Juhlistan tämänvuotista naistenviikkoa kirjablogissani kirjoittamalla kirjoista, joiden nimessä on jokin naissukupuoleen viittaava sana tai naisen nimi.
Hope Adamsin tositapahtumiin perustuva historiallinen romaani Vaaralliset naiset (Sitruuna, 2023; Dangerous Women, 2021; suomentanut Arto Konttinen; 426 sivua) sijoittuu Rajah-nimiselle laivalle, joka vuonna 1841-kuljettaa 120 karkotettua naista Englannista kohti Australian Van Diemenin maata (nykyinen Tasmania). Naisten rikokset ovat lähinnä varkauksia ja varastetun tavaran kätkemistä, ja heistä suurin osa on hyvin köyhiä ja oppimattomia, osa karkeita ja osa arkoja, monet kovapintaisia mutta suurin osa vereslihalla jouduttuaan jättämään kotinsa, lapsensa ja muun perheensä. Vain ne muutamat lapset, joilla ei ole ketään muutakaan, saavat matkustaa äitinsä mukana.
Karkotettuja kuljettavalla laivalla on poikkeuksellisesti merimiesten, kapteenin ja lääkärin lisäksi vankien lisäksi myös vapaa nainen, Kezia Hayter, jolla on taustaa naisvankien olojen parantajana. Nyt hän päättää koota naisista parinkymmenen neulankäyttäjän joukon, joka ompelee yhdessä suuren tilkkutäkin. Lisäksi laivalla matkustaa pappi takaisin seurakuntaansa maapallon toisella puolella.
Eräänä päivänä ompelutuokio päättyy tragediaan, kun joku muista naisista puukottaa Hattie-nimistä vankia, jolla on pieni Bertie-poika. Hattien taistellessa sairashytissä hengestään kykenemättömänä kertomaan mitään teon tekijästä, Kezia päätyy naisten kuulustelijaksi yhdessä miellyttävän kapteenin, iloluontoisen lääkärin ja asenteellisen papin kanssa. Miesten suhtautumisen kautta Adams kuvaa Keziaa asemaa ja asennetta itsellisenä ja nöyristelemättömänä naisena, joka vaatii omille mielipiteilleen ja näkemyksilleen samaa arvoa kuin miestenkin sanoille.
Adamsin teksti etenee kahdella aikatasolla – kohti puukotusta ja kohti loppuratkaisua – melko verkalleen useamman naisen näkökulmasta, ja tuo esille myös keskeisten henkilöiden taustoja, aiempia tapahtumia. Niiden avulla kirjailija onnistuu hämärtelemään fiktiivisen puukotuksen taustoja rikosromaanityyppisesti, mutta erityisen jännittävä tämä historiallisiin tosiasioihin perustuva romaani ei ole. Kuulustelujen toisteisuus on ymmärrettävää, mutta myös hieman puuduttavaa.
Joidenkin lukujen alkujen kuvailut tilkkujen kankaista ovat viehättävä yksityiskohta.
Puuvillatilkku: kapeita sinapinkeltaisia, valkoisia, mustia ja turkoosinvärisiä raitoja. Kuhunkin raitaan painettu vastakkaisenvärisiä kukkakuvioita.
Todellisella Rajah-laivalla ommeltu tilkkupeitto on museossa Australian Canberrassa. Kezia Hayteria pidetään työn suunnittelijana. Romaani on omistettu tilkkutyön ommelleille naisille.
Naistenviikkohaaste Tuijata-blogissa jo yhdeksättä kertaa!
Tuulevin lukublogi 