Blogistania-ääneni 2019

Kirjabloggaajat ja -vloggaajat äänestävät vuoden 2019 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Bloggaajat ja vloggaajat julkaisevat antamansa äänet tänään sunnuntaina 1.3.2020 klo 10.00.  Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen.

Blogistanian Finlandia nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja ja ääntenlaskusta on tänä vuonna vastuussa Amman lukuhetki. Blogistanian Kuopus nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja ja sen ääntenlaskusta vastaa Yöpöydän kirjat. Blogistanian Tieto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja ja sen ääntenlaskun hoitaa Kirjamies.

Blogistanian Globalia nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Globalia -äänestys järjestetään nyt yhdeksättä kertaa. Äänenlaskusta on vastuussa Todella vaiheessa -blogi.

Äänestän tänä vuona vain Globalia-kategoriassa:

Ääneni menevät paitsi hienoille kirjailijoille Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, myös teosten loistaville suomentajille.

Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden/vloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, palkinto jaetaan saman pistemäärän saaneiden kesken.

Tulokset julkaistaan kussakin ääntenlaskijablogissa huomenna 2.3.2020 klo 10.00.

Palkinnot jaetaan Kuopiossa perjantaina 20.3.2020 klo 17 Kirjailijayhdistysten talvipäivien avajaisissa. Avajaiset pidetään Kuopion kaupunginkirjastossa ja ne alkavat klo 16. Talvipäivillä on myös muita yleisötilaisuuksia.

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat ja -vloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.

blogistanian_2019_glob

Dekkariklassikko

Huom! Sisältää juonipaljastuksia.

Agatha Christien joistakin klassikkodekkareista on ilmestynyt uusia suomennoksia. Luin rikosromaanin kuningattaren kenties tunnetuimman teoksen Eikä yksikään pelastunut (WSOY, 2019; And then there were none, 1939; suomentanut Jaakko Kankaanpää; 291 sivua) muistamatta vuosikymmenten takaisista edellisistä lukukerroista juuri muuta kuin sen, että kymmenen ihmistä kuolee yksitellen pienellä saarella noudatellen vanhaa lastenlorua.

Hämärästi muistin myös sen, että toisilleen ennestään tuntemattomat ihmiset houkutellaan saarelle erilaisin syin, ja että joku on lääkäri, toinen tuomari ja kolmas poliisi. Muistelin myös, että viimeinen hirttäytyy. Syyllistä en muistanut.

Muistini ei pettänyt. Pääsin taas ihmettelemään brittilastenloru(je)n hurjuutta. Tämän tarinan nursery rhyme – joka ilmeisesti onkin minstrel song vuodelta 1868 – kertoo kymmenestä pienestä sotilaspojasta (aiemmissa versioissa neekeri- tai intiaanipojasta), joista jokainen vuorollaan kuolee. Jouduin myös pähkäilemään osallistujien innokkuutta matkustaa kiviselle saaripahaselle, vaikka sen kiehtovuus toki taustoitetaan, ja vaikka jokaisella on syynsä ja perustelunsa. Silti: Lähtisitkö sinä viikoksi tuntemattomien seuraan jonkun puolitutun taloon meren saarelle? Huom! Ennen matkapuhelinten ja internetin aikaa.

Päädyin lukemaan dekkaria melkein kuin kuuluisa piru vielä kuuluisampaa pyhää kirjaa. Saarelle kootaan kolme naista : tiukkapipoinen vanhapiika Emily Brent, vähävarainen opettajatar Vera Claythorne ja arka keittäjä Ethel Rogers; sekä seitsemän miestä: viinaanmenevä tohtori Edward Armstrong, jyrkkä tuomari Lawrence Wargrave, kiero komisario William Blore, eläköitynyt leskikenraali John Macarthur, kunnoton autohurjastelija Anthony Marston, siekailematon seikkailija Philip Lombard ja levoton lakeija Thomas Rogers. Jokaisen makuuhuoneen seinällä on jo mainittu vanha loru, jonka moni tuntee lapsuudestaan. Heistä se sopii Soldier’s Island -saarelle siinä missä ruokasalin kymmen pienen sotilasfiguurin asetelmakin.

Kummassakaan ei ole mitään pahaenteistä vielä silloinkaan, kun äänilevy heti ensimmäisenä iltana kuuluttaa julki heidän rikoksensa. Yhtä lukuunottamatta heistä jokaisen omatunnon kuvaillaan silti jotenkin kolkuttelevan, ja suurin osa heistä kommentoi muille kuolemantapausta, joista heitä vaaditaan tilille. Ajalle kuvaavaa on, että siinä missä kahdeksaa heistä syytetään yhden ja yhtä kahden (ilmeisesti) britin kuolemasta, on yksi syytteessä peräti kahdenkymmenen itäafrikkalaisen ”alkuasukkaan” tappamisesta.

