Aihearkisto: haasteet

Dekkariklassikko

Huom! Sisältää juonipaljastuksia.

Agatha Christien joistakin klassikkodekkareista on ilmestynyt uusia suomennoksia. Luin rikosromaanin kuningattaren kenties tunnetuimman teoksen Eikä yksikään pelastunut (WSOY, 2019; And then there were none, 1939; suomentanut Jaakko Kankaanpää; 291 sivua) muistamatta vuosikymmenten takaisista edellisistä lukukerroista juuri muuta kuin sen, että kymmenen ihmistä kuolee yksitellen pienellä saarella noudatellen vanhaa lastenlorua.

Hämärästi muistin myös sen, että toisilleen ennestään tuntemattomat ihmiset houkutellaan saarelle erilaisin syin, ja että joku on lääkäri, toinen tuomari ja kolmas poliisi. Muistelin myös, että viimeinen hirttäytyy. Syyllistä en muistanut.

Muistini ei pettänyt. Pääsin taas ihmettelemään brittilastenloru(je)n hurjuutta. Tämän tarinan nursery rhyme – joka ilmeisesti onkin minstrel song vuodelta 1868 – kertoo kymmenestä pienestä sotilaspojasta (aiemmissa versioissa neekeri- tai intiaanipojasta), joista jokainen vuorollaan kuolee. Jouduin myös pähkäilemään osallistujien innokkuutta matkustaa kiviselle saaripahaselle, vaikka sen kiehtovuus toki taustoitetaan, ja vaikka jokaisella on syynsä ja perustelunsa. Silti: Lähtisitkö sinä viikoksi tuntemattomien seuraan jonkun puolitutun taloon meren saarelle? Huom! Ennen matkapuhelinten ja internetin aikaa.

Päädyin lukemaan dekkaria melkein kuin kuuluisa piru vielä kuuluisampaa pyhää kirjaa. Saarelle kootaan kolme naista : tiukkapipoinen vanhapiika Emily Brent, vähävarainen opettajatar Vera Claythorne ja arka keittäjä Ethel Rogers; sekä seitsemän miestä: viinaanmenevä tohtori Edward Armstrong, jyrkkä tuomari Lawrence Wargrave, kiero komisario William Blore, eläköitynyt leskikenraali John Macarthur, kunnoton autohurjastelija Anthony Marston, siekailematon seikkailija Philip Lombard ja levoton lakeija Thomas Rogers. Jokaisen makuuhuoneen seinällä on jo mainittu vanha loru, jonka moni tuntee lapsuudestaan. Heistä se sopii Soldier’s Island -saarelle siinä missä ruokasalin kymmen pienen sotilasfiguurin asetelmakin.

Kummassakaan ei ole mitään pahaenteistä vielä silloinkaan, kun äänilevy heti ensimmäisenä iltana kuuluttaa julki heidän rikoksensa. Yhtä lukuunottamatta heistä jokaisen omatunnon kuvaillaan silti jotenkin kolkuttelevan, ja suurin osa heistä kommentoi muille kuolemantapausta, joista heitä vaaditaan tilille. Ajalle kuvaavaa on, että siinä missä kahdeksaa heistä syytetään yhden ja yhtä kahden (ilmeisesti) britin kuolemasta, on yksi syytteessä peräti kahdenkymmenen itäafrikkalaisen ”alkuasukkaan” tappamisesta.

…No, on tietysti herra Lombard. Hän myöntää, että jätti kaksikymmentä miestään kuolemaan.”

Vera sanoi: ”He olivat vain alkuasukkaita.”

Emily Brent sanoi terävästi:

”Mustia vai valkoisia, he ovat meidän veljiämme.”

Ehkä sekin kuvaa aikaa, että palvelijaluokkaan kuuluva aviopari vastaa yhdessä vain yhden ”ylemmän” ihmisen hengenmenosta.

Ainakin lukijalle on varsin varhain ilmeistä, että kaiken takana on joku, jonka mielestä jokainen heistä ansaitsee kuolemanrangaistuksen selvittyään murhasta, taposta tai kuolemantuottamuksesta rangaistuksetta. Kuolemantuomio oli Britanniassa voimassa vuoteen 1969 ja viimeinen ihminen teloitettiin siellä viisi vuotta aiemmin. (Btw, nykybriteistä noin puolet palauttaisi kuolemantuomion. Lienevätkö sama puolikas, joka äänesti Brexitin puolesta?)

