Kaiken se kestää

Miten ruman ja julman tarinan kertokaan Aris Fioretos romaanissa Mary (Teos, 2016; Mary, 2015; suomentanut Liisa Ryömä; 337 sivua)! Ja samalla niin pakahduttavan kauniin. Miten on mahdollista kirjoittaa diktatuurista, vankeudesta, mielivallasta, kidutuksesta ja eristämisestä näin? Nimihenkilö on 23-vuotias arkkitehtiopiskelija, joka elää nuoruuttaan Ateenassa sotilasdiktatuurin aikana 1970-luvulla. Poikaystävä Dimos kuuluu sotilashallintoa vastustavaan opiskelijaliikkeeseen. Nuori nainen vangitaan,… Continue reading Kaiken se kestää

Dekkariviikko 2016 — saksalainen tapaus

Nele Neuhausin Lumikin on kuoltava (WSOY, 2016; Schneewittchen muss sterben; suomentanut Veera Kaski; 558 sivua) on luemma (ainakin 8-osaisen) Bodenstein & Kirchhoff -sarjan neljäs osa. Miksiköhän sarjaa ei ole suomennettu alusta alkaen? Rikosjuoni toki toimii aivan itsenäisesti, mutta päähenkilöpoliisien taustat ja yksityiselämä ennen tämän teoksen tapahtumia vaikuttavat kiinnostavilta. Nainen tyrkätään Frankfurtissa kävelysillalta liikenteen sekaan ja… Continue reading Dekkariviikko 2016 — saksalainen tapaus

Dekkariviikko 2016 — brittiläinen tapaus

Ann Cleevesin Vera Stanhope -sarja paranee edetessään. Mielestäni Yöperhoset (Karisto, 2016; The Moth Catcher, 2015; suomentanut Annukka Kolehmainen; 332 sivua) on sarjan toistaiseksi paras osa. Maalaiskartanon omistajat ovat matkoilla, kun talonvahdiksi pestattu, juuri ekologiasta väitellyt, Patrick Randle löytyy kuolleena Kimmerstonin kylätien varrelta läheltä työpaikkaansa. Kartanosta löytyy toinen vainaja, entinen matematiikan opettaja Martin Benton. Uhreja näyttäisi… Continue reading Dekkariviikko 2016 — brittiläinen tapaus