Kenen totuus?

Luotto (Gummerus, 2023; Trust, 2022; suomentanut Jaakko Kankaanpää; 436 sivua) on argentiinalaissyntyisen, Ruotsissa kasvaneen, Yhdysvalloissa asuvan ja englanniksi kirjoittavan Hernan Diazin Pulitzer-palkittu romaani rahasta, vallasta, rahan vallasta, valtavista rahoista.

Se on myös romaani romaanissa, yritys elämäkerraksi, muistelma ja päiväkirja, sillä teoksessa on neljä osaa ja niillä jokaisella oma kertoja, oma näkökulma ja oma totuus.

Romaani alkaa romaanilla ”Saatavat”, jonka kirjoittaja on Harold Vanner. Sen päähenkilöitä ovat monimiljönääri Benjamin Rask ja hänen vaimonsa Helen, omaa sukua Brevoort.

Läheisyys voi olla sietämätön taakka niille, jotka elettyään koko ikänsä ylpeän omavaraisina huomaavat sitä ensimmäisen kerran kokiessaan, että se tekee heidän maailmastaan täydellisen.

Harold Vanner: Saatavat

Romaanin toinen osa on keskeneräinen omaelämäkerta ”Elämäni”, jonka kirjoittajalla Andrew Bevelillä vaikuttaa olevan paljon yhteistä ensimmäisen osan Benjamin Raskin kanssa.

MATEMATIIKKA hyvin yksityiskohtaisesti. Lapsinero. Anekdootteja.

Andrew Bevel: Elämäni

Kolmas osa ”Muistelma, muistettuna”, jonka kirjoittaja on Ida Partenza, availee hiljalleen yhteyksiä edeltävien osien välillä.

Näitä sivuja lukiessani minusta kuitenkin tuntuu, ettei hän halunnut niinkään puolustaa Mildrediä kuin tehdä hänestä mitättömän ja turvallisen hahmon – samanlaisen kuin kaikki vaimot suurmiesten elämäkerroissa.

Ida Partenza: Muistelma, muistettuna

Ida on kuitenkin oman osuutensa päähenkilö ja edellisen osan päähenkilöt sivuosissa.

Sellainen voima ja valta hänellä oli. Hänen omaisuutensa taivutti todellisuutta ympärillään.

Ida Partenza: Muistelma, muistettuna

Neljännessä osassa ”Futuurit” pääsee ääneen Midred Bevel, toisen osan Benjamin Bevelin puoliso.

Nyt kun olemme täällä oikeasti kahden, ymmärrän kuinka yksinäisiä hän + minä olemme olleet.

En niin että olisin kyllästynyt häneen. Olen kyllästynyt siihen ihmiseen, joka minusta hänen seurassaan tulee.

Hemikrania.

Mildred Bevel: Futuurit

Kuulostaako monimutkaiselta ja vaikealta? Ei kuitenkaan ole. On mukaansatempaavaa (pois lukien ensimmäisen osan tahallinen ja omalla tavallaan hykerryttävä kuivuus) ja taitavaa. Poikkeuksellinen rakenne, omalaatuiset henkilöt, muuttuva/muuntuva tarina, ajatuksia herättävä lopputulos.

Luotto kertoo lahjakkaista ihmisistä, joille ihmissuhteet ovat taakka. Se kertoo luottamuksesta rahaan ja markkinavoimiin sekä epäluottamuksesta ihmisiin, mutta lopulta myös itseluottamuksen puutteesta, joka näyttäytyy monin tavoin: itsekorostuksena, itsen häivyttämisenä, vainoharhaisuutena, vetäytymisenä, roolipelinä/näyttelemisenä.

Romaanin pintaa on pörssikurssien, osakemarkkinoiden ja muun rahavallan maailma. Pinnan alla piilottelevat rikkinäiset ihmiset. Kun rahan lisäksi myös ihmiset ovat välineitä, mitä jää? Kenen totuus on tosinta totta? Rahako sen ratkaisee?

Kolme vahvaa naista

Emilia Hartin Taipumattomat (WSOY, 2024; Weyward, 2023; suomentanut Viia Viitanen; 405 sivua) on maagis-realistinen esikoisromaani, jonka pääosissa on kolme naista.

Nykyajassa Kate pakenee väkivaltaista ja kontrolloivaa miestään Lontoosta pieneen pohjoisenglantilaiseen kylään, josta hän on perinyt isotätinsä Violetin Weyward Cottage -nimisen pikku talon.

