Avainsana-arkisto: joulukalenteri

Kirjabloggaajien joulukalenterin 14. luukku

Kirsi Pehkosen kertomuskokoelma Lahja : 24 joulutarinaa aikuisille (Valmiixi, 2015; 168 sivua) sopii paremmin kuin hyvin kirjabloggaajien perinteisen joulukalenterin luukuksi. Kokoelma toimii joulukalenterina, joulunaluslukemisena, joululukemisena, joululahjana.

Aikomukseni oli lukea tarinat joulukalenterin tapaan eli yksi jokaisena päivänä joulukuun ensimmäisestä jouluaattoon, mutten malttanut. Lyhyet tarinat — isohkolla fontilla painettuina muutaman sivun mittaiset — ovat kaltaiselleni kärsimättömälle ja nopealle lukijalle sellaiseen lukutahtiin aivan liian mukaansatempaavia.

Moni tarinoista on herkkä, usea humoristinen, joissain on jännitystä ja toisissa outoutta, suorastaan suomikummaa. Jotkin ovat kevyitä mutta toiset vakavia, jopa surullisia, mutta monesti mukana on myös romantiikkaa. Lähes kaikki ovat jollain tavoin yllätyksellisiä tai odottamattoman käänteen saavia kertomuksia. On taito luoda sellainen draaman kaari näin lyhyissä tarinoissa.

Taitavasti punottujen tarinoiden aiheet ovat pääosin arkisia ja silti jouluisia: pikkujoulumekon metsästys, perheenäidin joulunalusväsymys, kauppahallin joulutungoksen sähkökatko, joulukuusenhakumatka, joulupukkikeikka, jouluaaton lumityöt, naapurien joulutervehdys. Teemoiltaan pienet tarinat ovat usein suuriakin: anteeksianto, hyvitys, köyhyys, kodittomuus, rakkaus, surutyö. Hengellisiä tarinat eivät ole. Sen sijaan joissakin on mukana tonttuja. Hieno joulukirja.

Luukku 13 avautui eilen Kirsin Book Clubissa ja huomisen luukun voi avata Kirja vieköön! -blogissa. Lukuisaa joulunalusaikaa!

kirjabloggaajienjoulukalenteri20181.jpg

Kalenterikuva: Niina Tolonen

Kuva: NIina Tolonen

11. luukku: Tiedeaforismeja

Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien joulukalenteriin ja haastoin itseni lukemaan runoja. Tänä vuonna vuorossa ovat aforismit. Tiedeaforismikirja — uusia ajatelmia tieteestä (Into, 2017; 84 sivua) on Timo Salon toimittama kokoelma, jonka ovat toteuttaneet Tieteen päivät ja Suomen aforismiyhdistys.

Luulosta versoo epäluulo, tietämisestä kasvaa tiedonjano.” (Merja Leppälahti)

Kokoelman ajatelmat ovat tiedeaforismikilpailun satoa ja kirjoittajia on kaikkiaan 56. Suurimmalta osalta on mukana vain yksi, mutta monelta useampikin ajatelma. Oli hauskaa huomata kirjoittajien joukosta myös serkkuni Lauri Rikala tällä ajatelmallaan:

Olemme tieteen kiinnostuksen kohteita, emme sen käskyläisiä.”

Kirjan aforismit on jaettu kuuden teeman alle: Kuva ja kaikkeus, Valta ja valistus, Erhe ja edistys, Vastuu ja vapaus, Meno ja metodi. Mennyt ja tuleva. Kunkin teeman avaa jokin kokoelmaa varhaisempi aforismi tai lainaus:

Korkeinta totuuden kunnioittamista ei ole sen julistaminen, vaan etsiminen.” (Edvard Westermarck, 1862-1939)

Aforismien lukeminen on toisaalta helppoa ja toisaalta vaikeaa. Ne ovat lyhyitä tekstejä, joissa parhaimmillaan on pitkä ajatus.

Tiede nojaa kumottavuuteensa.” (Juha Kare)

Huomisen luukku avatuu Ei vain mustaa valkoisella -blogissa. Eilisen luukun löydät Kirjapöllön huhuiluja -blogista.

Kirjabloggaajien joulukalenterin 17. luukku

Luen runoja harvoin. Olen proosan lukija. Kirjabloggaajien joulukalenteria varten haastoin itseni runon äärelle. Raakkelin päivän kunniaksi pyrin syventymään Rakel Liehun kahdenteentoista runokokoelmaan Bul bul (WSOY, 2007. 85 sivua).

”Ja te —
vaihtakaa sanoja näissä runoissa, että niistä tulisi
näköisiänne, että kaikki pysyisi kätkössään kuin ankerias
joen mudassa, haistellen teitä ylimaallisella ajokoiran
hajuaistillaan, lähes kuurona kuin beethoven
Odottaen

Vaihtakaa sanoja ja kahlatkaa veteen
Hyvää matkaa”

Sellainen on Avauksen lopetus. Runo siis avaa kokoelman ja antaa samalla jonkinlaisen lukuohjeen: Tulkitse niin kuin haluat.

Helppoa tulkitseminen ei ole. Kokoelma on todella moniaineksinen. Runoissa kerrotaan putkiremontista, pyhimyksestä, pikku Antigonesta, Guigliamo/Alberto/Wladimirista (ehkä), rotasta, joka järsi Descartesin pääteosta ja toisesta, joka on sirkusrotta, sekä ampumisesta, munkista, pakomatkasta, kilpailusta, kivusta, kuolemasta. On Huuto ja on (Varmuus) — siis suluissa. Ja paljosta, paljosta muusta.

Runoissa on paljon kirjallisia, historiallisia ja kulttuurisia viittauksia. Esimerkiksi kokoleman nimen bul bul on persialaisen runouden satakieli. Proosamaisuudestaan huolimatta ne ovat lyyrisen rytmikkäitä. Ne ovat myös jossain määrin surrealistisia, vähintään absurdeja.

”Myös madot, valkoiset levottomat madot kuuntelevat”

Ajattelin, että Bul bul sopisi proosan lukijalle, sillä käsitin sen koostuvan proosarunoista. Ehkä ne ovat sellaisia tai kenties sittenkin osittain proosamaisia runonsäkeitä? Joka tapauksessa huomasin, että luen kuitenkin mieluummin proosaa, runollistakin, kun proosaksi naamioituvaa haastavaa lyriikkaa. Hukuin mielikuvien runsauteen, kyllästyin pohtimaan piilomerkityksiä, väsyin miettimään yhteyksiä ja viittauksia. Absurdit polut eivät johtaneet minnekään ja tulkinnat jäivät usein tekemättä.

Rakel Liehu on palkittu runoilija, näytelmäkirjailija ja prosaisti. Verkossa hänen runojaan voi lukea Electric Verses -sivustolla.

Tämmöinen luukku tällä kertaa. Huomisen luukku avatuu Hannan kirjokannessa. Eilisen luukun löydät Kirjaluotsista.