Alkuasetelman jälkeen päitä alkaa putoilla tiuhaan tahtiin, eivätkä sen enempää ruokasalin yksi kerrallaan katoavat keramiikkahahmot kuin lorun sanatkaan ole kenestäkään enää hauskoja.

Koska lukija ei oikeastaan ennätä tutustua henkilöihin, vaan näkee heidät lähinnä pelinappuloina, eivät heidän kuolemansa juuri liikuta, vaan huomio kiinnittyy kokonaan juoneen: Miten tämä on toteutettu? Onko tarinassa aukkoja? Voiko murhaajan päätellä jostain? Yllättääkö loppuratkaisu? Kyseessä on siis arvoitusdekkari parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Vinkkejä Christie kyllä tarjoaa, mutta kuinka moni pystyy seulomaan oikeat vääristä?

Äkkiä hän tiesi, että ei halunnut lähteä saarelta lainkaan.

Murhaaja vai yksi uhreista?

”Aika käy vähiin — niin vähiin. Minun ikävä kyllä täytyy vaatia, että minua ei häirittäisi.”

”Te ette ymmärrä — ette ymmärrä alkuunkaan. Menkää pois.”

Murhaaja vai yksi uhreista?

Loppuratkaisun selvittyä tiedetään, että kyseessä on kosto. Yksi kymmenestä on päättänyt, että nämä kymmenen ihmistä ansaitsevat kuolla ja suunnitellut äärettömän monimutkaisen (ja viimeisten kuolemien osalta mielestäni psykologisesti epäuskottavan) tavan tappaa heidät. Muiden muassa miamilainen rikospaikkatutkija Dexter, tuo vain pahojen ihmisten sarjamurhaaja, on siis velkaa Dame Agathalle. Ei hänen tuotantonsa syyttä pysy klassikkokategoriassa vuosikymmenestä toiseen. Perustarinat on keksitty ja toteutettu moneen kertaan.

Oma suosikkini tämä ei Christien tuotannossa ole. Lienee parasta lukea muutkin uudet suomennokset, sillä klassikot eivät vanhene, vaikka niiden suomennoksille voi niin käydä, outoa kyllä.

Osallistun tällä postauksella kirjabloggaajien kymmenenteen klassikkohaasteeseen. Taikakirjaimet-blogista löydät haasteen säännöt, linkit osallistujablogeihin ja myös aiempein yhdeksän haasteen tiedot.

klassikkohaaste10

 

Helmet-lukuhaaste 2019

Vuosi 2019 oli minulle lukuhaasteiden vuosi. Ensimmäistä kertaa päätin yrittää suorittaa muun muassa Helmet-lukuhaasteen. Luin kaikkiaan 136 kirjaa vuonna 2019 ja näin asettelin 50 niistä eri haastekohtiin. Kirjailijan ja kirjan nimestä on linkki blogipostaukseeni, jos olen sellaisen kirjoittanut.

