Naistenviikko 2023 – naisetsivä

Juhlistan tämänvuotista naistenviikkoa kirjablogissani kirjoittamalla kirjoista, joiden nimessä on jokin naissukupuoleen viittaava sana tai naisen nimi.

Leonard Merrickin Naisetsivä n:o 3 – Miriam Lea ratkaisee (Mala Fide, 2023; Mr Bazalgette’s Agent, 1888; suomennos, esipuhe ja selitykset Pekka Masonen; 122 sivua) on päiväkirjamuotoinen kertomus aiemmin näyttelijän ja kotiopettajan töitä tehneen Miriam Lean lyhyestä yksityisetsiväurasta.

Miriam on nuorehko englantilaisnainen, joka rahapulassa ja ilmeisen vailla minkäänlaisten sukulaisten turvaa päätyy yksityisetsivä Bazalgetten palvelukseen. Hän saa ensimmäiseksi tehtäväkseen melkoisen urakan. Hänet ja toinen etsivä, joka tekeytyy Miriamin palvelijattareksi, lähetetään jäljittämään kadonnutta kavaltajaa. Tehtävä vie heidät kauas maailmalle, ensin Eurooppaan ja lopulta Etelä-Afrikkaan asti. Melkoinen perehtymistapa!

Vaikka tämä pikku seurue oli toki omalla tavallaan mielenkiintoinen, heistä ei ollut mitään hyötyä minulle, ja niinpä irtaannuin heistä. Tehtäväni mahdottomuus alkoi jälleen ahdistaa minua, … Minun oli myönnettävä, että olin selvästi kuvitellut, että saavuttaisin tavoitteeni helposti, melkeinpä silmänräpäyksessä. Toisaalta tiesin myös, että minun ei pitäisi antaa periksi pelolleni näin pian, sillä onnistuisin, ennemmin tai myöhemmin. Aion löytää Jasper Vininginin; ja minä löydän hänet.

Juonellisesti tai kielellisesti tämä pienoisromaani ei varsinaisesti häikäise, mutta mainion päähenkilö Merrick on esikoisteoksessaan luonut. Miriam Lea on määrätietoinen, nokkela, rohkea ja (etenkin aikansa brittinaiseksi) itsenäinen. Hänen päiväkirjaansa huimasta jäljitysmatkasta on ilo lukea.

Suomentaja kertoo esipuheessa suomennosnimen olevan tarkkaan harkittu, mutta minun mielestäni se on hieman harhaanjohtava. Ennen esipuheen lukemista oletin myös, että teoksen naisetsivä on agentuurin kolmas naisetsivä tai agentti (vertaa 007), mutta Miriam Lea onkin kirjallisuuden kolmas. Itse olisin siis vain kääntänyt alkuperäisen nimen ”Herra Bazalgetten agentti”.

Kauan sitten unohduksiin painuneen, lähes kokonaan kirjallisuudenhistoriasta kadonneen, teoksen, jonka British Library onneksi uudelleenjulkaisi vuonna 2013, julkaiseminen suomeksi on kuitenkin ehdottomasti kulttuuriteko. Teos on yllättävän viihdyttävä ja runsaine kielellisine ja kulttuurisine selityksineen myös varsin sivistävä.

Naistenviikkohaaste Tuijata-blogissa jo yhdeksättä kertaa!

Dekkariviikot 2023 – Marlow

Robert Thorogoodin dekkari Kuolema kylässä (Siltala 2022; Death comes to Marlow, 2023; suomentanut Hilkka Pekkanen; 383 sivua) on jatkoa mainiolle Thamesjoen murhat-dekkarille.

Varakas aatelismies kuolee häidensä aattona Thamesjoen varren pikkukaupungissa erikoisella tavalla. Mies löytyy lukitusta työhuoneestaan painavan kaapin alta. Onko kyseessä karmea onnettomuus vai ovelasti toteutettu murha?

Sitten paljastuu, että uusin testamentti on kadonnut. Kuka perii omaisuuden? Miten käy aatelisarvon? Viittä vaille vaimo, aikuinen huithapeli poika, vastuuntuntoinen tytär ja ex-vaimo ovat kaikki epäilyttäviä, mutta poliisi päättää, että kyseessä oli onnettomuus.

Toista mieltä on terävä vanharouva Judith Potts. Hän onnistuu vakuuttamaan myös ystävänsä, kirkkoherran vaimon Becks Starlingin ja koirienulkoiluttaja Suzie Harrisin, joten he ryhtyvät taas amatöörietsivähommiin.

Tällä kertaa heitä uskoo heti myös rikosylikonstaapeli Tanika Malik, joka sarjan edellisessä osassa sijaisti pomoaan murhatutkinnan johdossa. Pahaksi onneksi esimies on nyt palannut töihin ja määrännyt Tanikan paperihommiin.

Toinenkin murha ennättää tapahtua ennen kuin monimutkainen tapaus selviää.

Thorogood jatkaa perinteistä pehmodekkariperinnettä ansiokkaasti ja kepeällä otteella, vaikka paikoin sivalteleekin brittiläistä luokkayhteiskuntaa sanan säilällä.

Klassikkohaaste 13: Middlemarch

Edelliseen klassikkohaasteeseen luin George Eliotin Daniel Derondan. Pian sen jälkeen (eli muutaman dekkarin välipaloiksi haukattuani) tartuin toiseen Eliot-klassikkoon, vuonna suomeksi ilmestyneeseen Middlemarchiin (WSOY, 1966; Middlemarch. A Study of Provincial Life, 1871-72; suomentanut Aune Tuomikoski; 887 sivua). Ennen ymmärrettiin julkaista paksu kirja kahtena niteenä, jotka ovat yksi kirja siten, että sivunumerointi jatkuu (kysehän ei ole sarjan osista) eikä tehty painavaa ja hankalasti käsiteltävää järkälettä.

