Kenen totuus?

Luotto (Gummerus, 2023; Trust, 2022; suomentanut Jaakko Kankaanpää; 436 sivua) on argentiinalaissyntyisen, Ruotsissa kasvaneen, Yhdysvalloissa asuvan ja englanniksi kirjoittavan Hernan Diazin Pulitzer-palkittu romaani rahasta, vallasta, rahan vallasta, valtavista rahoista.

Se on myös romaani romaanissa, yritys elämäkerraksi, muistelma ja päiväkirja, sillä teoksessa on neljä osaa ja niillä jokaisella oma kertoja, oma näkökulma ja oma totuus.

Romaani alkaa romaanilla ”Saatavat”, jonka kirjoittaja on Harold Vanner. Sen päähenkilöitä ovat monimiljönääri Benjamin Rask ja hänen vaimonsa Helen, omaa sukua Brevoort.

Läheisyys voi olla sietämätön taakka niille, jotka elettyään koko ikänsä ylpeän omavaraisina huomaavat sitä ensimmäisen kerran kokiessaan, että se tekee heidän maailmastaan täydellisen.

Harold Vanner: Saatavat

Romaanin toinen osa on keskeneräinen omaelämäkerta ”Elämäni”, jonka kirjoittajalla Andrew Bevelillä vaikuttaa olevan paljon yhteistä ensimmäisen osan Benjamin Raskin kanssa.

MATEMATIIKKA hyvin yksityiskohtaisesti. Lapsinero. Anekdootteja.

Andrew Bevel: Elämäni

Kolmas osa ”Muistelma, muistettuna”, jonka kirjoittaja on Ida Partenza, availee hiljalleen yhteyksiä edeltävien osien välillä.

Näitä sivuja lukiessani minusta kuitenkin tuntuu, ettei hän halunnut niinkään puolustaa Mildrediä kuin tehdä hänestä mitättömän ja turvallisen hahmon – samanlaisen kuin kaikki vaimot suurmiesten elämäkerroissa.

Ida Partenza: Muistelma, muistettuna

Ida on kuitenkin oman osuutensa päähenkilö ja edellisen osan päähenkilöt sivuosissa.

Sellainen voima ja valta hänellä oli. Hänen omaisuutensa taivutti todellisuutta ympärillään.

Ida Partenza: Muistelma, muistettuna

Neljännessä osassa ”Futuurit” pääsee ääneen Midred Bevel, toisen osan Benjamin Bevelin puoliso.

Nyt kun olemme täällä oikeasti kahden, ymmärrän kuinka yksinäisiä hän + minä olemme olleet.

En niin että olisin kyllästynyt häneen. Olen kyllästynyt siihen ihmiseen, joka minusta hänen seurassaan tulee.

Hemikrania.

Mildred Bevel: Futuurit

Kuulostaako monimutkaiselta ja vaikealta? Ei kuitenkaan ole. On mukaansatempaavaa (pois lukien ensimmäisen osan tahallinen ja omalla tavallaan hykerryttävä kuivuus) ja taitavaa. Poikkeuksellinen rakenne, omalaatuiset henkilöt, muuttuva/muuntuva tarina, ajatuksia herättävä lopputulos.

Luotto kertoo lahjakkaista ihmisistä, joille ihmissuhteet ovat taakka. Se kertoo luottamuksesta rahaan ja markkinavoimiin sekä epäluottamuksesta ihmisiin, mutta lopulta myös itseluottamuksen puutteesta, joka näyttäytyy monin tavoin: itsekorostuksena, itsen häivyttämisenä, vainoharhaisuutena, vetäytymisenä, roolipelinä/näyttelemisenä.

Romaanin pintaa on pörssikurssien, osakemarkkinoiden ja muun rahavallan maailma. Pinnan alla piilottelevat rikkinäiset ihmiset. Kun rahan lisäksi myös ihmiset ovat välineitä, mitä jää? Kenen totuus on tosinta totta? Rahako sen ratkaisee?

Abbedissa

Lauren Groffin historiallinen romaani Mestarinna (S&S, 2022; Matrix, 2021; suomentanut Tero Valkonen; 286 sivua) on saanut innoituksensa todellisesta henkilöstä, jonka elämästä ei tiedetä juuri mitään. Runoilija Marie de France (1160–1215) syntyi nykyisen Ranskan alueella ja eli Englannissa 1100-luvun loppupuolella. Häntä pidetään yhtenä ensimmäisistä ranskankielisistä naisrunoilijoista. Marie de France oli mahdollisesti Shaftesburyn luostarin abbedissa Marie.