…No, on tietysti herra Lombard. Hän myöntää, että jätti kaksikymmentä miestään kuolemaan.”

Vera sanoi: ”He olivat vain alkuasukkaita.”

Emily Brent sanoi terävästi:

”Mustia vai valkoisia, he ovat meidän veljiämme.”

Ehkä sekin kuvaa aikaa, että palvelijaluokkaan kuuluva aviopari vastaa yhdessä vain yhden ”ylemmän” ihmisen hengenmenosta.

Ainakin lukijalle on varsin varhain ilmeistä, että kaiken takana on joku, jonka mielestä jokainen heistä ansaitsee kuolemanrangaistuksen selvittyään murhasta, taposta tai kuolemantuottamuksesta rangaistuksetta. Kuolemantuomio oli Britanniassa voimassa vuoteen 1969 ja viimeinen ihminen teloitettiin siellä viisi vuotta aiemmin. (Btw, nykybriteistä noin puolet palauttaisi kuolemantuomion. Lienevätkö sama puolikas, joka äänesti Brexitin puolesta?)

Alkuasetelman jälkeen päitä alkaa putoilla tiuhaan tahtiin, eivätkä sen enempää ruokasalin yksi kerrallaan katoavat keramiikkahahmot kuin lorun sanatkaan ole kenestäkään enää hauskoja.

Koska lukija ei oikeastaan ennätä tutustua henkilöihin, vaan näkee heidät lähinnä pelinappuloina, eivät heidän kuolemansa juuri liikuta, vaan huomio kiinnittyy kokonaan juoneen: Miten tämä on toteutettu? Onko tarinassa aukkoja? Voiko murhaajan päätellä jostain? Yllättääkö loppuratkaisu? Kyseessä on siis arvoitusdekkari parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Vinkkejä Christie kyllä tarjoaa, mutta kuinka moni pystyy seulomaan oikeat vääristä?

Äkkiä hän tiesi, että ei halunnut lähteä saarelta lainkaan.

Murhaaja vai yksi uhreista?

”Aika käy vähiin — niin vähiin. Minun ikävä kyllä täytyy vaatia, että minua ei häirittäisi.”

”Te ette ymmärrä — ette ymmärrä alkuunkaan. Menkää pois.”

Murhaaja vai yksi uhreista?

Loppuratkaisun selvittyä tiedetään, että kyseessä on kosto. Yksi kymmenestä on päättänyt, että nämä kymmenen ihmistä ansaitsevat kuolla ja suunnitellut äärettömän monimutkaisen (ja viimeisten kuolemien osalta mielestäni psykologisesti epäuskottavan) tavan tappaa heidät. Muiden muassa miamilainen rikospaikkatutkija Dexter, tuo vain pahojen ihmisten sarjamurhaaja, on siis velkaa Dame Agathalle. Ei hänen tuotantonsa syyttä pysy klassikkokategoriassa vuosikymmenestä toiseen. Perustarinat on keksitty ja toteutettu moneen kertaan.

Oma suosikkini tämä ei Christien tuotannossa ole. Lienee parasta lukea muutkin uudet suomennokset, sillä klassikot eivät vanhene, vaikka niiden suomennoksille voi niin käydä, outoa kyllä.

Osallistun tällä postauksella kirjabloggaajien kymmenenteen klassikkohaasteeseen. Taikakirjaimet-blogista löydät haasteen säännöt, linkit osallistujablogeihin ja myös aiempein yhdeksän haasteen tiedot.

klassikkohaaste10

 

Helmet-lukuhaaste 2019

Vuosi 2019 oli minulle lukuhaasteiden vuosi. Ensimmäistä kertaa päätin yrittää suorittaa muun muassa Helmet-lukuhaasteen. Luin kaikkiaan 136 kirjaa vuonna 2019 ja näin asettelin 50 niistä eri haastekohtiin. Kirjailijan ja kirjan nimestä on linkki blogipostaukseeni, jos olen sellaisen kirjoittanut.

