Tappavat tienoot : suomalaisen dekkarin maisemissa (Avain, 2014; 307 sivua) ei ole sellainen kirja kuin odotin, mutta kiinnostava se on silti. Päivit Almgren ja Jokitalo sukeltavat suomalaisten ja Suomessa tapahtuvien rikoskirjojen tapahtumapaikoille ja murhien maantieteeseen intuitiivisesti ja rennosti. Jos odottaa kattavaa ja järjestelmällistä katsausta tai perusteluja sille, miksi jokin kirja on mukana ja toinen ei, saattaa hämmentyä, vaan ei pettyä.
Kirjan tyyli on rento ja mukaan päätyneet kirjat ovat mitä ilmeisimmin tekijöiden suosikkikirjailijoiden tuotantoa. Toki on silti mahdollista ihmetellä, miksi Arhipalta, Joensuulta, Jokiselta, Pakkaselta, Tehnuselta jne. ovat mukana juuri nuo kirjat, eivätkä kaikki tai jotkin muut. Arhipasta puheen ollen, kirjassa ärsytti minua yksi asia: Miksi komisario Varpu Ahavasta on säännönmukaisesti tehty Varpu Autio? Muutamat huolimattomuusvirheet — ”vaimon edesmennyt vaimo” on toki mahdollinen muttei vielä kirjoitettu Leena Lehtolaisen dekkariin ja ”Matti Yrjänä Joensuun ahdistelija vaanii samannimisessä rikosromaanissa” saa muistelemaan, mikä kirjan nimi oikeastaan onkaan — olisi nekin voinut tarkistaa pois; ei kai näin ajattomalla kirjalla voinut kiire olla?
Järjestyksenä ei siis toimi aika tai kirjailija, vaan miljöö ja näkökulma: maaseutu, kaupunki, koti, työpaikka, ranta ja — kirjasto! Muutamat dekkaristit ovat mukana myös haastattelujen kautta.
Mitä tästä kirjasta opin? Ainakin sen, mihin perustuu sanonta ”jäljet johtavat sylttytehtaalle”. Sain myös vinkkejä kirjoista, joihin haluaisin tutustua ja parista, joihin tämän perusteella luultavimmin en.
Suosittelen suomalaisen/-ille dekkarin ystäville.
(Poikkeus: arvostelukappale.)
Tuulevin lukublogi 