Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18: Emily Dickinson

Ankin kirjablogi vetää tämänkertaista klassikkohaastetta, jonka säännöt kuuluvat näin: Valitaan klassikko, joka on jo pitkään ollut lukulistalla, ja luetaan se. Kirjoitetaan postaus ja julkaistaan se määräpäivänä, tällä kertaa 31.1.2024. (Haaste toistuu puolivuosittain.) Linkitetään oma postaus vetovuoroisen koontipostauksen. Kehutaan itseä klassikon selättämisestä.

Veden oppii janosta
ja maan merenkäynnistä,
liidon kivusta,
rauhan pistinraudasta,
rakkauden haudasta,
linnut lumesta.

Tällä kertaa kehun itseäni Emily Dickinsonin (1830-1886) klassikkorunojen lukemisesta. Dickinson ei tosin ole ollut lukulistallani pitkään, vaan vasta sen jälkeen, kun hiljattain luin Vappu Kannaksen hienon romaanin Kimalaisten kirja (S&S, 2023). Romaanin päähenkilöitä ovat Emilyn sijaan hänen lähipiirinsä, etenkin sisar ja veljen rakastajatar, jotka lopulta kamppailevat oikeudesta Emilyn kirjalliseen perintöön ainakin toiseen polveen saakka. Erakkorunoilija on romaanissa taustalla niin kuin ilmeisesti oli elämässäkin.

Luettavaksi valikoitui suomennoskokoelma Golgatan kuningatar (Tammi, 2004; 154 sivua), jonka on suomentanut ja toimittanut Merja Virolainen. Hän on myös kirjoittanut teoksen alkuun ”Saatteeksi” ja ”Suomennoksesta” sekä loppuun ”Suomentajan huomautuksia”, ”Ensisäkeet” (= käännösten ja alkuperäistekstien yhdistäminen sekä ns. Johnsonin numero ja kunkin runon arvioitu kirjoitusvuosi) ja Dickinsonin lyhyen elämäkerran).

Kaikista edellä mainituista on paljon iloa runojen lukijalle ja itse luin ne ilolla ja mielenkiinnolla. Vaikka runot voi tietenkin lukea ja kokea myös ilman niitä, suosittelen myös kaikkea taustatietoa.

Nauttia tahtoo sydän ensiksi
ja sitten väistää kipua
ja sitten vähän lääkettä
tuskien turruttajaksi.
ja sitten edes joskus nukkua
ja sitten, jos sen mitenkään
inkvisiittori voi suoda,
oikeutta saada vain kuolla.

Suomennoskokoelmassa on 78 Dickinsonin kaikkiaan noin 1775 säilyneestä runosta tai runofragmentista. Hänen runojaan on julkaistu suomeksi 1930-luvulta lähtien, muttei likikään kaikkia. Alkukielellä kaiketi kaiken kattava on Thomas H. Johnsonin toimittama The Poems of Emily Dickinson — Including variant readings critically compared with all known manuscripts, vols. I-III, 1955), sillä runoilijan elinaikana hänen runojaan julkaistiin vain kymmenkunta; nekin ilman hänen lupaansa.

Osa runoista teki minuun suuren vaikutuksen ja luin ne moneen kertaan. Joistakin en ainakaan nyt saa mitään niin sanotusti irti; en tunteen, en sanojen, en rytmin tasolla. Joskus ymmärrän runon sisällöllisen monimielisyyden tai ironian tai ainakin luulen niin. Mutta en aina eikä tarvitsekaan.

Monet runoista käsittelevät kärsimystä ja kuolemaa, mutta eivät kaikki. Tämä on luontoaiheinen on varsin hauska:

Hei mehiläinen, vauhtia!
Jo eilen ehdin vakuuttaa
eräälle tutullesi:
”Se on jo matkalla!”
Työn touhussa jo sammakot,
saapuivat viime viikolla.
Jo linnut palanneet.
Apila lämmin, tuuhea.
Saat kirjeeni kuun viimeinen.
Lähetä vastaus heti
tai tule itse mieluiten.
Terveisin kärpänen.

Emily Dickinson kuuluu merkittävimpiin 1800-luvun yhdysvaltalaiskirjailijoihin. Hän oli omaleimainen ja edellä aikaansa: modernisti ennen modernismin syntyä. Klassikkorunoilija.

Runon ja suven päivänä luen Margaret Atwoodia

Ankin kirjablogissa on Eino Leinon, runon ja suven päivän runohaaste.