    1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot: Emma Rous, Au pair
    2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Ninni Schulman, Tyttö lumisateessa (Tammi, 2017; Flickan med snö i håret, suomentanut Maija Kauhanen)
    3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue: Sanna Hukkanen, Juuri (Arktinen Banaani, 2015). En yleensä lue sarjakuvaromaaneja.
    4. Kirjailijan ainoa teos: Tara Westover, Opintiellä – muistelma. (Tammi, 2019; Educated, suomentanut Tero Valkonen). Yhdysvaltalaisen naisen uskomaton omaelämäkerta on ainakin toistaiseksi hänen ainoa teoksensa.
    5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi: Tatu Kokko, Kävelevien patsaiden kaupunki. Romaani oli Savonia-kirjallisuuspalkinto-ehdokas.
    6. Rakkausromaani: Niina Mero, Englantilainen romanssi.
    7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt: Ian Rankin, Piru mieluummin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Edinburghiin, jossa olen päässyt käymään kahdesti. Listasin samaan kohtaan 33 muutakin kirjaa, mutta koin hankalana päättää, mitä jossain paikassa käymisellä tarkoitetaan. Olen esimerkiksi usein käynyt Kuopiossa, jossa nykyisin asun. Ja miten tarkasti paikka pitäisi määritellä — maan, kaupungin, kaupunginosan tarkkuudella? Entä, jos aletaan puhua muista paikoista, vaikkapa kirjastoista?
    8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu yleissivistykseen: Charles Dickens, Saiturin joulu (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878, äänikirja Elisa Kirja, 2013; A Christmas carol, suomentanut Waldemar Churberg, lukija Eija Peltonen).
    9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Jyri Paretskoi, Shell’s Angles (Karisto, 2013).
    10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja: Michelle Obama, Minun tarinani (Otava, 2018; Becoming, suomentanut Ilkka Rekiaro)
    11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa: Suvi Ahola, Mitä Minna Canth todella sanoi?
    12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan: Adam Kay, Kohta voi vähän kirpaista (ArtHouse, 2019; This is going to hurt, suomentanut Ari Jaatinen)
    13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja: Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni, Minna
    14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi: Sofi Oksanen, Koirapuisto (Like, 2019)
    15. Kirjassa käsitellään jotain tabua: Mikael Niemi, Karhun keitto
    16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla: Maria Adolfsson, Harha-askel (Tammi, 2019; Felsteg, suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom). Realistinen dekkari tapahtuu täysin keksityssä maassa, Doggerlandin saarivaltiossa Britannia ja Skandinavian välissä, rajamailla siis hyvinkin.
    17. Kirjassa on kaksoset: Sarah Crossan, Yksi
    18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Malin Persson Giolito, Tapaus Youssuf K. (Johnny Kniga, 2019. Processen, 2018; Suom. Tarja Lipponen. 94 sivua). Tällaisia oli suurin osa lukemistani kirjoista, mutta valitsin tähän hyytävän ruotsalaisen pienoisromaanin, jonka alkuperäinen nimi on sama kuin Franz Kafkan Oikeusjutun nimi. Kafkan romaani päähenkilö on Josef K. ja se alkaa lähes samoilla sanoilla kuin tämä teos. Youssuf ja Josef joutuvat molemmat ilman syytä oikeuslaitoksen rattaisiin. Kumpikaan heistä ei saa tietää, mikä heidän oletettu rikoksensa on.
    19. Et pidä kirjan nimestä: Pierre Lemaitre, Petoksen hinta (Minerva, 2019; Cadres noirs, 2010; suomentanut Kaila Holma; 520 sivua). Monimerkityksisen nimen — kirjaimellisesti muun muassa mustat puitteet, mutta myös esimerkiksi Ranskan armeijan ratsastusakatemia ja sen univormu — olisi mielestäni voinut kääntää paremminkin.
    20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria: Kim Thuy, Ru. Listasin tähän kohtaan myös 10 muuta kirjaa.
    21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja: Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo, Vihan ja inhon internet (Kosmos, 2017; 147 sivua). Yleisradion Valheenpaljastaja-blogin ja -podcastin tekijä Johanna Vehkoo on toimittaja, joka on tutkinut journalismin faktantarkistusta ja laatujournalismia. Hän on yksi Long Play -verkkojulkaisun perustajista ja kuuluu Ajatushautomo Hatun johtajistoon. Hän oli Julkisen sanan neuvoston jäsen kolmivuotiskauden 2016–2018. Julkisuuden valokeilaan Vehkoo nousi, kun häntä vastaan nostettiin syyte oululaisen kaupunginvaltuutetun halventamisesta ja etenkin, kun hän sai käräjäoikeudessa tuomion (ei lainvoimainen) kunnianloukkauksesta. Journalistiliitto pitää tuomiota kohtuuttomana. Tutkivan journalismin yhdistys myönsi Johanna Vehkoolle Jääraappa-tunnustuspalkinnon yhteiskunnan avoimuuden edistämisestä vuonna 2016 ja Suomen PEN sananvapauspalkinnon vuonna 2019.
