Hanne Wilhelmsen kustannusmaailmassa

Yhdestoista käsikirjoitus (Gummerus, 2023; Det ellevte manus, 2021; suomentanut Outi Menna; 450 sivua) on Anne Holtin Hanne Wilhelmsen -sarjan 11. osa. Tapahtumat sijoittuvat korona-ajan alkuun.

Henrik Holme, yksinäisistä yksinäisin poliisi, yrittää ratkaista tuntemattoman naisen murhan. Kuinka selvittää murha, kun naisen kasvot on tuhottu, eikä urhin henkilöllisyys tunnu selviävän millään. Tuntomerkkeihin sopivia henkilöitä ei ole ilmoitettu kadonneiksi ja kun omat keinot eivät riitä, Holme kääntyy kotiinsa linnoittautuneen Hanne Wilhelmsenin puoleen. 

Samaan aikaan juuri kustannustoimittajana aloittanut Ebba Braut etsii kadonnutta käsikirjoitusta. Omalaatuinen menestyskirjailija tuo kustantamoon kirjoituskoneella kirjoitetut tekstit, joista ei ole otettu kopioita.

Koska Hanne Wilhelmsen on juuri lähettänyt ensimmäisen rikosromaaninsa käsikirjoituksen samaan kustantamoon, Ebbakin päätyy pyytämään apua häneltä.Kokenut dekkarinlukija toki arvaa, että tapaukset liittyvät yhteen.

Holt kieputtelee monimutkaista – ja melkoisen huimapäistä – juonta hieman pitkitetysti, vaikka sen parissa hyvin viihtyykiin. Hanne Wilhelmsen on yhtä terävä ja raivostuttava kuin aina ennenkin.

Kelpo jännäriviihdettä.

Dekkariviikot 2023 – Porto

Anu Patrakka sijoittaa romaaninsa nykyiseen asuinmaahansa Portugaliin, Porton kaupunkiin ja sen ympäristöön. Dekkarin Arvoton (Otava, 2023; 309 sivua) lyhyt minämutoinen prologi vie suoraan (ilmeisen) tappajan mielenmaisemaan.

Sitten kaksi erilaista maahanmuuttajaa kohtaa sattumalta meren rannalla. EU-kansalainen Emilialla on siisti sisätyö, kohtuullinen palkka ja mukava kimppakämppä, mutta hieman yksinäinen tuo kotimaa oravanpyörästä irrottautunut nelikymppinen suomalaisnainen on. Hieman nuorempi Aran on lähtenyt Bangladeshista paremman elämän toivossa ja päätynyt osaksi pientä miesporukkaa, jota kuljetetaan maatilatöihin tilalta toiselle ja yhdestä surkeasta majapaikasta toiseen. Luvattua työlupaa ei kuulu eikä näy, passi on viety ja palkka pelkkiä taskurahoja. Kaksi yksinäistä kiinnostuu toisistaan ja sopii tapaavansa uudelleen.

Sen jälkeen päästään poliisien pariin. Patrakan kuusiosaisen Rui Santos -sarjan nimihenkilö on ryhtynyt viininviljelijäksi, ja tässä uuden sarjan ensiosassa hänen seuraajansa Nelson Monteiro, portolaistaustainen mutta kauan Lissabonissa asunut mies, alkaa hieman vaivalloisesti tutustua alaisiinsa, muiden muassa temperamenttiseen Ana Torresiin, joka on myös hakenut pomon paikkaa.

Pehmeä ei lasku henkirikosyksikön vastaavan tutkijan hommaan kuitenkaan ole, sillä rannalta löytyy muovipussi, jossa on miehen pää. Aivan aluksi on siis selvitettävä, kuka uhri on. Tutkinta etenee siis ymmärrettävän hitaasti. Lukija aavistelee pahaa, sillä Aran ei ilmaannu sovittuun tapaamiseen. Sitten poliisi saa ilmoituksen kadonneesta suomalaistyöntekijästä.

Arvoton ei ole millään mittapuulla kepeä dekkari, vaan vakuuttava yhteiskunnallinen rikosromaani. Kerronta on kiinnostavaa, realistista, vakavaakin. Kirjailija kertoo vetävän rikosjuonen lomassa asuinmaansa pimeämmästä puolesta. Paljon jää (yleensä) näkemättä viehättävässä maassa vierailevilta matkailijoilta. Ja mietimmekö useinkaan sitä, mihin edullinen ruoantuotanto monissa maissa perustuu ja mihin vähän kalliimpi vaikkapa meillä?

Dekkariviikot 2023 – Oslo

Helvetintuli (Johnny Kniga, 2023; Helvetesilden, 2014; suomentanut Tarja Teva; 255 sivua) on Karin Fossumin Konrad Sejer -sarjan kahdestoista osa.

Nuorempi näistä äiti ja poika -yksiköistä löytyy heinäkuun alun helteissä maatilan läheisyyteen unohtuneesta ruostuneesta ja homeisesta asuntovaunusta veitsellä surmattuina. Paikalle jääneen sormenjäljettömän surma-aseen lisäksi ainoa johtolanka on yksi ainokainen jalanjälki.

Konrad Sejer tutkii pienen perheen raakaa surmaa. Onko kyseessä pikaistuksissa tehty tappo vai harkittu murha? Miksi nainen ja hänen poikansa näyttävät yöpyneen huonokuntoisessa asuntovaunussa? Miksi joku halusi tappaa heidät? Tuliko heistä uhreja sattumalta vai oliko jollakulla mielestään syysurmata pikkulapsi ja tämän äiti?

Takaumissa seurataan uhrien vaatimatonta, lähes köyhää, elämää, ja piirretään kuvaa ahkerasta, hyvästä naisesta ja hänen valoisasta lapsestaan. Toisaalta teoksessa seurataan myös toista äidin ja pojan muodostamaa perhettä, jossa poika kuitenkin on jo aikuinen. Lukijalla on siis aavistuksensa, mutta miten kaikki liittyy yhteen – ja miksi?

Helvetintuli kertoo salaisuuksien painosta ja peittelyn arvaamattoman kohtalokkaista seurauksista. Fossum on psykologisen rikosromaanin taitaja, jolla on kyky kuvata vähäeleisesti mutkikkaita ihmissuhteita ja punoa omaperäisiä juonikuvioita.