Romaanissa Marie on orpo äpärätär ja naisristiretkeläisten jälkeläinen, joka 17-vuotiaana joutuu kuningatar Eleonooran, aikansa suurnaisen, epäsuosioon. Suurikokoinen, kulmikas ja naittamiskelvottomaksi tuomittu tyttö lähetetään hovin yltäkylläisyydestä luostariin Englantiin; onhan hän luku- ja kirjoitustaitoinen.

Marien kieltäytyminen innoitti Eleonooran nauruun ja pilkkaan. Mitä mitä mitä. Kuvitteliko Marie todella, että jonain päivänä hänet naitettaisiin jonnekin? Hänenkö kaltaisensa kuikelo? Kolme päätä liian pitkä jättikätinen maalaistollo, joka kolistelee ympäriinsä, puhuu kamalan matalalta, kinaa ja harjoittelee miekan käyttöä?

Luostari on niin köyhä, että siellä nähdään nälkää. Karu elämä syrjässä muusta maailmasta ei houkuttele kunnianhimoista nuorta naista, mutta pikku hiljaa hän ensin sopeutuu, sitten innostuu ja lopulta paitsi johtaa luostarin kasvuun ja kukoistukseen vailla vertaa; tekee siitä kaikin keinoin todellisen naisten valtakunnan, jossa hänellä on valta ja voima.

Luostari on nimittäin kollektiivi, jossa yksityisyys on sääntöjen vastaista, yksinolo on ylellisyys, ajatteluaikaa ei välttämättömien töiden ja mietiskelyjen ja rukousten keskellä ole koskaan kovin paljon. Jopa lukeminen on nunnien keskuudessa ääneen lukemista; … Marie ei lainkaan ihmettele, minkä tähden niin harvalla hänen nunnistaan on kyky ajatella itse; … Hän ymmärtää abbedissana, kuinka vaarallinen itsenäisesti ajatteleva nunna voikaan olla. Jos hänen laumassaan olisi toinen Marie, se olisi kohtalokasta. Hän tuntee ajoittain ankaraa syyllisyyttä, mutta pitää silti nunnat pyhässä pimeydessä työn ja rukoilun parissa. Hän oikeuttaa sen selittämällä itselleen, että siten hän pitää tyttärensä viattomina. Hän on luonut toisen Eedenin.

Groffin Marie ei ensisijaisesti ole runoilija, vaikka hän pikaisesti sittemmin kuuluisat lai-runonsa kirjoittaakin, vaan voimakastahtoinen visionääri, määrätietoinen johtaja ja intohimoinen ihminen.

Naistenviikko 2022 – Metta

Marstrandin myrkyttäjä (Bazar, 2021; Mercurium, 2012; suomentanut Anu Koivunen; 444 sivua) on Ann Rosmanin Karin Adler-sarjan neljäs osa. Sarjaa on suomennettu oudossa järjestyksessä. Ennen tätä osaa on julkaistu kolme ensimmäistä sekä kuudes.

Sarjan muiden osien tavoin kirjassa liikutaan kahdessa ajassa, joista ainakin tällä kertaa historiallinen on nykyaikaista kiehtovampi.

Nykyaikana Göteborgin työskentelevä poliisi Karin Adler asustelee veneessä Marstrandin satamassa, jonka lähellä Carlstenin linnoituksessa järjestetään seurapiirinaamiaiset. Niiden aikana saa surmansa peräti kaksi perintöriitaisen aatelissuvun miestä, isä ja poika. Karin kollegoineen huomaa tutkivansa kuin suljetun huoneen arvoitusta.

Huonoon avioliittoon päätynyt aatelisrouva – ja todellinen henkilö – Metta Fock, omaa sukua Ridderbielke taistelee pitääkseen tilansa ja talonsa pystyssä, sillä puoliso on harvinaisen huoleton veikko. Kun naapuritaloon asettuu komea metsänvartija huomattavasti vanhemman vaimonsa kanssa, alkavat pahat kielet laulaa, ryhdytään hankkimaan rotanmyrkkyä, ja sitten Mette onkin jo syytteessä kolmesta myrkytyksestä. Eletään 1800-luvun alkua.

Metta päätyy Carlstenin linnoituksen ainoaksi naisvangiksi koskaan. Tapa, jolla hän onnistuu kertomaan tarinansa jälkipolville, on kekseliäisyydessään ja työläydessään hämmästyttävä – ja tosi.

Rosman on panostanut suuresti kiehtovaan historialliseen tapahtumasarjaan ja vähemmän nykydekkarijuoneen ihmissuhdekiemuroineen. Häntä on motivoinut Mettan maineen puhdistaminen. Tarinoita yhdistävät kovin ohuet säikeet, oikeastaan vain linnoitus ja hiipuvat aatelissuvut.

Tuijata-blogin naistenviikon haaste