    1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot: Emma Rous, Au pair
    2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Ninni Schulman, Tyttö lumisateessa (Tammi, 2017; Flickan med snö i håret, suomentanut Maija Kauhanen)
    3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue: Sanna Hukkanen, Juuri (Arktinen Banaani, 2015). En yleensä lue sarjakuvaromaaneja.
    4. Kirjailijan ainoa teos: Tara Westover, Opintiellä – muistelma. (Tammi, 2019; Educated, suomentanut Tero Valkonen). Yhdysvaltalaisen naisen uskomaton omaelämäkerta on ainakin toistaiseksi hänen ainoa teoksensa.
    5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi: Tatu Kokko, Kävelevien patsaiden kaupunki. Romaani oli Savonia-kirjallisuuspalkinto-ehdokas.
    6. Rakkausromaani: Niina Mero, Englantilainen romanssi.
    7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt: Ian Rankin, Piru mieluummin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Edinburghiin, jossa olen päässyt käymään kahdesti. Listasin samaan kohtaan 33 muutakin kirjaa, mutta koin hankalana päättää, mitä jossain paikassa käymisellä tarkoitetaan. Olen esimerkiksi usein käynyt Kuopiossa, jossa nykyisin asun. Ja miten tarkasti paikka pitäisi määritellä — maan, kaupungin, kaupunginosan tarkkuudella? Entä, jos aletaan puhua muista paikoista, vaikkapa kirjastoista?
    8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu yleissivistykseen: Charles Dickens, Saiturin joulu (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878, äänikirja Elisa Kirja, 2013; A Christmas carol, suomentanut Waldemar Churberg, lukija Eija Peltonen).
    9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Jyri Paretskoi, Shell’s Angles (Karisto, 2013).
    10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja: Michelle Obama, Minun tarinani (Otava, 2018; Becoming, suomentanut Ilkka Rekiaro)
    11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa: Suvi Ahola, Mitä Minna Canth todella sanoi?
    12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan: Adam Kay, Kohta voi vähän kirpaista (ArtHouse, 2019; This is going to hurt, suomentanut Ari Jaatinen)
    13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja: Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni, Minna
    14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi: Sofi Oksanen, Koirapuisto (Like, 2019)
    15. Kirjassa käsitellään jotain tabua: Mikael Niemi, Karhun keitto
    16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla: Maria Adolfsson, Harha-askel (Tammi, 2019; Felsteg, suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom). Realistinen dekkari tapahtuu täysin keksityssä maassa, Doggerlandin saarivaltiossa Britannia ja Skandinavian välissä, rajamailla siis hyvinkin.
    17. Kirjassa on kaksoset: Sarah Crossan, Yksi
    18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Malin Persson Giolito, Tapaus Youssuf K. (Johnny Kniga, 2019. Processen, 2018; Suom. Tarja Lipponen. 94 sivua). Tällaisia oli suurin osa lukemistani kirjoista, mutta valitsin tähän hyytävän ruotsalaisen pienoisromaanin, jonka alkuperäinen nimi on sama kuin Franz Kafkan Oikeusjutun nimi. Kafkan romaani päähenkilö on Josef K. ja se alkaa lähes samoilla sanoilla kuin tämä teos. Youssuf ja Josef joutuvat molemmat ilman syytä oikeuslaitoksen rattaisiin. Kumpikaan heistä ei saa tietää, mikä heidän oletettu rikoksensa on.
    19. Et pidä kirjan nimestä: Pierre Lemaitre, Petoksen hinta (Minerva, 2019; Cadres noirs, 2010; suomentanut Kaila Holma; 520 sivua). Monimerkityksisen nimen — kirjaimellisesti muun muassa mustat puitteet, mutta myös esimerkiksi Ranskan armeijan ratsastusakatemia ja sen univormu — olisi mielestäni voinut kääntää paremminkin.
    20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria: Kim Thuy, Ru. Listasin tähän kohtaan myös 10 muuta kirjaa.
    21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja: Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo, Vihan ja inhon internet (Kosmos, 2017; 147 sivua). Yleisradion Valheenpaljastaja-blogin ja -podcastin tekijä Johanna Vehkoo on toimittaja, joka on tutkinut journalismin faktantarkistusta ja laatujournalismia. Hän on yksi Long Play -verkkojulkaisun perustajista ja kuuluu Ajatushautomo Hatun johtajistoon. Hän oli Julkisen sanan neuvoston jäsen kolmivuotiskauden 2016–2018. Julkisuuden valokeilaan Vehkoo nousi, kun häntä vastaan nostettiin syyte oululaisen kaupunginvaltuutetun halventamisesta ja etenkin, kun hän sai käräjäoikeudessa tuomion (ei lainvoimainen) kunnianloukkauksesta. Journalistiliitto pitää tuomiota kohtuuttomana. Tutkivan journalismin yhdistys myönsi Johanna Vehkoolle Jääraappa-tunnustuspalkinnon yhteiskunnan avoimuuden edistämisestä vuonna 2016 ja Suomen PEN sananvapauspalkinnon vuonna 2019.