Olen lukenut jo ainakin vuoden ajan Margaret Atwoodin uusinta runoteosta Dearly (Vintage, 2020; 124 sivua) englanniksi ja kuukausia suomennosta Kipeästi (Otava, 2023; suomentanut Hilkka Pekkanen; 140 sivua) sekä kuunnellut runot äänikirjapalvelusta.

Edellisen kerran Atwoodilta on ilmestynyt runokokoelma vuonna 2007. Tämän kokoelman runot ovat vuosilta 2008-2019. Atwoodin noin kahdestakymmenestä runoteoksesta on aiemmin ilmestynyt suomeksi Myös sinun nimesi (WSOY, 2011; Interlunar, 1984; suomentanut Tero Valkonen).

En lue paljon runoja enkä juurikaan kirjoita runoista. En tiedä, miksen lue, koska runoista yleensä vaikutun, usein liikutun, joskus voimaannun. Sen sijaan tiedän, miksen kirjoita; en oikein osaa.

Atwoodin tuotanto on minulle tuttua ja rakasta. Olen lukenut kaiken suomennetun ja paljon myös englanniksi, monia kirjoja sekä että. En muista kovin monia runoja ulkoa, etenkään englanniksi, mutta yksi Atwoodin runo on jäänyt lähtemättömästi mieleeni jo 1980-luvulla:

you fit into me
like a hook into an eye

a fish hook
an open eye

Tässä kokoelmassa ei ole noin lyhyitä ja tylyn pysäyttäviä runoja, mutta yhtä vaikuttavia runoja kylläkin. Runoja on noin 70. Ne ovat suoria ja epäsuoria, läpinäkyviä ja verhottuja, vakavia ja kepeitä, murheellisia ja iloisia, toiveikkaita ja epätoivoisia.

Atwoodin tuotannolle ominaiseen tapaan runoissa viittaillaan satuihin ja myytteihin samalla, kun ollaan tässä maailmassa, nyt. Aiheina ovat (naisen) elämä, ihmissuhteet, muistot, rakkaiden menettäminen, vanheneminen, kuolema, ympäristön katastrofaalinen tila.

Runoilijan omin sanoin:

Runous käsittelee ihmiselämän ydinkysymyksiä: elämää, kuolemaa, uudistumista, muutosta. Se pohtii sitä, mikä on reilua ja mikä ei, epäoikeudenmukaisuutta ja joskus myös oikeudenmukaisuutta. Maailman koko kirjoa. Säätä. Aikaa. Surua. Iloa.
Ja lintuja. Näissä runoissa on tavanomaista enemmän lintuja.

[esipuhe/lukijalle]

Atwood on niin proosakirjailijana kuin runoilijanakin sekä terävä, poliittinen ja poleeminen että runollinen, salaperäinen ja leikittelevä.

Runojen suomentaminen on aina vaikeaa. Tämän suomennoksen erityishaaste on teoksen nimi ja nimiruno Dearly. Tässä katkelma:

DEARLY

It’s an old word, fading now.
Dearly did I wish.
Dearly dis I long for.
I loved him dearly.

Dearly.
How was it used?
Dearly beloved.
Dearly beloved, we are gathered.
Dearly beloved, we are gathered here
in this forgotten photo album
I came across recently.

Sorrow: that’s another word
you don’t hear much more.
I sorrow dearly.

Suomentaa voisi monin tavoin. Runon, jos minkä, kääntäminen toiselle kielelle on todellakin tulkintaa. Suomentajan ratkaisu:

HARTAASTI

Se on vanha sana, väljähtynyt.
Toivoin hartaasti.
Ikävoin hartaasti.
Rakastin häntä hartaasti.

Hartaasti.
Kuinka sitä käytettiin?
Kokoonnuttiin hartaina.
Rakkaat ystävät, olemme kerääntyneet hartaina koolle.
Rakkaat ystävät, olemme kokoontuneet hartaina yhteen
tähän unohdettuun valokuva-albumiin
jonka löysin äskettäin.

Murehdin: siinä on toinen sana
jota ei nykyisin enää paljon kuule.
Murehdin hartaasti.

Ymmärrän, ettei kokoelman nimi ole suomeksi Hartaasti. Sehän kuulostaa hartauskirjalta. Nyt suomennoksessa ei kuitenkaan ole nimirunoa.

