Kirjabloggaajien joulukalenteri 2023: Luukku 11 – vanhanaikainen joulutarina

Loviisan joulu (Gummerus, 2023; 60 sivua; äänikirjan kesto 2 h 33 min) on vain ääni- ja e-kirjana julkaistu lyhyt viides osa Ann-Christin Antellin historialliseen Puuvillatehdas-sarjaan.

Joulutarinan pääosassa on sarjan muista osista vanhempana tuttu Loviisa-täti. Hänen varhaisempia vaiheitaan valotetaan merikapteenin rouvana Naantalissa, joka valmistautuu vuoden 1865 jouluun.

Loviisa odottaa puolisoaan kotiin maailman meriltä yhdessä vanhan mutta tarmokkaan taloudenhoitaja Kustaavan ja merikapteenin matkoiltaan tuliaisina taloon tulleiden Helmeri-laivakissan ja Bonaparte-papukaijan kanssa. Mikähän otus lie seuraava tuliainen? Ja ennättääkö mies edes jouluksi Suomeen saakka?

Kaikkien kaupungin neulomaseuran naisten mieli edes joulun alla ole järin anteeksiantavainen ja antelias, mutta Loviisalla on joulumieltä. Vastoin itse rovastinnan ohjeita hän ei suostu syrjimään yksinhuoltajaäitiä, entistä kotiopettajaa ja nykyistä ompelijaa, ja tämän tytärtä. Samalla hän ei voi olla kadehtimatta äidin ja tyttären suhdetta toivoessaan kovasti omaa lasta.

Tämä joulutarina on vanhanaikainen, herttainen ja melko ennalta-arvattava. Kuuntelin kirjan miellyttävä-äänisen Sanna Majurin lukemana.

Huomenna Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku avautuu Yöpöydän kirjat -blogissa ja eilisen luukkuun voit kurkistaa Jotakin syötäväksi kelvotonta-blogissa.

Kalenterin ulkoasun on luonut Niina, jonka Yöpöydän kirjat -blogin ykkösluukussa on listattu kaikki tällä kertaa mukana olevat kirjablogit.

Leppoisaa joulun odotusta!

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2023: Luukku 9 – rikosten joulukalenteri

Toiset 24 yötä jouluun (Tammi, 2023; 232 sivua; äänikirjan kesto 11 h 7 min) sisältää edeltäjänsä 24 yötä jouluun (Tammi, 2022) tapaan 24 joulu- ja rikosaiheista novellia 24:ltä kirjailijalta, jotka ovat Laura Andersson, Tapani Bagge, Virpi Hämeen-Anttila, Helena Immonen, Anne Ilves, Seppo Jokinen, Marko Kilpi, JP Koskinen, Saija Kuusela, Silja-Elisa Laitonen, Leena Lehtolainen, Eeva Louko, Tuire Malmstedt, Anu Patrakka, Tiina Raevaara, Matti Remes, Markku Ropponen, Satu Rämö, Miina Supinen, Anniina Tarasova, Terhi Tarkiainen, Arttu Tuominen, Vera Vala ja Heikki Valkama.

En ole niin kiltti, että olisin kuunnellut kirjaa tarina päivässä 1.-24.12. kuin olisin avannut joulukalenterin luukkuja, vaan ahmin parissa päivässä koko satsin. Äänikirjan kanssa ilmeni ongelmia, sillä kuuntelun pysäyttämisen jälkeen kirja singahti useimmiten takaisin kesken olevan tarinan alkuun tai sitten jonnekin ihan muualle. Kirjanmerkit eivät asettuneet oikeaan kohtaan eikä ääniraidoistakaan ollut hyötyä. Jouduin siis vähän kelailemaan. Jukka Pitkänen ei ole suosikkilukijoitani, mutta sopi tähän ihan riittävän hyvin. Tosin olisin ollut mielissäni, jos eri novelleilla olisi ollut eri lukijat.