    22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja: Emma Puikkonen, Lupaus
    23. Kirjan nimessä on jokin maa: Kimmo Taskinen & Vesa Sisättö, Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa ja kaksi kirjaa, joiden nimessä on Italia.
    24. Sokkona hyllystä valittu kirja: Jessie Burton, Muusa
    25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Gail Honeyman, Eleanorille kuuluu ihan hyvää
    26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan: Annett Gröschner, Vappuaatto (WSOY, 2013; Walpurgistag, suomentanut Jukka-Pekka Pajunen). Tämä oli ainoa kirja, jonka koko vuonna tähän kohtaan bongasin. Näin toki ihmisten lukevan kirjoja, mutten nähnyt, mitä kirjaa he lukivat, tai olin jo lukenut kirjan, jos tunnistin sen. Kiitos tuntemattomalle lukijalle Kuopion Vilkku-bussissa numero 29!
    27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja: Neil Gaiman, Pohjoisen mytologia (Like 2019; Norse mythology, suomentanut Jouko Ruokosenmäki)
    28. Kirjan kannessa on kuu: Simone Buchholz, Krokotiiliyö
    29. Kirjassa nähdään unia: Dolores Redondo, Tämän kaiken minä annan sinulle
    30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema: Sofie Sarenbrant, Avoimet ovet
    31. Kirjassa kuljetaan metrolla: Kimmo Tuominen, Pimeän verkon oraakkeli
    32. Kirjan nimessä on ammatti: Kirsi Pehkonen, Käsikirjoituksesta kirjaksi – miten kirjailijat muokkaavat tekstiään?
    33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan: Vikas Swarup, Slummien miljonääri
    34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia: Markku Kaskela, Tomi Kontio, Sari Rainio, Heli Pekkarinen, Teemu Vass, Brent Morrissey, Nanna Susi, Harry Salmenniemi, Arto Kivimäki, Taru Nyström, Jari Järvelä, Vaelluksia Italiassa
    35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Teemu Luukka, New Yorkin uhmatar
    36. Kirjassa ollaan yksin: Stina Jackson, Hopeatie
    37. Pienkustantamon julkaisu: Marja-Leena Tiainen, Kanslian naiset
    38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: Sally Salminen, Katrina
    39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja: Donna Leon, Maalliset jäänteet. Kirjan yksi aihe on mehiläisten ja ihmiskunnan kohtalokas suhde.
    40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia: Emma Luoma, Vain huonoja vaihtoehtoja (Myllylahti, 2019; 349 sivua). Lääkärin viihdyttävässä esikoisdekkarissa käsitellään mielenterveydenkin ongelmia monella tavalla.
    41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää: Ida & Riikka Salminen, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. En tiedä, millä muulla aikakaudella kuin tällä olisin halunnut elää, joten valitsin kirjan, jossa eletään useammalla.
    42. Kirjailijan nimi viehättää sinua: L. M. Montgomery, Yrttitarha. Nimen viehätys liittyy lähinnä lapsuuden ja nuoruuden lukukokemusnostalgiaan.
    43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi: Elena Ferrante, Loistava ystäväni & Uuden nimen tarina
    44. Kirja kertoo Berliinistä: Jenny Erpenbeck, Mennä, meni, mennyt
    45. Kirjan nimessä on kieltosana: Nina Lykke, Ei, ei ja vielä kerran ei. Näitä oli ainakin seitsemän, mutta tässä on eniten.
    46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö: Olga Tokarczuk, Päivän talo, yön talo
    47. Kirjassa on alle 100 sivua: Arthur Conan Doyle, Sodassa ja rakkaudessa – jännitysnovelleja (Helmivyö, 2019. Neljä kertomusta kokoelmasta Stories of War and Sport; suomentanut Väinö Hämeen-Anttila; suomennoksen muokannut & jälkisanat Reijo Valta; 88 sivua). Parhaiten Sherlock Holmesista tunnetun kirjailijan neljä pientä kertomusta ”Mustan linnan kreivi”, ”Uusi katakombi”, ”Majuri Joycen oppitunnit” ja ”Suura Koraanista” eivät ole erityisen mieleenpainuvia, mutta pieni kirjanen lienee tarpeellinen täydennys kirjailijan fanien kokoelmiin. 
    48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä: Olli Jalonen, Merenpeitto (Otava, 2019; 461 sivua). Taivaanpallosta tuttu Angus menettää kirjan mittaan näön toisesta huipputarkasta silmästään eikä kuulokaan liene aivan ennallaan sukelluskelloeksperimenttien jälkeen.
    49. Vuonna 2019 julkaistu kirja: P. D. James, Kuolema joulupäivänä – kuusi murhaavaa kertomusta (Otava, 2019; Sleep no more, suomentanut Jaakko Kankaanpää; 185 sivua). Näitä kertyi kaikkiaan 75. Arpa osui tähän laadukkaaseen rikosnovellikokoelmaan, jonka tarinoita yhdistää koston tematiikka.
    50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Kate Atkinson, Transcription (Black Swan, 2019; 388 sivua). Viihdyttävä vakoilutarina, jonka suosittelija on töissä kirjastossa.

Voi olla, että osallistun myös vuoden 2020 haasteeseen.