Kate puristaa silmänsä kiinni ja yrittää houkutella muiston lähemmäs, mutta ei saa kuvaa tarkentumaan. Hänelle jää silti outo tunne, että näin on tapahtunut ennenkin.
Kyläläisten juorut kaikuvat hänen päässään. Yksi sana kaikuu kovempana kuin muut.
Noita.
Hänen on saatava totuus selville.
Weywardeista. Itsestään.

Toinen aikataso sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Violet on äiditön nuori tyttö, jota ankara ja etäinen isä ei ole koskaan päästänyt kotikartanon maiden ulkopuolelle, ja joka haaveilee hyönteistutkijan urasta.

Violet puristi avainta tiukasti nyrkissään kävellessään takaisin metsän läpi, korvissaan oman hengityksensä outo ääni. Hän pohti hajamielisesti, oliko hänen äitinsä ollut viimeinen ihminen, joka avainta oli koskettanut. Edes se ei lohduttanut häntä.

Kolmannella aikatasolla käydään noitaoikeudenkäyntiä 1600-luvun alkupuolella. Altha Weyward* on parantaja, joka on oppinut taitonsa ja tietonsa äidiltään, joka taas on oppinut omalta äidiltään, ja niin edelleen. Isistä ei suvussa pidetä lukua ja esikoiset ovat aina tyttöjä.

En pitkään aikaan tiennyt, mitä äiti ajatteli lahjoistamme. Tiesin kuitenkin jo aivan lapsesta, mitä minulta odotettiin, olihan hän antanut minulle nimeksi Altha. Ei Alice, jalosyntyinen nainen, ei Agnes, jumalan karitsa, vaan Altha, Parantaja.

Taipumattomat on vetävä yhdistelmä historiallista romaania, maagista realismia ja aina ajankohtaisia itsemääräämisoikeuteen, sukupuoleen ja valtasuhteisiin liittyviä kysymyksiä.

---

*wayward

/’weɪwəd/

1. itsepäinen, tottelematon

2. oikukas, kuriton, äkkipikainen, arvaamaton

Loukkuvaaralta Göteborgiin. Ja takaisin

Lähes puoli miljoona suomalaista muutti Ruotsin vuosina 1960 – 1975. Noin puolet palasi.

Maritta Lintusen Savonia-palkintovoittajaromaanissa Sata auringonkiertoa (WSOY, 2023; 325 sivua) Sotikoffin yläkarjalainen pientilallisperhe – äiti, isä, tytär ja poika – muuttaa vuonna 1975 Göteborgiin, jossa isää odottaa työ autotehtaassa. Rajakarjalaislähtöiset evakkoisovanhemmat jäävät Loukkuvaaralle.

Vanhemmat sopeutuvat miten kuten ruotsinsuomalaisyhteisöön, eivät niinkään ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Teini-ikäinen Leena solahtaa innoissaan suurkaupunkilaisuuteen, vaikka kodin vaatimattomuutta häpeääkin. Seppo-poika sen sijaan jää, juuri täysi-ikäistyttyään, ensimmäisellä kesälomareissulla pysyvästi juurilleen.

-Enohan ei suinkaan ole tyhmä, Monika toteaa ja nyppäisee liinalle pudonneen raesokerimurun suuhunsa. -Se olisi voinut pärjätä täällä loistavasti.
Vilkaisen vaistomaisesti kirjahyllyäni, jonka kirjat ovat kaikki lahjoja veljeltäni. Seppo on lukenut varmasti enemmän kuin me muut yhteensä.

Romaanin näkökulmahenkilöitä ovat Leena, Seppo ja Leenan tytär Monika, joka on toimittaja. Hänellä on tekeillä laaja artikkeli ruotsinsuomalaisista, ja se saa hänet vihdoin tutustumaan perheensä taustoihin, myös salaisuuksiin.

Romaanissa esiintyy myös oikea henkilö, esikoisromaaniaan työstävä Matti Pulkkinen, jonka ajatukset käyvät yksiin Sepon kanssa. Syrjäseuduilta, kehitysalueiksi nimitetyiltä, ei muutettu vain naapurin kansankotiin, vaan suurin joukoin myös kaupunkeihin. Elintaso nousi ja bruttokansantuote kasvoi, mutta niin kasvoi myös kuilu kaupunkien ja maaseudun välille.

Teemoiltaan tämä lähihistoriallinen teos on myös ajankohtainen. Kuka saa lähteä paremman elämän toivossa toiseen maahan? Kenellä on mahdollisuus halutessaan palata kotimaahan?

Lintusen kieli on kaunista, ja jo sen vuoksi Sadan auringonkierron lukeminen suuri ilo. Henkilöt hän kirjoittaa ihmisiksi, paikat todellisiksi, ajatukset ja tunteet koskettaviksi. Yksi vuoden 2023 parhaimmista kotimaisista lukukokemuksista.