    22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja: Emma Puikkonen, Lupaus
    23. Kirjan nimessä on jokin maa: Kimmo Taskinen & Vesa Sisättö, Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa ja kaksi kirjaa, joiden nimessä on Italia.
    24. Sokkona hyllystä valittu kirja: Jessie Burton, Muusa
    25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Gail Honeyman, Eleanorille kuuluu ihan hyvää
    26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan: Annett Gröschner, Vappuaatto (WSOY, 2013; Walpurgistag, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen). Tämä oli ainoa kirja, jonka koko vuonna tähän kohtaan bongasin. Näin toki ihmisten lukevan kirjoja, mutten nähnyt, mitä kirjaa he lukivat, tai olin jo lukenut kirjan, jos tunnistin sen. Kiitos tuntemattomalle lukijalle Kuopion Vilkku-bussissa numero 29!
    27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja: Neil Gaiman, Pohjoisen mytologia (Like 2019; Norse mythology, suomentanut Jouko Ruokosenmäki)
    28. Kirjan kannessa on kuu: Simone Buchholz, Krokotiiliyö
    29. Kirjassa nähdään unia: Dolores Redondo, Tämän kaiken minä annan sinulle
    30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema: Sofie Sarenbrant, Avoimet ovet
    31. Kirjassa kuljetaan metrolla: Kimmo Tuominen, Pimeän verkon oraakkeli
    32. Kirjan nimessä on ammatti: Kirsi Pehkonen, Käsikirjoituksesta kirjaksi – miten kirjailijat muokkaavat tekstiään?
    33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan: Vikas Swarup, Slummien miljonääri
    34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia: Markku Kaskela, Tomi Kontio, Sari Rainio, Heli Pekkarinen, Teemu Vass, Brent Morrissey, Nanna Susi, Harry Salmenniemi, Arto Kivimäki, Taru Nyström, Jari Järvelä, Vaelluksia Italiassa
    35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Teemu Luukka, New Yorkin uhmatar
    36. Kirjassa ollaan yksin: Stina Jackson, Hopeatie
    37. Pienkustantamon julkaisu: Marja-Leena Tiainen, Kanslian naiset
    38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: Sally Salminen, Katrina
    39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja: Donna Leon, Maalliset jäänteet. Kirjan yksi aihe on mehiläisten ja ihmiskunnan kohtalokas suhde.
    40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia: Emma Luoma, Vain huonoja vaihtoehtoja (Myllylahti, 2019; 349 sivua). Lääkärin viihdyttävässä esikoisdekkarissa käsitellään mielenterveydenkin ongelmia monella tavalla.
    41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää: Ida & Riikka Salminen, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. En tiedä, millä muulla aikakaudella kuin tällä olisin halunnut elää, joten valitsin kirjan, jossa eletään useammalla.
    42. Kirjailijan nimi viehättää sinua: L. M. Montgomery, Yrttitarha. Nimen viehätys liittyy lähinnä lapsuuden ja nuoruuden lukukokemusnostalgiaan.
    43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi: Elena Ferrante, Loistava ystäväni & Uuden nimen tarina
    44. Kirja kertoo Berliinistä: Jenny Erpenbeck, Mennä, meni, mennyt
    45. Kirjan nimessä on kieltosana: Nina Lykke, Ei, ei ja vielä kerran ei. Näitä oli ainakin seitsemän, mutta tässä on eniten.
    46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö: Olga Tokarczuk, Päivän talo, yön talo
    47. Kirjassa on alle 100 sivua: Arthur Conan Doyle, Sodassa ja rakkaudessa – jännitysnovelleja (Helmivyö, 2019. Neljä kertomusta kokoelmasta Stories of War and Sport; suomentanut Väinö Hämeen-Anttila; suomennoksen muokannut & jälkisanat Reijo Valta; 88 sivua). Parhaiten Sherlock Holmesista tunnetun kirjailijan neljä pientä kertomusta ”Mustan linnan kreivi”, ”Uusi katakombi”, ”Majuri Joycen oppitunnit” ja ”Suura Koraanista” eivät ole erityisen mieleenpainuvia, mutta pieni kirjanen lienee tarpeellinen täydennys kirjailijan fanien kokoelmiin. 
    48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä: Olli Jalonen, Merenpeitto (Otava, 2019; 461 sivua). Taivaanpallosta tuttu Angus menettää kirjan mittaan näön toisesta huipputarkasta silmästään eikä kuulokaan liene aivan ennallaan sukelluskelloeksperimenttien jälkeen.
    49. Vuonna 2019 julkaistu kirja: P. D. James, Kuolema joulupäivänä – kuusi murhaavaa kertomusta (Otava, 2019; Sleep no more, suomentanut Jaakko Kankaanpää; 185 sivua). Näitä kertyi kaikkiaan 75. Arpa osui tähän laadukkaaseen rikosnovellikokoelmaan, jonka tarinoita yhdistää koston tematiikka.
    50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Kate Atkinson, Transcription (Black Swan, 2019; 388 sivua). Viihdyttävä vakoilutarina, jonka suosittelija on töissä kirjastossa.

