Hanne Wilhelmsen kustannusmaailmassa

Yhdestoista käsikirjoitus (Gummerus, 2023; Det ellevte manus, 2021; suomentanut Outi Menna; 450 sivua) on Anne Holtin Hanne Wilhelmsen -sarjan 11. osa. Tapahtumat sijoittuvat korona-ajan alkuun.

Henrik Holme, yksinäisistä yksinäisin poliisi, yrittää ratkaista tuntemattoman naisen murhan. Kuinka selvittää murha, kun naisen kasvot on tuhottu, eikä urhin henkilöllisyys tunnu selviävän millään. Tuntomerkkeihin sopivia henkilöitä ei ole ilmoitettu kadonneiksi ja kun omat keinot eivät riitä, Holme kääntyy kotiinsa linnoittautuneen Hanne Wilhelmsenin puoleen. 

Samaan aikaan juuri kustannustoimittajana aloittanut Ebba Braut etsii kadonnutta käsikirjoitusta. Omalaatuinen menestyskirjailija tuo kustantamoon kirjoituskoneella kirjoitetut tekstit, joista ei ole otettu kopioita.

Koska Hanne Wilhelmsen on juuri lähettänyt ensimmäisen rikosromaaninsa käsikirjoituksen samaan kustantamoon, Ebbakin päätyy pyytämään apua häneltä.Kokenut dekkarinlukija toki arvaa, että tapaukset liittyvät yhteen.

Holt kieputtelee monimutkaista – ja melkoisen huimapäistä – juonta hieman pitkitetysti, vaikka sen parissa hyvin viihtyykiin. Hanne Wilhelmsen on yhtä terävä ja raivostuttava kuin aina ennenkin.

Kelpo jännäriviihdettä.

Glasgow 44 vuotta sitten

Val McDermid on kirjoittanut useita yksittäisiä romaaneja ja novellikokoelmia sekä kirjoittaa useaa jännitysromaanisarjaa, joista vain pieni osa on suomennettu: kaksi osaa vähintään kuusiosaista Kate Brannigan -sarjaa ja kolme osaa ainakin 11-osaista Tony Hill & Carol Jordan -sarjaa. Esimerkiksi hiljattain Ylellä tv-sarjana nähty toistaiseksi seitsenosainen Karen Pirie -sarja on suomentamatta; puhumattakaan jo vuonna 1987 alkaneesta Lindsay Gordon -sarjasta, jonka uusin osa on vuodelta 2003.

Uuden Allie Burns -sarjan avaus 1979 (Otava, 2023; 1979, 2022; suomentanut Marja Luoma; 383 sivua) on saatu suomeksi melko tuoreeltaan.

Tapahtumapaikka on Glasgow ja vuosi sama kuin kirjan nimi. Allie Burns on aloitteleva toimittaja, joka yrittää löytää paikkansa ja ansaita arvostusta miesvaltaisella alalla miesten hallitsemassa maailmassa.

Allie ei halua toimittaa muoti- tai juorupalstoja, vaan tehdä tutkivaa journalismia. Hän päätyy tekemään yhteistä veronkiertojuttua kollegansa Dannyn kanssa. Artikkelisarjasta koituu Dannylle henkilökohtaista murhetta, mutta se antaa kaksikolle myös mahdollisuuden jatkaa laajojen tapausten parissa.

Työstä tulee hengenvaarallista, kun he pääsevät itsenäisyydestä haaveilevien terrori-iskun suunnittelijoiden jäljille juuri ennen kansanäänestystä Skotlannin omasta parlamentista.

Pidin teoksessa erityisesti sen huolellisesta ajankuvasta sekä Allien ja Dannyn luontevista henkilöhahmoista. Myös muut henkilöt on rakennettu aidontuntuisiksi ja miljööt kuvattu havainnollisesti. Juonikuvio ei ole ahdistavaa kynsienpureskelujännitystä, vaan vähitellen painetta lisäävää ja välillä äkillisiä yllätyksiä tarjoavaa. Romaania ei ole turhaan venytetty ja paisutettu, vaan sen on juuri tarinansa mittainen.

