Klassikkohaaste 13: Middlemarch

Edelliseen klassikkohaasteeseen luin George Eliotin Daniel Derondan. Pian sen jälkeen (eli muutaman dekkarin välipaloiksi haukattuani) tartuin toiseen Eliot-klassikkoon, vuonna suomeksi ilmestyneeseen Middlemarchiin (WSOY, 1966; Middlemarch. A Study of Provincial Life, 1871-72; suomentanut Aune Tuomikoski; 887 sivua). Ennen ymmärrettiin julkaista paksu kirja kahtena niteenä, jotka ovat yksi kirja siten, että sivunumerointi jatkuu (kysehän ei ole sarjan osista) eikä tehty painavaa ja hankalasti käsiteltävää järkälettä.

Tuon ajan leskenpäähine kehysti soikiona kasvoja ja siinä oli korkea kupu – asussa nähtävästi kokeiltiin kuinka paljon surukreppiä sellaiseen voi yleensä saada mahtumaan.

George Eliot (oik. Mary Ann / Marian Evans, 1819-1880) oli taitava ihmisluonteen kuvaaja. Middlemarchissa tyyli on kepeämpi ja hauskempi kuin Daniel Derondassa, vaikkei kyse mistään hupailusta olekaan. Kirjan nimi on sen fiktiivisen tapahtumapaikan, pienen keskienglantilaisen paikkakunnan, nimi. Laajaan ja monipuoliseen henkilögalleriaan kuuluu joukko middlemarchilaisia.

”Ja totta kai miehet tietävät parhaiten kaiken, paitsi sitä, minkä naiset tietävät paremmin.”
Dorothea nauroi ja unohti kyyneleensä.

Romaani koostuu kahdeksasta nimetystä kirjasta, jotka on jaettu numeroituihin lukuihin, sekä prologista ja loppuluvusta. Alkuteos ilmestyikin kahdeksana niteenä. Teemoihin kuuluvat naisen asema – etenkin avioliitossa – koulutus ja uskonto, idealismi ja tekopyhyys sekä yhteiskunnallinen murros: rautateitä aletaan rakentaa ja poliittinen järjestelmä halutaan uudistaa.

Ensimmäisen kirjan nimi on Dorothea Brooke, ja nimihenkilö on nuori ja älykäs nainen, joka kummallisessa velvollisuudentunnossaan ja harhaisessa päättäväisyydessään päätyy avioliittoon itsekeskeisen vanhuksen kanssa.

Romaani tapahtuu vuosina 1829-32 ja sijoittuu lähes kokonaan Middlemarchiin, mutta erittäin tärkeä merkitys on myös tuoreen avioparin Italiaan sijoittuvalla häämatkalla. Dorotheaa, kuten muitakin päähahmoja, seurataan koko romaanin ajan, mutta keskushenkilö vaihtuu kirjoittain.

Pyytää Dorotheaa olemaan vähemmän koruton ja rehellinen olisi ollut samaa kuin hengittää kristalliin, jonka läpi haluaa nähdä valon.

Toinen pääjuoni kiertyy nuoreen lääkäri Tertius Lydgaten uran ympärille. Alussa hän on kunnianhimoinen ja idealistinen uudistaja, mutta onneton, puolivahingossa ja liian aikaisin solmittu avioliitto kaupunginjohtajan hemmotellun tyttären Rosamond Vincyn saa hänet taantumaan ja mukautumaan sekä lopulta suuriin ikävyyksiin.

Vielä yhdessä pääjuonessa seurataan nuorta ja huikentelevaista Rosamondin hulttioveljeä Frediä, joka hyvän naisen, lapsuusystävänsä Mary Garthin, rakkauden vuoksi yrittää ryhdistäytyä. Nämä juonet risteävät kaikki keskenään ja lisäksi niiden kanssa monta muuta, muun muassa perintöihin ja testamentteihin sekä salattuihin sukujuuriin ja epäsäätyisiin rakkauksiin liittyvää, tarinakuviota.

