Dekkariviikko 2022 – Frieda Klein pahassa pulassa

Perjantai mielessä (BlueMoon, 2022; Friday on my mind, 2015; suomentanut Raimo Salokangas, 303 sivua) on Nicci Frenchin (= Nicci Gerrard & Sean French) kahdeksanosaisen viikonpäiväsarjan viides osa.

Thamesissa kelluneella miehen ruumiilla on sairaalaranneke, jossa lukee ”Tohtori F. Klein”. Kyseessä on murha. Rannekkeen ansiosta poliisi etsii psykoterapeutti Frieda Kleinin, joka tunnistaa ruumiin ja huomaa järkytyksekseen tunteneensa uhrin läheisesti.

Pian Frieda on poliisin pääepäilty. Hän päättää paeta ja selvittää itse, kuka murhaaja on. Ystävät luottavat itse- ja omapäiseen Fridaan ja haluavat auttaa, erityisesti aina uskollinen ukrainalainen rakennusmies Josef.

Pakoilu Lontoon turvattomilla alueilla ja muiden poliisin huomiota välttelevien joukossa ei ole turvallista. Ja voiko myös Josefin työkaveriin luottaa?

Entä pystyykö ylikomisario Karlsson auttamaan ystäväänsä?

Sarjassa parasta on edelleen herkkävaistoinen, kiehtova, omalaatuinen ja voimakastahtoinen Frieda, jonka kautta myös monissa eri merkityksissä maanalainen Lontoo herää kirjan sivuilla eloon.

Dekkariviikko 2022 – Rebecka Martinssonin hyvästit

Åsa Larssonin pohjoiseen Ruotsiin sijoittuva romaanisarja, jonka päähenkilö on juristi Rebecka Martinsson, kuuluu naapurimaamme laajan ja laadukkaan rikosromaanitarjonnan ehdottomiin huippuihin. Laaja päätösosa Isien pahat teot (Otava, 2022; Fädernas missgräningar, suomentanut Kirsi Kokkonen; 567 sivua) lopettaa romaanisarjan vaikuttavasti.

Tornionjoen saarelta, ränsistyneestä talosta, löytyy kaksi ruumista. Sisar on viimeisillä kevätjäillä hiihtäen tullut hakemaan varmistuksen hulttioveljen kuolemalle eikä tämän ruumis ole yllätys. Pakastimesta löytyvät toinen vainaja sen sijaan on.

Oikeuslääkärin liki viimeinen teko on todeta kaksi henkirikosta, joista toisen uhri katosi vuonna 1962. Hän pyytää asianajaja Rebecka Martinssonia tutkimaan tapausta. Hän haluaa, että vainajan poika saa tietää, mitä isälle tapahtui, vaikka noin vanha murha onkin Ruotsissa vanhentunut. Rebecka Martinsson aavistaa jo suostuessaan joutuvansa kohtaamaan myös omaan menneisyytensä.

Larsson on taitava juonenpunoja, mutta osaa myös henkilö- ja ihmissuhdekuvauksen sekä hallitsee miljöönluomisen, etenkin ja erityisesti pohjoisen luonnon kuvaamisen.

Jos sarja on ennestään tuntematon, kannattaa aloittaa Aurinkomyrskystä (2005; Solstorm, 2003).

Muuten kelvollisessa suomennoksessa ärsytti toistuvasti käytetty sana ulkolainen (oikein: ulkomainen tai ulkomaalainen).

Etsijä, luopuja, matkaaja

Emilia Kukkala pääsi esikoisromaanillaan Kaiken jälkeen (Into, 2021; 201 sivua) ansaitusti Savonia-palkintoehdokkaaksi. Teos on tieromaani ja matka itseen.

Kolmekymppinen Laina haluaa jättää kaiken. Hän luopuu kodistaan ja työpaikastaan ja lähtee autonrämällään kiertämään Itämerta. Ystävistä ja seksistä, saati autosta, luopuminen onkin sitten vaikeampaa.

Elämä eteni kuin juna raiteillaan. Oli työ, oli asunto. Ja juuri kun vauhti oli tasainen, taivas korkealla ja ilma helppoa hengittää, löysin itseni kertomasta Hurtalle, että aion jättää kaiken.

Humoristinen ja vakavan liitto toimii. Lainan mukana on mielenkiintoista matkustaa. Hän elää hetkessä, mutta miettii niin mennyttä kuin tulevaakin.

Kukkala kirjoittaa kevyesti painavasta ja painavasti kevyestä. Hänen tekstinsä on notkeaa mutta hieman kulmikasta, sujuvaa mutta pikkuisen säröilevää, voimakkaan herkkää tai toisin päin.

Romaanin suuri kysymys kuuluu: Mikä lopulta on tärkeää? Tai: Millä on oikeasti merkitystä? Vastauksia on ja ei ole, mutta ehkä parasta onkin niiden etsiminen. Eläminen, elämä.