Voi olla, että osallistun myös vuoden 2020 haasteeseen.

Pohjoinen lukuhaaste 2019

Olen tänä vuonna innostunut monenlaisista lukuhaasteista ja tämä OUTI-kirjastojen Pohjoinen lukuhaaste on yksi niistä. Linkitän blogipostauksiini ja sellaisen puuttuessa luonnehdin kirjaa muutamalla sanalla.

    1. Kirja, joka on julkaistu syntymävuotenani: J. R. R. Tolkien, Puu ja lehti (WSOY, 2002; Tree and Leaf, 1964; suomentaneet Vesa Sisättö, Kersti Juva, Johanna Vainikainen-Uusitalo). Teos sisältää Tolkien laajan, ja mielestäni aika puisevan, esseen Saduista (On Fairy-Stories) ja mielenkiintoisen sadun Niukun lehti (Leaf by Niggle) sekä runon Mythopoeia. Esipuheen on kirjoittanut Christopher Tolkien.
    2. Aikanaan sensuroitu kirja: Sally Salminen, Katrina, jonka myynti kiellettiin Saksassa vuonna 1938. Kirja oli suosittu, mutta natsimakuun liian vasemmistolainen.
    3. Finlandia-palkittu teos: Maria Turtschaninoff, Maresi. Upea romaani sai Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2014.
    4. Kirja, jonka nimessä on kieltolause: Erin Kelly, Älä jää pimeään (Gummerus, 2019; He Said/She Said, 2017; suomentanut Päivi Pouttu-Delière; 486 sivua). Epäluotettavien kertojien tekniikkaa käyttävä jännitysromaani, joka viihdytti ihan mukavasti, vaikkei olisi kärsinyt tiivistämisestä.
    5. Kirja, jonka nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa: Sisko Savonlahti, Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus, 2018; 304 sivua). Pinnallinen ja pitkästyttävä jaaritus, jonka suosio menee yli ymmärrykseni. Ilmiselvästi en kuulu kohderyhmään.
    6. Kirja, jonka valitsin kannen perusteella: Kimmo Taskinen & Vesa Sisättö, Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa
    7. Kirja unelma-ammatistani: Ida & Riikka Salminen, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. Kun ei ole yhtä unelma-ammattia, täytyy valita tällainen kirja, jossa niitä on monta. Maailman muuttamisesta en kuitenkaan unelmoi.
    8. Kirja, josta on tehty elokuva: Vikas Swarup, Slummien miljonääri
    9. Kirja, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen: Timo Sandberg, Kullanhuuhtoja (Karisto, 2019). Haaste sai minut lukemaan ensimmäisen Komisario Heittola -dekkarini, vaikka teos on jo sarjan 11. osa. Äijämeininkiä Lapissa, jonne lahtelaispoliisi lähtee kolmen kaverinsa kanssa.
    10. Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla: Olga Tokarczuk, Päivän talo, yön talo (Otava, 2004/2019; Dom dzienny, dom nocny, 1998: suomentanut Tapani Kärkkäinen). Tuoreen Nobelistin (vuoden 2018 palkinto, joka jaettiin tänä vuonna) nimikirjaimet ovat toisin päin kuin omani, mutten anna sen häiritä. Tokarczukin ensimmäinen suomennettu proosateos, josta on nyt otettu uusi painos, sekoittaa muistoja, unia, pyhimyslegendoja, ruokaohjeita, historiaa, fantasiaa. Yhtenäistä juonta ei ole, vaan kokonaisuus koostuu lukuisista lyhyemmistä ja pidemmistä, näennäisen sattumanvaraisesti limittyvistä tarinoista. Kuulostaa haastavalta, muttei ole. Yllättävän koukuttava.