Runot toimivat parhaiten alkukielellä, mutta olen tavattoman iloinen suomennoksesta. Se auttaa minua ymmärtämään joitakin runojen viittauksia ja joitain sanojakin. Huomaan, että lukiessani suomentajan tulkintaa painotan runoissa eri asioita kuin lukiessani alkuteosta. Olen myös todella iloinen äänikirjasta, jonka Atwood on lukenut itse. Se on kenties paras versio minulle: kun kuulen kirjailijan tauot, painotukset ja sävyt, ymmärrän taas vähän enemmän, pääsen lähemmäksi merkityksiä. Miten monella tavalla runon voikaan lukea!

Ehkä uskaltaudun vielä itsekin lukemaan näitä ääneen – kenties tänään, runon ja suven päivänä.

Upeaa, että suomennoksen kansi on melkein kuin yksi alkuperäisistä (joita on kolme eri englanninkielisille markkinoille). Sisäkansien kuvat käsinkirjoitetuista, korjailluista runoista kuitenkin puuttuvat suomalaisesta versiosta, samoin kirjanmerkkinauha. Kansikuva: Echo (yksityiskohta), 2019, Kate MccGwire. Kannen suunnittelu: Suzanne Dean.

Kirjabloggaajien joulukalenterin 17. luukku

Luen runoja harvoin. Olen proosan lukija. Kirjabloggaajien joulukalenteria varten haastoin itseni runon äärelle. Raakkelin päivän kunniaksi pyrin syventymään Rakel Liehun kahdenteentoista runokokoelmaan Bul bul (WSOY, 2007. 85 sivua).

”Ja te —
vaihtakaa sanoja näissä runoissa, että niistä tulisi
näköisiänne, että kaikki pysyisi kätkössään kuin ankerias
joen mudassa, haistellen teitä ylimaallisella ajokoiran
hajuaistillaan, lähes kuurona kuin beethoven
Odottaen

Vaihtakaa sanoja ja kahlatkaa veteen
Hyvää matkaa”

Sellainen on Avauksen lopetus. Runo siis avaa kokoelman ja antaa samalla jonkinlaisen lukuohjeen: Tulkitse niin kuin haluat.

Helppoa tulkitseminen ei ole. Kokoelma on todella moniaineksinen. Runoissa kerrotaan putkiremontista, pyhimyksestä, pikku Antigonesta, Guigliamo/Alberto/Wladimirista (ehkä), rotasta, joka järsi Descartesin pääteosta ja toisesta, joka on sirkusrotta, sekä ampumisesta, munkista, pakomatkasta, kilpailusta, kivusta, kuolemasta. On Huuto ja on (Varmuus) — siis suluissa. Ja paljosta, paljosta muusta.

Runoissa on paljon kirjallisia, historiallisia ja kulttuurisia viittauksia. Esimerkiksi kokoleman nimen bul bul on persialaisen runouden satakieli. Proosamaisuudestaan huolimatta ne ovat lyyrisen rytmikkäitä. Ne ovat myös jossain määrin surrealistisia, vähintään absurdeja.

”Myös madot, valkoiset levottomat madot kuuntelevat”

Ajattelin, että Bul bul sopisi proosan lukijalle, sillä käsitin sen koostuvan proosarunoista. Ehkä ne ovat sellaisia tai kenties sittenkin osittain proosamaisia runonsäkeitä? Joka tapauksessa huomasin, että luen kuitenkin mieluummin proosaa, runollistakin, kun proosaksi naamioituvaa haastavaa lyriikkaa. Hukuin mielikuvien runsauteen, kyllästyin pohtimaan piilomerkityksiä, väsyin miettimään yhteyksiä ja viittauksia. Absurdit polut eivät johtaneet minnekään ja tulkinnat jäivät usein tekemättä.

Rakel Liehu on palkittu runoilija, näytelmäkirjailija ja prosaisti. Verkossa hänen runojaan voi lukea Electric Verses -sivustolla.

Tämmöinen luukku tällä kertaa. Huomisen luukku avatuu Hannan kirjokannessa. Eilisen luukun löydät Kirjaluotsista.

Gabriel Korpi

"Sekoitus Philip Marlowea ja cozy crime -dekkaria"

Nostetaan teksti pöydälle

Ajatuksia kirjoittamisesta, lukemisesta ja uskontotieteestä

Koirakirjasafari

Kirja-arvosteluja koirakirjoista

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

EAHIL 2020

Be Open Act Together

Luetut.net

Kirjablogi