Tuon ajan leskenpäähine kehysti soikiona kasvoja ja siinä oli korkea kupu – asussa nähtävästi kokeiltiin kuinka paljon surukreppiä sellaiseen voi yleensä saada mahtumaan.

George Eliot (oik. Mary Ann / Marian Evans, 1819-1880) oli taitava ihmisluonteen kuvaaja. Middlemarchissa tyyli on kepeämpi ja hauskempi kuin Daniel Derondassa, vaikkei kyse mistään hupailusta olekaan. Kirjan nimi on sen fiktiivisen tapahtumapaikan, pienen keskienglantilaisen paikkakunnan, nimi. Laajaan ja monipuoliseen henkilögalleriaan kuuluu joukko middlemarchilaisia.

”Ja totta kai miehet tietävät parhaiten kaiken, paitsi sitä, minkä naiset tietävät paremmin.”
Dorothea nauroi ja unohti kyyneleensä.

Romaani koostuu kahdeksasta nimetystä kirjasta, jotka on jaettu numeroituihin lukuihin, sekä prologista ja loppuluvusta. Alkuteos ilmestyikin kahdeksana niteenä. Teemoihin kuuluvat naisen asema – etenkin avioliitossa – koulutus ja uskonto, idealismi ja tekopyhyys sekä yhteiskunnallinen murros: rautateitä aletaan rakentaa ja poliittinen järjestelmä halutaan uudistaa.

Ensimmäisen kirjan nimi on Dorothea Brooke, ja nimihenkilö on nuori ja älykäs nainen, joka kummallisessa velvollisuudentunnossaan ja harhaisessa päättäväisyydessään päätyy avioliittoon itsekeskeisen vanhuksen kanssa.

Romaani tapahtuu vuosina 1829-32 ja sijoittuu lähes kokonaan Middlemarchiin, mutta erittäin tärkeä merkitys on myös tuoreen avioparin Italiaan sijoittuvalla häämatkalla. Dorotheaa, kuten muitakin päähahmoja, seurataan koko romaanin ajan, mutta keskushenkilö vaihtuu kirjoittain.

Pyytää Dorotheaa olemaan vähemmän koruton ja rehellinen olisi ollut samaa kuin hengittää kristalliin, jonka läpi haluaa nähdä valon.

Toinen pääjuoni kiertyy nuoren lääkäri Tertius Lydgaten uran ympärille. Alussa hän on kunnianhimoinen ja idealistinen uudistaja, mutta onneton, puolivahingossa ja liian aikaisin solmittu avioliitto kaupunginjohtajan hemmotellun tyttären Rosamond Vincyn kanssa saa hänet taantumaan ja mukautumaan sekä lopulta suuriin ikävyyksiin.

Vielä yhdessä pääjuonessa seurataan nuorta ja huikentelevaista Rosamondin hulttioveljeä Frediä, joka hyvän naisen, lapsuusystävänsä Mary Garthin, rakkauden vuoksi yrittää ryhdistäytyä. Nämä juonet risteävät kaikki keskenään ja lisäksi niiden kanssa monta muuta, muun muassa perintöihin ja testamentteihin sekä salattuihin sukujuuriin ja epäsäätyisiin rakkauksiin liittyvää, tarinakuviota.

Middlemarchissa aviovaimo sai varsin pian tietää, että kaupungin asukkailla oli huono käsitys hänen miehestään. … Middlemarchilaisessa kielenkäytössä vilpittömyys merkitsi sitä, että ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa ilmoitti ystävilleen epäilevänsä, että heidän kykynsä, käyttäytymisensä tai asemansa eivät olleet moitteettomat, ja kaikkein vilpittömin henkilö sanoi tämän jopa ilman että sitä häneltä tiedusteltiin. Sitten oli vielä olemassa totuudenrakkaus – laveasisältöinen sana, joka tässä yhteydessä merkitsi sitä, ettei voinut sallia naisen näyttävän onnellisemmalta kuin mihin hänen miehestään vallitseva käsitys oikeutti, eikä liian selvästi osoittavan olevansa tyytyväinen osaansa. … Kaiken kaikkiaan voi sanoa palavan lähimmäisenrakkauden olleen yllyttämässä hyveellistä henkilöä tuottamaan lähimmäiselleen pahaa mieltä tämän omaksi eduksi.

Romaanin toinen kirja on saanut nimen Vanhoja ja nuoria, kolmas Kuoleman odotusta ja neljäs Kolme lemmenongelmaa. Nimeäminen kuvaa hyvin laajan kokonaisuuden aiheiden kirjoa: se kattaa kaikki elämänalueet ja -vaiheet. Viides kirja Vainajan käsi ja kuudes Leski ja aviovaimo jatkavat samaan tapaan. Seitsemäs on saanut nimen Kaksi kiusausta, ja viimeinen kirja Auringonlasku ja auringonnousu päättää romaanin tavalla, josta pidän paljon.

Henkilöt jäävät elämään ja monille heistä toivon käyvän hyvin, mutta kyseessä ei ole mikään kaiken päättävä sen-pituinen-se tai he-elivät-onnellisina-elämänsä-loppuun-saakka. Jää tunne, että on kolmisen tärkeää vuotta ollut melkein kuin yksi middlemarchilaisista tai ainakin kärpäsenä katossa.

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13