Middlemarchissa aviovaimo sai varsin pian tietää, että kaupungin asukkailla oli huono käsitys hänen miehestään. … Middlemarchilaisessa kielenkäytössä vilpittömyys merkitsi sitä, että ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa ilmoitti ystävilleen epäilevänsä, että heidän kykynsä, käyttäytymisensä tai asemansa eivät olleet moitteettomat, ja kaikkein vilpittömin henkilö sanoi tämän jopa ilman että sitä häneltä tiedusteltiin. Sitten oli vielä olemassa totuudenrakkaus – laveasisältöinen sana, joka tässä yhteydessä merkitsi sitä, ettei voinut sallia naisen näyttävän onnellisemmalta kuin mihin hänen miehestään vallitseva käsitys oikeutti, eikä liian selvästi osoittavan olevansa tyytyväinen osaansa. … Kaiken kaikkiaan voi sanoa palavan lähimmäisenrakkauden olleen yllyttämässä hyveellistä henkilöä tuottamaan lähimmäiselleen pahaa mieltä tämän omaksi eduksi.

Romaanin toinen kirja on saanut nimen Vanhoja ja nuoria, kolmas Kuoleman odotusta ja neljäs Kolme lemmenongelmaa. Nimeäminen kuvaa hyvin laajan kokonaisuuden aiheiden kirjoa: se kattaa kaikki elämänalueet ja -vaiheet. Viides kirja Vainajan käsi ja kuudes Leski ja aviovaimo jatkavat samaan tapaan. Seitsemäs on saanut nimen Kaksi kiusausta, ja viimeinen kirja Auringonlasku ja auringonnousu päättää romaanin tavalla, josta pidän paljon.

Henkilöt jäävät elämään ja monille heistä toivon käyvän hyvin, mutta kyseessä ei ole mikään kaiken päättävä sen-pituinen-se tai he-elivät-onnellisina-elämänsä-loppuun-saakka. Jää tunne, että on kolmisen tärkeää vuotta ollut melkein kuin yksi middlemarchilaisista tai ainakin kärpäsenä katossa.

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13

Dekkariviikko 2021: Mydworth

Eilen kirjoitin Matthew Costellon ja Neil Richardsin Cherringham-sarjasta. He kirjoittavat myös historiallista pehmodekkarisarjaa Mydworth Mysteries. Sarjassa on toistaiseksi ilmestynyt kuusi lyhyttä (3 h 8 min – 3 h 30 min) ääni- ja e-kirjaa englanniksi. Ensimmäinen suomennos on luvassa lokakuussa 2021.

Mydworth on fiktiivinen kylä Sussexissa melko lähellä Lontoota. Päähenkilöinä on brittiläis-yhdysvaltalainen aviopari Harry ja Kat, jolla nuoruudestaan huolimatta on jo takanaan monenlaisia seikkailuja.

Ensimmäinen osa A shot in the dark (Lübbe Audio, 2020) sijoittuu vuoteen 1929. Vastavihityt Sir Harry Mortimer ja Lady Mortimer eli Kat ovat juuri palanneet Kairosta Harryn kotitaloon, kun naapurikartanosta eli Harryn tädin Lady Lavinian kotoa varastetaan jalokiviä. Maalaispoliisi on lähinnä häkeltynyt, mutta Mortimerin pariskunnalla on valtion palveluksessa kerättyjä taitoja ja tietoja sekä yhteydet luokkayhteiskunnan eri kerroksiin, joten he ryhtyvät salapoliisihommiin. Niiden lomassa nautitaan yläluokkaisesta elämästä monin tavoin.

Kakkososassa A Little Night Murder (Lübbe Audio, 2020) selvitellään nuoren salametsästäjän surmaa. Tapaus on poliisin mielestä onnettomuus, mutta nuoren miehen äiti pyytää apua Katilta ja Harrylta, koska epäilee muuta. Kolmannessa osassa London Calling! (Lübbe Audio, 2020) pariskunta seikkailee vaihteeksi Lontoossa, kun hyvän perheen tytär on paennut pääkaupunkiin tavoittelemaan uraa West Endin näyttämöillä, mutta vaikuttaakin joutuneen hyvin hämärään seuraan.

Neljännen osan Murder wore a Mask (Lübbe Audio, 2020) aluksi Lavinia-tädin vuotuiset seurapiirinaamiaiset keskeytyvät, kun yksi vieraista löytyy kuolleena kartanon alueen lammen rannalta. Tapaus näyttää sydänkohtaukselta, mutta Harry ja Kat epäilevät murhaa ja ennakoivat toistakin. Deadly Cargossa (Lübbe Audio, 2020) Harry ja Kat auttavat selvittämään paikallisen radiovalmistajan kalliiden laitteiden jakeluautojen kaappauksia, joissa taitaa olla kyse jostain paljon laajemmasta kuin vain radiovarkauksista, vaikka huippulaitteista kyse onkin.