    11. Alkuperäiskansan jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja: Mikael Niemi, Karhun keitto
    12. Kirjan nimi on mielestäni kaunis: Emma Puikkonen, Lupaus
    13. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Elena Ferrante, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Helinä Kangas sai Jarl Helleman -palkinnon vuonna 2017.
    14. Sarjakuvaromaani: Sanna Hukkanen, Juuri (Arktinen Banaani, 2015; 72 sivua). En lue juuri koskaan sarjakuva-albumeja, mutta tämä oli miellyttävä kokemus. Selkeä piirrostyyli ja kiinnostava tarina paluumuutosta Pohjois-Karjalaan veivät mukanaan.
    15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Kim Thuy, Ru
    16. Kirja, jonka nimessä on väri: Minna Maijala, Punaiset kengät
    17. Läheisen suosittelema kirja: Kate Atkinson, Transcription. (Black Swan, 2019; 388 sivua). (Toistaiseksi) suomentamaton vakoilutarina toisen maailmansodan ajan Lontoosta. Erinomaisen viihdyttävä atkinsonilaiseen tapaan, sillä hänen vakoilutarinansa on loppujen lopuksi jotain aivan muuta. Sain kirjan lahjaksi ystävältäni ja toinen ystäväni kehui sitä.
    18. Kirja, jossa on yli 500 sivua: Elena Ferrante, Kadonneen lapsen tarina
    19. Novellikokoelma: Minna Canth, Ihmisen kuvia
    20. Näytelmä tai runokirja: Heli Laaksonen, Aurinko. Porkkana. Vesi (WSOY, 2019; 95 sivua). Itäne ihmine ei ain ymmärrä, mutta onhan sanamaijan titteliä käyttävä Laaksonen ilmiö. Runojen lukemisessa en ole kovin ahkera.
    21. Kiinnostava tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi: Kirsi Pehkonen, Käsikirjoituksesta kirjaksi: Miten kirjailijat muokkaavat tekstiään? (Reuna, 2019; 113 sivua). En tiennyt ennen, miten monella tavalla ja tyylillä eri kirjailijat työskentelevät. Yksi suoltaa valmista tekstiä, toinen muokkaa melkein loppumattomiin. Yksi asetta työpäivälle tiukan liuskamäärän, toinen viilaa viikon lausetta ja kahta. Tapani Bagge, Asta Ikonen, Jukka Itkonen, Niina Hakalahti, Antti Heikkinen, Anneli Kanto, Tatu Kokko, Sirpa Kähkönen, Anne Leinonen, Mikko Rimminen ja Jasu Rinneoja kertovat omasta työstään. Omasta kirjoitustavastaan Pehkonen ei sen sijaan paljasta mitään.
    22. Kirja, joka on yli 100 vuotta vanha: L. M. Montgomery, Yrttitarha (Minerva, 2018; suomentanut Saana Rusi; 233 sivua). Kaksitoista novellia kirjailijan vuosilta 1896-1918. Vanhanaikaisen viehättävää huumoria, romantiikkaa ja hieman jännitystäkin.
    23. Muistelmateos tai elämäkerta: Michelle Obama, Minun tarinani (Otava, 2018; Becoming, 2018; suomentanut Ilkka Rekiaro; 510 sivua). Minun makuuni liiankin yksityiskohtaiset Yhdysvaltain edellisen presidentin puolison muistelmat. Melkoinen nainen, muttei mikään loistava kirjoittaja. Tai sitten suomentajalla on ollut liian kiire.
    24. Umpimähkään valittu kirja: Jessie Burton, Muusa. Tämän poimin ilman ennakkotietoja kirjaston uutuuskirjakarusellista.
    25. Kirja, jonka nimessä on vain yksi sana: Piia Leino, Taivas

Kaikkiaan olen tänä vuonna lukenut 135 kirjaa ja vielä on muutama päivä aikaa.