Melkoinen seikkailu

Eteläafrikkalaisen Lauren Beukesin Zoo City : eläinten valtakunta (Aula & co, 2016; Zoo City, 2010; suomentanut Tytti Viinikainen; 409 sivua) on romaani, joka monipuolisuudessaan väistää useimmat lajityyppimäärittelyt.

Ihmiset haluavat uskoa johonkin; heille täytyy vain tarjota uskottava sepitys. Auta-entisen-ministerin-leskiparkaa-saamaan-25-miljoonaa-pos-korruptoituneesta-maasta on niin kulunut ja loppuun kaluttu tarina, ettei edes minun äitini menisi lankaan. Ja tiedän kokemuksesta, etä minun äitini menee lankaan jokseenkin helposti. Pyyhin pois kerroksen Mangustin karvaa ja kirpunmunia kannettavani päältä, avaan koneen ja tarkistan kalansaaliin.
Minusta on tullut mestari tunteisiin vetoavien, ajankohtaisia tapahtumia hyödyntävien huijauskirjeiden laatimisessa.

Zinzi December kanniskelee mukanaan laiskiaista, osaa kirjoittaa niin sanottuja nigerialaiskirjeitä ja löytää työkseen kadonneita esineitä. Hän on entinen varakkaan perheen tytär, entinen toimittaja, entinen narkkari ja entinen vanki, mutta nyt hän asuu hajoamaisillaan olevassa talossa, väkivaltaisen Zoo Cityn slummissa, siinä Johannesburgissa, jonka ei haluta olevan olemassa.

Poliisi on täällä pelkkä puhki kulunut vitsi. Turvallisuusyritys hallitsee Zoo Cityä ja koko keskusta-aluetta samaan tapaan kuin reviirinsä merkkaava koira. Firma on kiinnostunut vain omistamiensa rakennusten turvallisuudesta, joten kadulla tapahtuva rikos on sama kuin ei rikosta ollenkaan. Mielenkiinto lopahtaa heti, kun alue on yrityksen toimivallaan ulkopuolella. Ikävä kyllä Elysium ja Aurum kuuluvat siihen kategoriaan. Meidän vuokranantajamme on liian saita panostaakseen turvallisuuteen.

Kaikilla rikollisilla on eläin, joiden valikoimaa riittää perhosesta leijonaan. Yhteys eläimeen on pakollinen, mutta antaa usein myös uusia kykyjä. Zinzi näkee ihmisten ympärillä eräänlaisia yhteyssykkyröitä, jotka johtavat hukattuihin tavaroihin.

Laiskiainen puhisee kärttyisästi. Se makoilee lattialla syömässä maniokinlehtiä, jotka hain sille lepyttämistarkoituksessa alakerran torimyyjiltä, kuten myös purkillisen siiroja Mangustille. Jos voisin, jättäisin Laiskiaisen kotiin. Mutta eroahdistus on lamaannuttava. Huumeriippuvuus ei ole mitään verrattuna siihen, että joutuu eroon eläimestään.

Kun Zinzin uusin asiakas kuolee ja poliisi takavarikoi hänen palkkionsa mukamas ryöstösaaliina, Zinzi suostuu etsimään kadonnutta henkilöä, vaikkei se ole hänen erikoisalaansa.

Erikoinen musiikkimoguli Odeus Huron palkkaa Zinzin löytämään tuoreimman löytönsä, teinikaksosduo iJusen, kadonneen puolikkaan. Keikka voisi olla neuvokkaan Zinzin reitti ulos velkakierteestä, joka pakottaa hänet mukaan huijausbisneksen, mutta matkalla vapauteen on ennakoimaton määrä hengenvaarallisia esteitä.

Minä uin nyt ulapalla, haiverkkojen väärällä puolen.

Samaan aikaan Zinzin parisuhde on päättymässä kumppanin kuolleeksi luullun perheen yllätykselliseen löytymiseen.

Beukesin vauhdikas romaani on huikea sekoitus fantasiaa, trilleriä ja Johannesburgin nykytodellisuutta.

