11. luukku: Tiedeaforismeja

Kuva: NIina Tolonen

Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien joulukalenteriin ja haastoin itseni lukemaan runoja. Tänä vuonna vuorossa ovat aforismit. Tiedeaforismikirja — uusia ajatelmia tieteestä (Into, 2017; 84 sivua) on Timo Salon toimittama kokoelma, jonka ovat toteuttaneet Tieteen päivät ja Suomen aforismiyhdistys.

Luulosta versoo epäluulo, tietämisestä kasvaa tiedonjano.” (Merja Leppälahti)

Kokoelman ajatelmat ovat tiedeaforismikilpailun satoa ja kirjoittajia on kaikkiaan 56. Suurimmalta osalta on mukana vain yksi, mutta monelta useampikin ajatelma. Oli hauskaa huomata kirjoittajien joukosta myös serkkuni Lauri Rikala tällä ajatelmallaan:

Olemme tieteen kiinnostuksen kohteita, emme sen käskyläisiä.”

Kirjan aforismit on jaettu kuuden teeman alle: Kuva ja kaikkeus, Valta ja valistus, Erhe ja edistys, Vastuu ja vapaus, Meno ja metodi. Mennyt ja tuleva. Kunkin teeman avaa jokin kokoelmaa varhaisempi aforismi tai lainaus:

Korkeinta totuuden kunnioittamista ei ole sen julistaminen, vaan etsiminen.” (Edvard Westermarck, 1862-1939)

Aforismien lukeminen on toisaalta helppoa ja toisaalta vaikeaa. Ne ovat lyhyitä tekstejä, joissa parhaimmillaan on pitkä ajatus.

Tiede nojaa kumottavuuteensa.” (Juha Kare)

Huomisen luukku avatuu Ei vain mustaa valkoisella -blogissa. Eilisen luukun löydät Kirjapöllön huhuiluja -blogista.

Mainokset

Kirjabloggaajien joulukalenterin 17. luukku

Luen runoja harvoin. Olen proosan lukija. Kirjabloggaajien joulukalenteria varten haastoin itseni runon äärelle. Raakkelin päivän kunniaksi pyrin syventymään Rakel Liehun kahdenteentoista runokokoelmaan Bul bul (WSOY, 2007. 85 sivua).

”Ja te —
vaihtakaa sanoja näissä runoissa, että niistä tulisi
näköisiänne, että kaikki pysyisi kätkössään kuin ankerias
joen mudassa, haistellen teitä ylimaallisella ajokoiran
hajuaistillaan, lähes kuurona kuin beethoven
Odottaen

Vaihtakaa sanoja ja kahlatkaa veteen
Hyvää matkaa”

Sellainen on Avauksen lopetus. Runo siis avaa kokoelman ja antaa samalla jonkinlaisen lukuohjeen: Tulkitse niin kuin haluat.

Helppoa tulkitseminen ei ole. Kokoelma on todella moniaineksinen. Runoissa kerrotaan putkiremontista, pyhimyksestä, pikku Antigonesta, Guigliamo/Alberto/Wladimirista (ehkä), rotasta, joka järsi Descartesin pääteosta ja toisesta, joka on sirkusrotta, sekä ampumisesta, munkista, pakomatkasta, kilpailusta, kivusta, kuolemasta. On Huuto ja on (Varmuus) — siis suluissa. Ja paljosta, paljosta muusta.

Runoissa on paljon kirjallisia, historiallisia ja kulttuurisia viittauksia. Esimerkiksi kokoleman nimen bul bul on persialaisen runouden satakieli. Proosamaisuudestaan huolimatta ne ovat lyyrisen rytmikkäitä. Ne ovat myös jossain määrin surrealistisia, vähintään absurdeja.

”Myös madot, valkoiset levottomat madot kuuntelevat”

Ajattelin, että Bul bul sopisi proosan lukijalle, sillä käsitin sen koostuvan proosarunoista. Ehkä ne ovat sellaisia tai kenties sittenkin osittain proosamaisia runonsäkeitä? Joka tapauksessa huomasin, että luen kuitenkin mieluummin proosaa, runollistakin, kun proosaksi naamioituvaa haastavaa lyriikkaa. Hukuin mielikuvien runsauteen, kyllästyin pohtimaan piilomerkityksiä, väsyin miettimään yhteyksiä ja viittauksia. Absurdit polut eivät johtaneet minnekään ja tulkinnat jäivät usein tekemättä.

Rakel Liehu on palkittu runoilija, näytelmäkirjailija ja prosaisti. Verkossa hänen runojaan voi lukea Electric Verses -sivustolla.

Tämmöinen luukku tällä kertaa. Huomisen luukku avatuu Hannan kirjokannessa. Eilisen luukun löydät Kirjaluotsista.

Marraskuu oli #lukuhaaste-kuukausi

Marraskuu oli lukuhaasteen kuu. Haasteena oli lukea ainakin 30 sivua päivässä. En laskenut päivittäisiä sivumääriä, mutta luin 13,5 kirjaa, yhteensä 4083 sivua. Päivää kohden se on 136 sivua. Kirjasaldoni marraskuussa on enemmän kuin kuukaudessa keskimäärin, koska luen vuodessa 70-100 kirjaa. Jos lukisin joka kuukausi saman verran kuin tänä vuonna marraskuussa, kertyisi kirjoja noin 160 vuodessa.

Onneksi lukeminen ei kuitenkaan ole kilpailu, vaan jokainen voi lukea sen verran kuin haluaa silloin kun haluaa. Kunhan vain lukee. Jotain. Edes joskus. Lukutaito on maailman mittakaavassa etuoikeus, jota ei kannata heittää hukkaan.

Marraskuu on minulle hyvä lukukuu, koska kirjojen maailmoihin uppoaminen auttaa unohtamaan syksyn ja talven väliin sijoittuvan synkkyyskauden, jolloin maailmasta tuntuvat katoavan kaikki värit.

Tämän vuoden marraskuu oli muutenkin mainio kirjallinen kuukausi.

Joulukuussa on vuorossa jotain aivan muuta, muun muassa kirjabloggareiden oma joulukalenteri. Avaa tästä ensimmäinen luukku.