertaminen. Kertomukset langenneista naisista ja huoruudella uhkailu iskostuvat pikkutytön mieleen kohtalonomaiseksi peloksi. Pakopaikkana on oma mielikuvitus, joka pääsee valloilleen luonnossa.

Romaani on samaan aikaan sekä kiihkeän runollinen että psykologisesti tarkkanäköinen lapsuus- ja nuoruuskuvaus. Samalla se kuvaa yhteisöä, jonka puristuksessa päähenkilö ajautuu kohti väistämättömältä näyttävää murhenäytelmää.

Teoksen kieli on paikoin vanhanaikaista, jopa juhlallista. Toisaalta se sopii teoksen unenomaiseen ja runolliseen tunnelmaan, mutta voi myös tuntua raskaalta tai vieraannuttavalta.

Irja Salla (1912-1966) oli oikealta nimeltään Taju Birgitta Tiara Sallinen. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1943 ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran palkinnon vuonna 1945.

logo

Kirjabloggaajien Vanhojen kirjojen päivä 9.4.2014

Kirjabloggaajat viettävät 9.4. Vanhan kirjan päivää esitellen blogeissaan muita kuin uutuuskirjoja. Vanhat kirjat tunnetaan joissain piireissä lähinnä kirjahyllyjä rumentavana roinana, mutta lukijoilleen ne tarjoavat korvaamattomia muistoja, uusia ajatuksia ja muita onnen pipanoita. Kirjabloggaajat haluavat Vanhan kirjan päivällä muistuttaa niistä luetuista ja koetuista kirjoista, joiden parasta ennen -päivä saattaa kirjakaupassa olla jo ohi. Uutuuskirjat saavat paljon huomiota myös blogeissa, mutta tänään on vähän vanhemman kirjan päivä. Kirjabloggarit muistuttavat erityisesti tänään, ettei kirja happane vanhetessaan. Vaikka kirjan elinkaari kaupallisilla markkinoilla on lyhentynyt, löydät vanhemman kirjan kirjastosta.

Nyt lukuviikon keskiviikkona on myös Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä.

Linkit muihin päivän teemaan osallistuviin blogeihin löydät Kirjafsääristä.