Danger in the Air (Lübbe Audio, 2021) tuo Mydworthiin kuuluisan lentäjän Amelia Earhartin, joka on Englannin kiertueella keräämässä varoja naislentäjien yhteishankkeeseen. Earhart joutuu kuitenkin hengenvaarallisten sabotaasien kohteeksi, ja kukapa muukaan niiden tekijät löytäisi kuin Mortimerin pariskunta.

Sarja on leppoisaa, agathachristiemäistä tai dorothylsayermaista kuunneltavaa, johon odotan kovasti jatkoa. Äänikirjojen lukija on miellyttävä-ääninen Nathaniel Parker. Toivottavasti myös suomenkielinen lukija onnistuu luomaan kirjoihin sopivan menneen maailman tunnelman.

Yöpöydän kirjat

Dekkariviikko 2021: Cherringham

Matthew Costello ja Neil Richards ovat toistaiseksi kirjoittaneet 39 novellia ja kaksi romaania Cherringham-sarjaansa (Cherringham. A Cosy Crime Series, Lübbe Audio, 2013-2021), jota julkaistaan (ensisijaisesti) ääni- ja e-kirjoina. Aloitin sarjan kuuntelemisen suomeksi ja siirryin sitten englanninkielisiin, kun en malttanut odottaa uusien suomennosten ilmestymistä.

Cherringham on kuvitteellinen pikkukaupunki Etelä-Englannin Cotswoldissa. Sarjan päähenkilöt ovat englantilainen viestintäalan pienyrittäjä ja eronnut yksinhuoltajaäiti Sarah Edwards ja eläköitynyt ja leskeksi jäänyt newyorkilaispoliisi Jack Brennan, joka on asettunut asumaan jokilaivaan Cherringhamin läpi virtaavan Thamesin rannalle.

Sarjan ensimmäisessä osassa Murha Thamesin varrella (Murder on Thames, 2013) joesta löytyy ruumis, joka osoittautuu Sarahin kouluaikaiseksi ystäväksi. Sarah ei usko hänen tehneen itsemurhaa ja alkaa tutkia asiaa. Hän tutustuu Jackiin, kun menee kyselemään, onko hän sattunut näkemään jotakin laivastaan. Tapaaminen on pitkäksi osoittautuvan salapoliisiharrastuksen ja hienon ystävyyden alku. Sarahin paikallistuntemus ja -verkostot sekä tietotekniikkataidot (ja tarvittaessa nimettömän lontoolaisen IT-velhon apu) täydentävät Jackin taitoja ja kokemusta henkirikostutkijana, joten heistä muodostuu mitä tehokkain etsiväpari. Tarvittaessa paikallispoliisin kautta saadaan i-julkista tietoa, kun hän sattuu olemaan Sarahiin ihastunut, ja usein tutkimuksissa ovat jotenkin mukana paikallinen lakimies sekä Sarahin läheiset tai työkaveri.

Sarjan kaikki englanninkieliset kirjat lukee Neil Dudgeon ja suomenkieliset Markus Niemi. Lienee makuasia, pitääkö enemmän englantilaisesta tyylistä, jossa lukija on enemmän ääninäyttelijä kuin suomenkielisessä lukijatyylissä. Itse pidän siitä, että vaikkapa Jackilla on amerikkalainen aksentti ja oma äänensä, jolloin kulloinenkin puhuja on dialogeissa helppo tunnistaa. Suomentajia on lukuisia, joten joissakin osissa vaikkapa Jackin laivan nimi on suomennettu ja toisissa ei.

Jos pidät perinteisistä dekkareista, pidät todennäköisesti myös Cherringham-sarjasta. Juonikuviot ja tapaukset ovat yllättävän erilaisia, vaikka näin pitkässä sarjassa väistämättä on myös kaavamaisuutta. Sarja on ammattitaitoisen viihdyttävä ja kannattaa lukea tai kuunnella järjestyksessä – myös romaanit oikeissa kohdissa! – koska päähenkilöiden ja heidän lähipiirinsä elämä etenee sen mittaan. Pehmodekkareiden ystäville vankka koukutusvaroitus.

(Ainakin Päättäjäisilta-romaani (Dead in the water, 2016; Cherringham Novels 1; suomentanut Lea Peuronpuro; 283 sivua) on julkaistu ainakin suomeksi myös painettuna.)

Yöpöydän kirjat