Dekkariviikko 2021: Terapeutti

Nicci Frenchin Keskiviikkoa odottaessa (BlueMoon, 2021; Waiting for Wednesday, 2013; suomentanut Raimo Salokangas; 446 sivua) on Frieda Klein -sarjan kolmas osa.

Lontoolainen psykoterapeutti Frieda on herkkävastoinen ja omalaatuinen nainen, joka on joutunut median ja kilpailevan kollegan hampaisiin. Mahdollisen potilaan mainitsema yksityiskohta jää vaivaamaan Friedaa ja hän on valmis seuraamaan aavistustaan niin pitkälle kuin pystyy. Johdattuessaan näin vaarallisen saalistajan jäljille hän kohtaa toimittajan, joka on vuosia tutkinut nuorten naisten katoamisia, joista poliisilla ei ole aavistustakaan.

Samaan aikaan Friedan poliisiystävä Karlsson tutkii perheenäidin raakaa surmaa. Kunnollisen naisen ja onnellisen perheen kulissien takaa paljastuu melkoisia salaisuuksia, ja Friedakin joutuu mukaan myllerrykseen, jonka se aiheuttaa perheen nuorissa. Hän saa huomata rauhallisen kotinsa muuttuneen melkein perhekodiksi, kun myös äitinsä kanssa riitelevä veljentytär tukeutuu häneen. Samaan aikaan remonttimies ja ystävä Josef päättää lupaa kysymättä uusia hänen kylpyhuoneensa. Miesystävä kaukana New Yorkissa lähettää yhä huolestuneempia viestejä.

Yhä synkempiä sävyjä saava viikonpäiväsarja on laadukasta ja kiehtovaa rikoskirjallisuutta, jonka ottamisesta suomennosohjelmaansa pieni kustantaja ansaitsee dekkarinystävien lämpimät kiitokset.

Yöpöydän kirjat

Sarjan ensimmäinen osa pääsi dekkariviikkolle viime vuonna.

Palkittu esikoinen

Petra Rautiainen palkittiin Savonia-kirjallisuuspalkinnolla esikoisromaanistaan Tuhkaan piirretty maa (Otava, 2020; 298 sivua) ja vaikuttavaa työtä se onkin. Kertomus on kaunis ja karkea, upea ja julma.

Pian Lapin sodan päättymisen jälkeen toimittaja ja valokuvaaja Inkeri, jonka aviomies on kadonnut sota-aikana, muuttaa Enontekiölle tekemään reportaasia siitä, miten jälleenrakennus etenee pohjoisessa. Hän saa vuokralaisekseen Olavin, joka sodan loppuvaiheessa oli vartijana saksalaisten vankileirillä Inarissa. Vankileirin tapahtumista kerrotaan Väinö Remeksen päiväkirjamerkinnöin. Inkeri tutustuu myös saamelaisukko-Pieraan ja hänen lapsenlapseensa Bigga-Marjaan, joka kiinnostuu valokuvaamisesta.

Näiden henkilöiden kautta romaani kertoo sotavankileirien karmeista salaisuuksista ja Lapin jälleenrakennusajan alusta sekä saamelaisten häpeällisestä kohtelusta.

Tarina on rakennettu niin sujuvasti ja kirjoitettu niin kauniisti, että lukeminen käy helposti. Juoneltaan teos on sellainen, että sen herättämiin epäilyksiin haluaa vastauksia nopeasti. Mutta aiheiltaan romaani on niitä, joiden äärellä on pysähdyttävä pohtimaan. Miksi tiedämme niin valtavasti natsien hirmuteoista Saksassa, Puolassa ja muualla Keski-Euroopassa, mutta niin kovin vähän Lapin (jopa sadoista) kammottavista vankileireistä? Kuinka onnistumme unohtamaan oman rotuoppi- ja -sortohistoriamme samalla, kun tuomitsemme alkuperäiskansojen kohtelun kaukana meistä?

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Kirjavinkit

Yli 9000 lukemisen arvoista kirjaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: