Luolalapset

Virve Sammalkorven Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut (Karisto, 2016; 137 sivua) ei ole tyypillisin kirjallisuuspalkintoehdokas, saati voittaja. Mutta Savonia-palkinnon se silti sai. Ansiosta. Minulle kirjan lukemisen aloittamisessa on kaksi kynnystä: Pienoisromaanin mittainen teos on niin sanottua spekulatiivista fiktiota (spefi) ja fyysisesti hieman hankala (kapea, tiukkaan sidottu, pienehköfonttinen, synkkäkantinen). Onneksi jaksoin ylittää kynnykset.… Continue reading Luolalapset

Dekkarisarjan avaus Tanskasta

Pohjoismainen dekkari se vain porskuttaa. Kohtalokas merimatka (Aula & co, 2016; Pigerne fra Englandsbåden, 2015; suomentanut Kari Koski; 380 sivua) aloittaa Lone Theilsin kirjoittaman Nora Sand -sarjan. Nora on toimittaja, tanskalaisen lehden Lontoon kirjeenvaihtaja. Hän löytää vanhantavarankaupasta ostamansa matkalaukun vuorin alta valokuvia nuorista naisista ja kiinnittää huomiota ainoaan, jossa on kaksi tyttöä yhden sijaan, ja… Continue reading Dekkarisarjan avaus Tanskasta

Naistenviikko — Ella

Ei ole Ellan päivä, ei. Mutta Ella Kannisen kirjoittama ja Ofer Amirin kuvaama Ellan Toscana - kyläelämää Italiasssa (Tammi, 2016; 208 sivua) on päivän kirja. Pidin erityisesti sen kauniista kuvista, joiden avulla voi mielikuvituksessaan palata viiniköynnös-, sypressikuja- ja oliivilehtomaisemiin. Tekstiosassa Kanninen kertoo, kuinka aikoinaan päätyi asumaan Italiaan ja miten elää siellä nyt. Hän kertoo arjestaan… Continue reading Naistenviikko — Ella