Runon ja suven päivänä luen Margaret Atwoodia

Ankin kirjablogissa on Eino Leinon, runon ja suven päivän runohaaste.

Olen lukenut jo ainakin vuoden ajan Margaret Atwoodin uusinta runoteosta Dearly (Vintage, 2020; 124 sivua) englanniksi ja kuukausia suomennosta Kipeästi (Otava, 2023; suomentanut Hilkka Pekkanen; 140 sivua) sekä kuunnellut runot äänikirjapalvelusta.

Edellisen kerran Atwoodilta on ilmestynyt runokokoelma vuonna 2007. Tämän kokoelman runot ovat vuosilta 2008-2019. Atwoodin noin kahdestakymmenestä runoteoksesta on aiemmin ilmestynyt suomeksi Myös sinun nimesi (WSOY, 2011; Interlunar, 1984; suomentanut Tero Valkonen).

En lue paljon runoja enkä juurikaan kirjoita runoista. En tiedä, miksen lue, koska runoista yleensä vaikutun, usein liikutun, joskus voimaannun. Sen sijaan tiedän, miksen kirjoita; en oikein osaa.

Atwoodin tuotanto on minulle tuttua ja rakasta. Olen lukenut kaiken suomennetun ja paljon myös englanniksi, monia kirjoja sekä että. En muista kovin monia runoja ulkoa, etenkään englanniksi, mutta yksi Atwoodin runo on jäänyt lähtemättömästi mieleeni jo 1980-luvulla:

you fit into me
like a hook into an eye

a fish hook
an open eye

Tässä kokoelmassa ei ole noin lyhyitä ja tylyn pysäyttäviä runoja, mutta yhtä vaikuttavia runoja kylläkin. Runoja on noin 70. Ne ovat suoria ja epäsuoria, läpinäkyviä ja verhottuja, vakavia ja kepeitä, murheellisia ja iloisia, toiveikkaita ja epätoivoisia.

Atwoodin tuotannolle ominaiseen tapaan runoissa viittaillaan satuihin ja myytteihin samalla, kun ollaan tässä maailmassa, nyt. Aiheina ovat (naisen) elämä, ihmissuhteet, muistot, rakkaiden menettäminen, vanheneminen, kuolema, ympäristön katastrofaalinen tila.

Runoilijan omin sanoin:

Runous käsittelee ihmiselämän ydinkysymyksiä: elämää, kuolemaa, uudistumista, muutosta. Se pohtii sitä, mikä on reilua ja mikä ei, epäoikeudenmukaisuutta ja joskus myös oikeudenmukaisuutta. Maailman koko kirjoa. Säätä. Aikaa. Surua. Iloa.
Ja lintuja. Näissä runoissa on tavanomaista enemmän lintuja.

[esipuhe/lukijalle]

Atwood on niin proosakirjailijana kuin runoilijanakin sekä terävä, poliittinen ja poleeminen että runollinen, salaperäinen ja leikittelevä.

Runojen suomentaminen on aina vaikeaa. Tämän suomennoksen erityishaaste on teoksen nimi ja nimiruno Dearly. Tässä katkelma:

DEARLY

It’s an old word, fading now.
Dearly did I wish.
Dearly dis I long for.
I loved him dearly.
…
Dearly.
How was it used?
Dearly beloved.
Dearly beloved, we are gathered.
Dearly beloved, we are gathered here
in this forgotten photo album
I came across recently.
…
Sorrow: that’s another word
you don’t hear much more.
I sorrow dearly.

Suomentaa voisi monin tavoin. Runon, jos minkä, kääntäminen toiselle kielelle on todellakin tulkintaa. Suomentajan ratkaisu:

HARTAASTI

Se on vanha sana, väljähtynyt.
Toivoin hartaasti.
Ikävoin hartaasti.
Rakastin häntä hartaasti.
…
Hartaasti.
Kuinka sitä käytettiin?
Kokoonnuttiin hartaina.
Rakkaat ystävät, olemme kerääntyneet hartaina koolle.
Rakkaat ystävät, olemme kokoontuneet hartaina yhteen
tähän unohdettuun valokuva-albumiin
jonka löysin äskettäin.
…
Murehdin: siinä on toinen sana
jota ei nykyisin enää paljon kuule.
Murehdin hartaasti.

Ymmärrän, ettei kokoelman nimi ole suomeksi Hartaasti. Sehän kuulostaa hartauskirjalta. Nyt suomennoksessa ei kuitenkaan ole nimirunoa.

Runot toimivat parhaiten alkukielellä, mutta olen tavattoman iloinen suomennoksesta. Se auttaa minua ymmärtämään joitakin runojen viittauksia ja joitain sanojakin. Huomaan, että lukiessani suomentajan tulkintaa painotan runoissa eri asioita kuin lukiessani alkuteosta. Olen myös todella iloinen äänikirjasta, jonka Atwood on lukenut itse. Se on kenties paras versio minulle: kun kuulen kirjailijan tauot, painotukset ja sävyt, ymmärrän taas vähän enemmän, pääsen lähemmäksi merkityksiä. Miten monella tavalla runon voikaan lukea!

Ehkä uskaltaudun vielä itsekin lukemaan näitä ääneen – kenties tänään, runon ja suven päivänä.

Upeaa, että suomennoksen kansi on melkein kuin yksi alkuperäisistä (joita on kolme eri englanninkielisille markkinoille). Sisäkansien kuvat käsinkirjoitetuista, korjailluista runoista kuitenkin puuttuvat suomalaisesta versiosta, samoin kirjanmerkkinauha. Kansikuva: Echo (yksityiskohta), 2019, Kate MccGwire. Kannen suunnittelu: Suzanne Dean.