Toivottavasti tälle sarjalle käy Suomessa paremmin kuin McDermidin aiemmille, ja viime vuonna ilmestynyt sarjan toinen 1989 osa saadaan suomeksi pian; samoin kuin loputkin osat, kunhan ne ensin alkukielellä julkaistaan. Sarjassa seurataan Allie Burnsin vaiheita viidellä vuosikymmenellä.

Naistenviikko 2023 – naisetsivä

Juhlistan tämänvuotista naistenviikkoa kirjablogissani kirjoittamalla kirjoista, joiden nimessä on jokin naissukupuoleen viittaava sana tai naisen nimi.

Leonard Merrickin Naisetsivä n:o 3 – Miriam Lea ratkaisee (Mala Fide, 2023; Mr Bazalgette’s Agent, 1888; suomennos, esipuhe ja selitykset Pekka Masonen; 122 sivua) on päiväkirjamuotoinen kertomus aiemmin näyttelijän ja kotiopettajan töitä tehneen Miriam Lean lyhyestä yksityisetsiväurasta.

Miriam on nuorehko englantilaisnainen, joka rahapulassa ja ilmeisen vailla minkäänlaisten sukulaisten turvaa päätyy yksityisetsivä Bazalgetten palvelukseen. Hän saa ensimmäiseksi tehtäväkseen melkoisen urakan. Hänet ja toinen etsivä, joka tekeytyy Miriamin palvelijattareksi, lähetetään jäljittämään kadonnutta kavaltajaa. Tehtävä vie heidät kauas maailmalle, ensin Eurooppaan ja lopulta Etelä-Afrikkaan asti. Melkoinen perehtymistapa!

Vaikka tämä pikku seurue oli toki omalla tavallaan mielenkiintoinen, heistä ei ollut mitään hyötyä minulle, ja niinpä irtaannuin heistä. Tehtäväni mahdottomuus alkoi jälleen ahdistaa minua, … Minun oli myönnettävä, että olin selvästi kuvitellut, että saavuttaisin tavoitteeni helposti, melkeinpä silmänräpäyksessä. Toisaalta tiesin myös, että minun ei pitäisi antaa periksi pelolleni näin pian, sillä onnistuisin, ennemmin tai myöhemmin. Aion löytää Jasper Vininginin; ja minä löydän hänet.

Juonellisesti tai kielellisesti tämä pienoisromaani ei varsinaisesti häikäise, mutta mainion päähenkilö Merrick on esikoisteoksessaan luonut. Miriam Lea on määrätietoinen, nokkela, rohkea ja (etenkin aikansa brittinaiseksi) itsenäinen. Hänen päiväkirjaansa huimasta jäljitysmatkasta on ilo lukea.

Suomentaja kertoo esipuheessa suomennosnimen olevan tarkkaan harkittu, mutta minun mielestäni se on hieman harhaanjohtava. Ennen esipuheen lukemista oletin myös, että teoksen naisetsivä on agentuurin kolmas naisetsivä tai agentti (vertaa 007), mutta Miriam Lea onkin kirjallisuuden kolmas. Itse olisin siis vain kääntänyt alkuperäisen nimen ”Herra Bazalgetten agentti”.

Kauan sitten unohduksiin painuneen, lähes kokonaan kirjallisuudenhistoriasta kadonneen, teoksen, jonka British Library onneksi uudelleenjulkaisi vuonna 2013, julkaiseminen suomeksi on kuitenkin ehdottomasti kulttuuriteko. Teos on yllättävän viihdyttävä ja runsaine kielellisine ja kulttuurisine selityksineen myös varsin sivistävä.

Naistenviikkohaaste Tuijata-blogissa jo yhdeksättä kertaa!