Valo Kurki Suomenlinnassa

Sadekoirat (Saga Egmont, 2023; 181 sivua) on salanimellä Gabriel Korpi kirjoitetun Valo Kurki -sarjan neljäs osa. Sarja sijoittuu 1990-luvulle, pääasiassa Helsinkiin, ja tällä kertaa etenkin Suomenlinnaan.

Entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä ja vanhan tavaran kauppias Valo Kurki jää yksin syksyiseen Suomeen, kun miesystävä Jan lennähtää talvea karkuun toiseen kotiinsa aurinkoiseen Kaliforniaan.

Valo ei kuitenkaan ennätä enempiä surra eikä kaipailla, sillä hän saa asianajaja Mantereelta tehtäväksi etsiä kadonnut nainen, jota odottaa perintö. Kun vanha mies, taustaltaan ammattisotilas, löydetään tapettuna kotoaan Suomenlinnasta, sekaantuu Valo sattumalta myös ex-työkaverinsa rikostutkintaan. Vapaa-ajanvietteeksi Valo päätyy tanssimaan salaperäiselle yksityiselle Mala Notte -klubille, jonka moninaisen mielenkiintoisella vierasjoukolla saattaa olla yhteys tutkintaan jos toiseenkin.

Sadekoirat on sujuva ja viihdyttävä dekkari, jonka parissa olisin viihtynyt hieman pidempääkin, vaikken mammuttimaisiksi paisutettujen teosten ystävä olekaan. Valo Kurki on yhtaikaa tavallinen ja omintakeinen päähenkilö, josta on mahdotonta olla pitämättä. 1990-luku on elettynä hyvin muistissa ja siksi läheiseltä tuntuva, ja kuitenkin yllättävän kaukaisen oloinen ja perin erilainen kuin nykyaika. Ajallisen kaukaisuuden vuoksi sarjaan istuu mainiosti perinteisen yksityisetsivätarinan kiireetön, jopa nostalginen tunnelma. Miellyttävyyttä lisäävät kiinnostava ihmiskuvaus ja salaovela huumori.

Suosittelen lämpimästi lukemaan myös sarjan aiemmat osat, mieluiten järjestyksessä (etenkin jos Valon yksityiselämän vaiheet kiinnostavat: West Endin tytöt (2020), Täydellinen päivä (2020) ja Timantti ja ruoste (2021).

Dekkariviikot 2023 – Norrbotten

Pohjanlahti– eli Norrbotten-sarjan aloittava Kun jää murtuu (Minerva, 2022; Där isarna råmar, 2021; suomentanut Jänis Louhivuori; 322 sivua) on Jennie Lundgrenin ja Ulrika Lundgren Lindmarkin esikoisdekkari.

Nuori turvapaikanhakija katoaa kesällä jäljettömiin. Keväällä lumien sulaessa löytyy pojan käytössä ollut polkupyörä.

Kalixin poliisin palvelukseen saapuu kärkeväkielinen ja auktoriteetteja pelkäämätön Irene Thorsdottir, nuori nainen, joka etsii paikkaansa elämässä. Irene on hyvä poliisi, mutta sosiaalisesti taitamaton ja suorastaan äksy. Kollega Max Persson on vakaa kuin kivi ja tasoittava tekijä monessa tilanteessa.

Irenen ohella seurataan elämää syrjäisessä talossa, jossa kolmikymppinen Jaana on kuolemassa syöpään, jossa hänen tyttärensä Nina on reipas mutta yksinäinen ja turvaton kymmenvuotias, jossa Jaanan sisarpuoli Anna-Sofia ei osaa ottaa vastuuta lapsesta tai kodista, jossa viettää aikaansa arvaamaton, päihdehuuruinen Jacken.

Koulu ja kotisairaanhoito tekevät parhaansa, mutta Ninan elämä on karua. Sitten hän katoaa. Jaana on juuri siirretty saattohoitoon sairaalaan. Kukaan ei usko, että Nina haluaisi olla missään muualla kuin äitinsä luona.

Lukijana tiedän enemmän kuin poliisi, sillä näen ja kuulen sen, minkä Ninakin. Kuljen hänen mukanaan metsässä, näen hänet harjaamassa varoen äitinsä hiuksia ja käpertyvän tämän viereen nukkumaan. Lapsen näkökulma toimii tässä teoksessa hienosti.

Myös ympäristön, maiseman ja olosuhteiden kuvaus on onnistunutta. Poliisin työskentelyalue Pohjois-Ruotsissa on tavattoman laaja. Partiot ajavat satoja kilometrejä päivässä eikä niitä ole monta samassa vuorossa. Nopeaa apua on harvoin saatavilla. Tätä korostetaan moneen otteeseen. Siksi ambulanssin nopea saapuminen yhdessä tilanteessa tuntuu hämmentävältä, mutta kaipa niinkin voi käydä.

Suomennos on pääosin pätevää työtä, mutta ehkäpä työssä on ollut liian kiire, kun metsätien reunassa on ”säilytetty tukkia” (oletan, että useampia tukkeja) ja kun jää jokseenkin epäselväksi, pelasiko pikkukunnassa eri maiden joukkueita, vai mistä on kyse, kun ”Hän pelasi jääpalloa Kalixissa, kun minä olin nuori. Jos oikein muistan, hän pelasi Venäjän joukkueessa.”

Tämä uuden sarjan avaus on laadukas lisä Ruotsin käsittämättömän laajaan rikosromaanitarjontaan.

Dekkariviikot 2023 – Norfolk

Kohtalokas kierros (Minerva, 2022; Paper Girls, 2019; suomentanut Sirpa Saari; 288 sivua) on aiemmin lasten- ja nuortenkirjailijana (nimellä Alexander Gordon Smith) kunnostautuneen Alex Smithin esikoisdekkari.

Kaksi varhaisteini-ikäistä ilmaislehdenjakajatyttöjä katoaa jakelureiteillään Norwichissa juuri, kun stressaantunut lontoolaispoliisi Robert Kett muuttaa sinne lapsuusmaisemiinsa. Kettin tarkoitus on olla vapaalla ja huolehtia kolmesta tyttärestään sekä toipua vaimonsa katoamisesta, mutta häntä pyydetään auttamaan tapauksen tutkinnassa, koska hänet tunnetaan kadonneiden ja siepattujen löytäjänä.

Rikosjuoni etenee vauhdikkaasti ja tapahtumia riittää. Käy ilmi, että kolmaskin tyttö on kadonnut ja hänen äitinsä surmattu. Poliisilla on kaksi varteenotettavaa epäiltyä, mutta heillä on alibit. Huoli kadonneista tytöistä kasvaa päivä päivältä.

Rikosjuonta rytmittävät ja keventävät humoristiset hetket Kettin ja hänen seitsemän-, kolme- ja puolitoistavuotiaiden kommelluksekkaasta arjesta. Lasten tokaisut ja perhe-elämän tilanteiden ajoittainen koomisuus ovat suomentuneet luontevasti, mutta myös yksinhuoltaja-arjen ja poliisin työn yhdistämisen raskaus välittyy.

Kohtalokas kierros aloittaa sarjan, jota toivottavasti saadaan pian suomeksi, jotta joskus saan tietää, mitä Kettin vaimolle oikein tapahtui.