Kovin jouluiseen tunnelmaan ei aivan kaikkien tarinoiden parissa pääse, mutta osassa on kyllä mukavasti myös joulumieltä rikosteemasta huolimatta. Muutama novelli piipahtelee melkein kauhun tai ainakin yliluonnollisen puolella, enkä ollut siitä kovin innoissani. Yksi on tieteisdystopia. Jotkin tarinat olivat lähes synkkiä, toiset humoristisia, monet kepeitä, jotkin raskaita, osa liikuttaviakin.

Kokonaisuutena kokoelma on siis hyvässä mielessä sekalainen. Osa vanhoista tutuista tekijöistä on ottanut mukaan vanhat tutut henkilönsä, mutta eivät kaikki. Jotkin tarinat jäivät mieleen paremmin kuin toiset. Suosikkeinani voin mainita ainakin Helena Immosen Petterin jäljillä, JP Koskisen Itämaan tietäjät, Heikki Valkaman Vanhan liiton konnan, Virpi Hämeen-Anttilan Viimeisen keikan, Leena Lehtolaisen Yhden naisen tonttuarmeijan ja Seppo Jokisen Jouluaaton lunnaat.

Kirjabloggaajien joulukalenterin huomisen luukku avautuu blogissa Jotakin syötäväksi kelvotonta ja eilisen luukkuun pääset Kirjamies-blogissa.

Kalenterin koordinointi ja visuaalinen ilme: Niina, jonka Yöpöydän kirjat -blogin ykkösluukussa on listattu kaikki tällä kertaa mukana olevat kirjablogit.

Lukuisaa joulun odotusta!

Valo Kurki Suomenlinnassa

Sadekoirat (Saga Egmont, 2023; 181 sivua) on salanimellä Gabriel Korpi kirjoitetun Valo Kurki -sarjan neljäs osa. Sarja sijoittuu 1990-luvulle, pääasiassa Helsinkiin, ja tällä kertaa etenkin Suomenlinnaan.

Entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä ja vanhan tavaran kauppias Valo Kurki jää yksin syksyiseen Suomeen, kun miesystävä Jan lennähtää talvea karkuun toiseen kotiinsa aurinkoiseen Kaliforniaan.

Valo ei kuitenkaan ennätä enempiä surra eikä kaipailla, sillä hän saa asianajaja Mantereelta tehtäväksi etsiä kadonnut nainen, jota odottaa perintö. Kun vanha mies, taustaltaan ammattisotilas, löydetään tapettuna kotoaan Suomenlinnasta, sekaantuu Valo sattumalta myös ex-työkaverinsa rikostutkintaan. Vapaa-ajanvietteeksi Valo päätyy tanssimaan salaperäiselle yksityiselle Mala Notte -klubille, jonka moninaisen mielenkiintoisella vierasjoukolla saattaa olla yhteys tutkintaan jos toiseenkin.

Sadekoirat on sujuva ja viihdyttävä dekkari, jonka parissa olisin viihtynyt hieman pidempääkin, vaikken mammuttimaisiksi paisutettujen teosten ystävä olekaan. Valo Kurki on yhtaikaa tavallinen ja omintakeinen päähenkilö, josta on mahdotonta olla pitämättä. 1990-luku on elettynä hyvin muistissa ja siksi läheiseltä tuntuva, ja kuitenkin yllättävän kaukaisen oloinen ja perin erilainen kuin nykyaika. Ajallisen kaukaisuuden vuoksi sarjaan istuu mainiosti perinteisen yksityisetsivätarinan kiireetön, jopa nostalginen tunnelma. Miellyttävyyttä lisäävät kiinnostava ihmiskuvaus ja salaovela huumori.

Suosittelen lämpimästi lukemaan myös sarjan aiemmat osat, mieluiten järjestyksessä (etenkin jos Valon yksityiselämän vaiheet kiinnostavat: West Endin tytöt (2020), Täydellinen päivä (2020) ja Timantti ja ruoste (2021).